jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Kaikki blogit puheenaiheesta Energiametsätalous

Lehtiruoste nitisti Energiametsäkoeaseman

Energiaviljely käynnistyi maassamme vauhdikkaasti 1970-luvun lopussa, PERA-hankkeena (Puu Energian Raaka-Aineena):

http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274439-energiametsien-vilje...

Kannukseen perustetulla Energiametsäkoeasemalla päätavoite oli ottaa oppia Ruotsista ja kehittää siellä professori Gustaf Sirénin johdolla luotua energiametsäviljelyn (energiskogsodling) mallia Suomen oloihin. Ajatus oli tutkia koko bioenergian ketjua käytännön tasolla.

Energiametsien viljelyn vauhdikas alku

Energiametsän viljely syntyi käsitteenä 1970-luvun lopulla. Siihen vaikuttivat vuosikymmenen kaksi öljykriisiä. Ne nostivat öljyn maailmanhinnan korkeimmillaan yhdeksänkertaiseksi vuosikymmenen alun pohjahintaan verrattuna. Puusta ja ylipäänsä biomassasta saatava energia palasi Suomen energiapolitiikkaan.

Metsiemme hukkakauralle löytyi osa

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee ketjussa uusia biotuotteen tehtaita, puun saatavuus on alkanut taas puhuttaa. Luonnonvarakeskus vakuuttaa normaalipuun riittävän. Uusia mahdollisuuksia silti tarvitaan. Sellainen on suoperäisten maiden vesametsien viljely.

Puuvoiman nousu ykköseksi

1970-luvun energiapelillä oli tulevaisuuden perusvoimaksi tarjolla vain fossiilivoima (öljy, maakaasu, kivihiili) tai ydinvoima. Olivatko ne todellisia vaihtoehtoja? Niillä oli rasitteena ylikäymätön ympäristöongelma: fossiilivoimalla ilmastoon päätyvä hiilidioksidi, ydinvoimalla ikuiset jätteet.

Sekä fossiilivoima että ydinvoima olivat kansantaloutta velkaannuttavaa tuontitavaraa. Ydinvoimankin väitetty kotimaisuus oli samaa luokkaa kuin banaanin. Tuote kypsytetään Suomessa, mutta raaka-aine oli ostettava ulkomailta.

Puun riittävyys tarvitsee 2020-luvun metsäviljelmiä

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita maakunnasta toiseen, puun riittävyys on alkanut huolettaa. Nykyhuoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi.

Jo sotien jälkeen sellun raaka-aine puhutti. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne ja kokeili puubiomassan lisätuotantoa nykyisen Luonnonvarakeskuksen mailla Uudenmaan Ruotsinkylässä ja Lapinjärvellä. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.

Biotalous pyrkii poroluvun nostoon

Valkoiset rehun pyöröpaalit ovat 2010-luvun porotalouden arkipäivää. Paaleja näkee kaikkialla poronhoidon alueella. Vuosittain poromme syövät viljeltyä tai tehtaassa valmistettua talvirehua yli 40 miljoonaa kiloa, kuivaksi heinäksi laskettuna. Tällä rehumäärällä Suomen 200 000 talvista eloporoamme eläisivät yli kolme kuukautta.

Pyöröpaaleja tarvitaan, koska metsiemme jäkälä ja luppo eivät poroille riitä. Ilman talven lisärehua eloporojen määrää jouduttaisiin pudottamaan kolmanneksella. Ilman lisärehua poroluvun nostoa ei voi edes ajatella.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä