Sukupuolen määrittymisestä
Luonnontieteiliijät ovat viime vuosikymmeninä jakaantuneet kahteen ryhmään koskien kysymystä siitä, että määräytyykö ihmisen sukupuoli evoluutiossa geneettisen perimän vai raskaudenaikaisen sikiökehityksen seurauksena. Molemmilla näkökannoilla on toki omat näyttöön perustuvat vahvuutensa, mutta ainakin itse olen tullut siihen päätelmään, että raskaudenaikainen sikiöön kohdistuva hormonialtistus ja muu sikiön monimutkainen sukupuolierityinen kehitysprosessi muokkaisivat voimakkaimmin syntyvän lapsen sukupuoliominaisuuksia.
Yksittäisten geenien mutaatiot altistavat spesifiin sukupuolisuuteen sosiaalistumiselle joko lineaarisesti tai jopa atavistisesti, mutta toiminnallisten aivoalueiden perusverkottuminen sikiöaikana luo heti ”paikan päällä” yksilökohtaisesti muuntuvan rakenteen sille, kuinka henkilö kokee itsensä osaksi sukupuolen kautta normittuvaa sosiaalista yhteisöä.
Voi toki olla mahdollista sekin, että genomitiedon tarkentuessa tulevaisuudessa sukupuoli voidaan ”ilmoittaa” tai ”määritellä” yksittäisen geenin tai jopa emäsparin tarkkuudella – siihen saakka on syytä edetä joustavasti konstruoimalla sosiaalisesti kanssakulkijoita ihan vain olettamalla heidät ”miehiksi”, ”naisiksi” ja ”muunsukupuolisiksi” 🙂
Voihan toimimaton sry-geeni sentään ja biologien loputon kiinnostus vaihteleviin ominaisuuksiin (48 min). Kukapa sitä toisaalta aina vain samanlaisesti toistuvia ilmiöitä jaksaakaan tutkia :
https://www.helsinki.fi/fi/unitube/video/1e55ae42-…
Ilmoita asiaton viesti
Biologisesti sukupuoli määräytyy siittiön x- tai y-kromosomin mukaan.
Se on useimmiten yksinkertainen asia.
Joissakin tapauksissa esiintyy kehityshäiriöitä.
Sosiaalinen sukupuoli on taas monimutkainen juttu.
Ilmoita asiaton viesti
Kun se biologinen sukupuolikaan ei määräydy niin yksioikoisesti X- ja Y-kromosomien mukaan, sitä blogistin linkkaama tiedetietoiskukin painottaa.
Ilmoita asiaton viesti
Periaatteessa ”luonto” on asian noin tarkoittanut ja tämä nyrkkisääntö pätisi vallan mainiosti silloin, kun populaation keskimääräinen elinikä olisi 25 vuotta.
Biologisen sukupuolen määrittymisessä on lukuisia yksilökohtaisia ”luonnonvalintaa” muistuttavia tienhaaroja – perimäaineksen rakenteessa ilmenevän muuntuvuuden ohella raskauden sujuminen muokkaa kehittyvän ihmisen sukupuoliominaisuuksista aina ainutlaatuisen aihion.
Ilmoita asiaton viesti
Aivojen sukupuolittuminen lienee niin vuorovaikutuksellinen prosessi, että sen lopputulosta tuskin pystytään emäspareilla koskaan täysin ennustamaan. Kaksosista toinen voi olla trans ja toinen cis, vaikka emäsparit ovat identtiset. Toisaalta identtisistä kaksosista molemmat ovat transsukupuolisia huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin ei-identtisistä molemmat. Tämä havainto viittaa siihen, että alttius aivojen tavallisimmasta reitistä poikkeavaan sukupuolittumiseen on geneettistä, mutta lopullinen ilmeneminen riippuu geenin aktivoitumisesta, mihin kehittyvän yksilön ulkopuolinen ympäristö vaikuttaa. Tutkimustieto viittaa siis siihen, että kyse olisi ns. epigeneettisestä ilmiöstä.
Ilmoita asiaton viesti
«Luonnontieteiliijät ovat viime vuosikymmeninä jakaantuneet kahteen ryhmään koskien kysymystä siitä, että määräytyykö ihmisen sukupuoli evoluutiossa geneettisen perimän vai raskaudenaikaisen sikiökehityksen seurauksena.»
Osaatko nimetä yhtään jälkimmäiseen ryhmään kuuluvaa ”luonnontieteilijää”? Lasketko mukaan fyysikot, matemaatikot, yms?
Ilmoita asiaton viesti
Biotieteilijät (joita luonnontieteilijöillä tässä tarkoitettaneen…) tuskin jakautuvat selkeästi tällaisiin koulukuntiin. Sen sijaan näitä asioista tutkivat biotieteilijät tietävät kaikki, että ihmisen kromosomit, kehonpiirteet, käytös ja sukupuolikokemus ovat toisissaan sidoksissa hyvin monimutkaisen prosessin kautta, ja että merkittävä osa tuosta prosessista tapahtuu sikiönkehityksen aikana, jolloin voi tapahtua poikkeuksia peruskaavaan. Toisen ”koulukunnan” muodostavat ne, jotka eivät ole pitäneet itseään selvillä uusista tieteen löydöksistä, mutta sellaista ei kai tieteessä koulukuntana pidetä.
Biotietelijät tietävät myös, että kromosomijärjestelmä on kehittynyt geneettisen vaihtelevuuden takaamiseksi lisääntymisen yhteydessä. Selkärankaisilla se perustuu yleensä kahteen erilaiseen sukupuolikromosomistoon, joista on olemassa toisaalta erilaisia perusjärjestelmiä ja toisaalta erilaisia yksilökohtaisia variaatioita.
Edelleen selkärankaisilla on geeniarsenaalissa mahdollisuus vaihtaa ilmiasuista sukupuolta ”lennosta” eri syistä, kuten ympäristön lämpötila monilla matelijoilla munavaiheessa ja ikä, koko tai parittelukumppanin puute eräillä kaloilla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuokkokalat
https://en.wikipedia.org/wiki/Temperature-dependen…
http://zoo-web02.zoo.ox.ac.uk/group/west/pdf/Allso…
Sukupuolen ilmiasun kehittymisen monimutkaisuus vaikuttaa siis liittyvän juuri siihen, että on ollut joissakin olosuhteissa edullista tehdä poikkeuksia pääsääntöön.
Ilmoita asiaton viesti
«Sen sijaan näitä asioista tutkivat biotieteilijät tietävät kaikki, että ihmisen kromosomit, kehonpiirteet, käytös ja sukupuolikokemus ovat toisissaan sidoksissa hyvin monimutkaisen prosessin kautta, ja että merkittävä osa tuosta prosessista tapahtuu sikiönkehityksen aikana, jolloin voi tapahtua poikkeuksia peruskaavaan.»
Kehonpiirteet, käytös ja sukupuolikokemus tavallisesti vastaavat, mutta eivät toki aina. Odotan edelleen viittausta biotieteilijään, joka katsoisi, että ne tarkoittavat sukupuolta.
Jos katsotaan ihan biologian oppikirjaa, ihmisellä sukupuoli määräytyy hedelmöityksessä vastinkromosomien yhdistymisen myötä. Se, kehittyykö henkilö sitten anatomialtaan tai mieleltään sukupuolensa mukaiseksi, on eri asia.
Biologiassa siis lähdetään siitä, että yksilö, joka tuottaa siittiöitä, ei kovinkaan helposti voi lisääntyä toisen siittiöitä tuottavan yksilön kanssa ja vastaavasti sitten munasolujen kanssa. Voidaan puhua myös sukupuolen määräävistä kromosomeista. Sillä, mitä naaras kokee päänsä sisällä identiteetikseen, ei ole hölkäyksen pöläystäkään merkitystä sille, tuleeko tämä raskaaksi, jos uros käy pukkaisemassa.
Siksi sukupuoli-identiteetin käsite on mielekäs ja samalla korostaa sitä, että se ei tarkoita sukupuolta vaan vain identiteettiä.
Ilmoita asiaton viesti
Sillä hetkellä, jolloin joku pukkaisee jotain toista lisääntymistarkoituksella, on ihmislajissa olennaista, että välineet toisella ovat maskuliiniset ja toisen feminiiniset. Se, minkälainen biologinen ketju on tähän kykyyn pukkaisun osapuolilla johtanut, on huomattavan monimutkainen eikä ihan aina sama prosessi: On olemassa siittämiskykyisiä XX-ihmisiä ja hedelmöittymiskykyisiä XY-ihmisiä. Toki molemmat näistä ovat äärimmäisen harvinaisia, mutta muillakin kromosomiyhdistelmillä voidaan saavuttaa sukukypsyys.
Sitä, mistä tässä nyt puhutaan, kutsuisin sukupuolittuneiksi kehonpiirteiksi. Sana sukupuoli on kaiken kaikkeaan ongelmallinen, koska se voi ihan oikeasti tarkoittaa hyvin eri asioita. Englannissa tilanne on himpun verran parempi, koska siellä on sanat sex ja gender. Nekään eivät riittävällä tarkkuudella kuvaa asiaa. Myöskin sana biologinen sukupuoli on ongelmallinen, koska myös sukupuoli-identiteetti on ilmeisesti biologisesti määräytynyt.
Itse tuppaan käyttämään seuraavia käsitteitä:
– Sukupuoliset/sukupuolittuneet kehonpiirteet: Lisääntymiseen liittyvä anatomia ja kehon sekundäärit sukupuolipiirteet. Ulottuvuudet feminiiniset tai maskuliiniset piirteet ja kyky siittää tai synnyttää, arvot välillä 0-1
– sukupuolikokemus ja/tai sukupuoli-identiteetti: Yksilön kokemus siitä, mihin sukupuoleen hän kuuluu ja mihin hän ei koe kuuluvansa. ”Sukupuoli” tässä voi tarkoittaa suhdetta sosiaalisiin sukupuoliin tai se voi olla jotain perustavanlaatuisempaa kokemusta omasta sukupuolesta. Ulottuvuudet mies ja nainen, arvot välillä ”täysin” – ”ei todellakaan”
– sosiaalinen sukupuoli: sosiaalisen käyttäytymisen odotusarvo, joka on tyypillinen tietyn sukupuolen edustajille. Ulottuvuudet mies ja nainen, arvot välillä ”täysin” – ”ei todellakaan”
– juridinen sukupuoli: Se, mihin ihminen lasketaan hallinnollisesti ja toisaalta millä ihmiselle annetaan legitiimi oikeus elää kokemansa sosiaalisen sukupuolen elämää. Nykyarvot mies ja nainen, tulevaisuudessa toivottavasti myös ”muu”.
Ns. cisihmisille nämä kaikki ovat samansuuntaiset, eivätkä he useinkaan pohdi niiden merkitystä lainkaan. Niille, joilla joku näistä ei ole kohdallaan, asia tulee välittömästi olennaiseksi. Koska yhteiskunta määrittää yksilöille odotusarvon sosiaalisesta sukupuolesta määräämällä hänen juridisen sukupuolen sukupuolittuneiden kehonpiirteiden perusteella, virheen korjaaminen sellaisen sattuessa on sen kohteeksi joutuneelle ihmiselle rankka paikka. Hänen elämässään ”sukupuoli” tarkoittaa mitä suurimmassa määrin identiteettiä ja oikeutta elää kokemansa sukupuolen sosiaalista elämää.
Hän voi kuitenkin haluta myös jälkeläisiä, mikä tapahtuu nykyään edelleen perinteisellä siittämis-synnyttämis-menetelmällä – joko aktina tai laboratorioavusteisesti. Tässä suhteessa hänelle on totaalisen yhdentekevää, kummassa roolissa hän tuossa tilanteessa toimii, hän pysyy edelleen kokemansa sukupuolen edustajana. Toki kehodysforia voi tapahtuman tehdä henkisesti rankaksi. Hän siis voi olla synnyttänyt mies tai siittänyt nainen tai jotain kaikkea siltä väliltä.
Ilmoita asiaton viesti
”On olemassa siittämiskykyisiä XX-ihmisiä ja hedelmöittymiskykyisiä XY-ihmisiä. Toki molemmat näistä ovat äärimmäisen harvinaisia, mutta muillakin kromosomiyhdistelmillä voidaan saavuttaa sukukypsyys.”
Toki jo tämä väite rajaa sukupuolet kahteen biologialtaan muuttumattomaan sukupuoleen, vaikka sen mukaan äärimmäisen harvinaiset poikkeukset olisivatkin mahdollisia. Onko näistä poikkeuksista olemassa dokumentoituja todisteita?
Ilmoita asiaton viesti
En ole kiistänyt kahden lajityypillisen sukupuolifunktion tärkeyttä ihmisen evoluutiossa. Arkikeskustelussa ja erityisesti sen poliittisesti vanhoillisessa sivuhaarassa ongelmana on, että nämä kaksi katsotaan jollakin käsittämättömällä tavalla todisteeksi siitä, että ihmisen sukupuoli kaikkine sen eri aspekteineen olisi sama kuin mitä hänen jalkovälistään voitaisiin arvata.
Kuten tässä aiemmin jo totesin, itse puhuisin kahden dikotomisen sukupuolen sijasta feminiinisestä ja maskuliinisesta kehonpiirteistä ja/tai siittäjistä ja synnyttäjistä – infertiliteettiyttä toki esiintyy molemmissa potentiaalisissa ryhmissä monesta eri syystä.
Sen verran joudun myös ottamaan aiemmasta kommentistani takaisin, että XX-miehillä voi olla miehen ulkonäkö, sukuelimet ja viriliteetti, mutta ei ilmeisestikään kykyä siittiöiden tuottamiseen.
https://en.wikipedia.org/wiki/XX_male_syndrome
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5312213/
Sen sijaan XY-naisen on todettu synnyttäneen.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2190741/
Tämä kaikki viittaa mainitsemaani kahteen lisääntymisfunktioon, jotka voivat kehittyä hyvin monilla eri tavoilla. Osa ihmisistä taas jää tässäkin suhteessa selkeästi jonnekin sinne välille joko kromosomaalisista, geneettisistä tai elimellisistä syistä. Aivojen sukupuolittuminen tuottaa asiaan vielä laajemman ja yleisemmin esiintyvän spektrin.
Ilmoita asiaton viesti
Sukupuoli-identiteetti on osa (mielestäni merkittävin tai yksilön käyttäytymistä ohjaavin osa) sukupuoleksi kutsuttua ilmiötä ja tässä kirjoituksessa pyrin luomaan sp-identiteetille tutkimuksiin pohjaavaa biologista perustaa – kokemus sukupuoleen kuulumisesta on yhtä todenmukaista kuin on vakaa käsitys omasta seksuaalisuudestakin. Harva väittää enää julkisesti esimerkiksi homoseksuaalisuutta omaksi valinnaksi, eikä tuossa vaikenemisessa ole kyse niinkään poliittisesta korrektiudesta,,,
Ilmoita asiaton viesti
En lähde maalittamaan ketään, useimmat asiaa lähemmin tutkineet luonnontieteilijät ovat kuitenkin sillä kannalla, että raskausaikaiset tapahtumat ovat ratkaisevan tärkeitä sukupuoli-identiteetin olomuodolle vuorovaikutuksessa geneettisen perustan kanssa. Joka tapauksessa biologiselle perustalle sukupuolikin rakentuu…
Ilmoita asiaton viesti
Tuo olikin hauska argumentti, että et voi antaa tieteellistä lähdeviittausta, koska se olisi ”maalittamista”. Nyt alkaa haiskahtamaan, että et pystykään esittää sellaista, koska olitkin vetänyt väitteesi hatusta.
Ilmoita asiaton viesti
”While mammalian sexual differentiation in general is a com- plex process which involves chromosome-specific develop- mental pathways (Arnold, 2017;Immonen et al., 2018) and sex-specific epigenetic mechanisms ( Lenz et al., 2012;Rice et al., 2016), it is the prenatal hormonal environment that is generally thought to be the central determinant of whether a human fetus develops a masculine or a feminine brain ( Bao & Swaab, 2011.”
Yksilön (ns. biologisen) sukupuolen määrittymisessä sikiöaikaisen kehittymisprosessin sujuminen näyttäisi olevan merkityksellisintä – linkkipolut ovat blogitekstissä. Aivojen sukupuolittuneisuudesta (sukupuoli-identiteetti) on tässä blogitekstissä nyt kyse, mikä voi tietenkin aiheuttaa hämmennystä niissä, joiden mielestä ihmisen sukupuoli on aina ja säännönmukaisesti tunnistettavissa primääreistä sukupuolielimistä tai viimeistään kromosomitestin tuloksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Yhtä hyvin olisit voinut ottaa lainauksen minulta. Käsitykseni aivojen sukupuolityypillisestä organisoitumisesta ei mitenkään poikkea lainaamastasi.
Itse kommentoin ensikommentissani sukupuolta koskevaa väitettäsi, että siinä olisi biologien keskuudessa jotenkin ”kaksi ryhmää.”
Asiasta hieman poiketen, yllätyin tuota lainaustasi hieman, koska muistelen sinun taannoin väittäneen, ettei aivoissa ole mitään sukupuolityypillisiä eroja (”a masculine or a feminine brain”). Eli mikä käsityksesi on nykyään, onko (useimpien) miesten ja naisten aivoissa mitään sukupuolityypillisiä eroja vai ei?
Ilmoita asiaton viesti
Ottamatta kantaa blogistin mielipiteeseen tai sen mahdolliseen muuttumiseen esitän itselle syntyneen kuvan aivojen sukupuolittumisesta:
Eläimillä vaikuttaa olevan erittäin voimakas biologinen ohjautuminen joko synnyttäjäksi tai siittäjäksi. Siitä, miten sellaiseksi tai melkein sellaiseksi päädytään hyvin erilaisin eväin, oli jo aiemmin puhetta.
Myös aivojen suhteen on sama tilanne. Naisten ja miesten aivoissa on tilastollisesti eroja, joita ei yksilötasolla voi käyttää ennusteena. Myös transihmisten aivoissa on ominaisuuksia, jotka muistuttavat enemmän keskimääräistä koetun sukupuolen kuin syntymässä määritetyn sukupuolen rakennetta. Eroja ja yhtäläisyyksiä voi olla eri yksilöillä eri paikoissa, vaikka ne toisaalta usein sijoittuvat tiettyihin tyypillisiin paikkoihin.
Itselleni on syntynyt tästä käsitys, että aivotkin ikään kuin hakeutuvat jompaankumpaan identiteettiin hyvin erilaisin eväin. Transihmisyyteen se johtaa, jos kehon ja sitä vähän myöhemmin tapahtuva aivojen sukupuolittuminen menee eri suuntaan. Joillakin sellaista loksahdusta jompaankumpaan sukupuoli-identiteettiin ei sitten tapahdu lainkaan, mistä meillä on todisteena muunsukupuolisten joukko.
Ilmoita asiaton viesti
Sikäli kaksi ryhmää, että etenkin evoluutiopsykologiassa perimän merkitys korostuu pelkän tietoteoreettisen premissin vuoksi. Ja itsekin uskon, että geneettinen muuntuminen pitkällä ajanjaksolla muokkaa myös ihmisen sukupuoliominaisuuksia – tässä ajassa tällä hetkellä ihmisen kehitystä taas näkemys siitä, että sikiöaikainen aivojen sukupuolistuminen merkitsee eniten (tämän ajan) ihmisille, näyttäytyy selitysvoimaisemmalta. Toki sellaisia toisiaan vastaan taistelevia tutkijaporukoita ei ole olemassa, jotka itsepintaisesti pitäytyisivät omissa teorioissaan…
Kyllä, omakin näkemykseni on tarkentunut vuosien myötä (vastasyntyneet eivät siis olekaan näennäisen sukupuolettomia), mutta edelleenkin olen siinä tiedonuskossa, että aikuisten miesten ja naisten väliset keskimääräiset aivoista löytyvät toiminnalliset ja rakenteelliset erot ovat seurausta myös vuosikausien harjoittelusta synnynnäisten erojen ohella.
Ilmoita asiaton viesti