jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Sateenkaariperheet ry:n hallitusohjelmatavoitteet

Pienen positiivisen toiveikkuuden  saattelemana ajattelin nyt hallitusneuvotteluiden edistyessä toivottuun suuntaan kirjoittaa julki Sateenkaariperheet ry:n poliittiset tavoitteet, joiden olisi syytä olla mukana  kohdakkoin julkaistavassa hallitusohjelmassa. 

 

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen näyttäytyy julkisessa keskustelussa jatkuvana prosessina, tyydyttävän tilan hakemisena vastoinkäymisistä lannistumatta. Siinä työssä määrätietoisuus ja tinkimättömyys ovat perushyveitä mitä järjestyneisyys vielä tehostaa. 

Kansalaisjärjestöjen aktiivisuus tulisi siten palkita niiden johdonmukaisesta hyveellisyydestä huomioimalla niiden vaatimukset poliittisessa päätöksenteossa riippuen tietenkin vaatimusten vaikuttavuudesta ja niiden perusteista. Ja tässä mielessä Sateenkaariperheet ry:n tavoitteita voi pitää hyvinkin oikeutettuina - tavotteiden vaikutukset ovat myönteisiä ja niiden perustelut pohjautuvat monikymmenvuotiseen kokemukseen.

 

Sateenkaariperheet ry:n hallitusohjelmatavoitteet vuosille 2019...2023

  • Käynnistetään hyvin resursoitu valtionhallinnon hlbti-toimintaohjelma seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja heidän lastensa ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden johdonmukaiseksi edistämiseksi.
  • Säädetään itsemääräämisoikeuteen perustuva translaki, joka tunnistaa vanhempien ja lasten väliset juridiset suhteet oikein.
  • Säädetään kotimainen, syrjimätön sijaissynnytyslaki
  • Yhdistetään isyys- ja äitiyslait vanhemmuuslaiksi, joka mahdollistaa sukupuolen moninaisuuden huomioimisen, useamman kuin kahden vanhemman vahvistamisen ja vanhempien väliset sopimukset vanhemmuudesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän samimollgren kuva
Sami Mollgren

Tavoitteet ovat hyviä ja perusteltuja, lukuun ottamatta sijaissynnytyslakia. Sijaissynnytyksen pitäisi pysyä kiellettynä jatkossakin.

1) On vaikea ihan periaatteellisesti hyväksyä, että sijaissynnytysjärjestelyistä sopivat tekevät ns. kolmatta osapuolta (syntyvää lasta) koskevan sopimuksen, omien halujensa ja tarpeidensa vuoksi.

2) Nykytiedon valossa näyttää selvältä, että sikiölle alkaa muodostua jo loppuraskauden aikana jonkinlainen side tai yhteys kantajaansa. Näistä havainnoista on olemassa P.G. Hepperin yhteenveto vuodelta 1996 ( http://www.cirp.org/library/psych/hepper1/ ) "Fetal memory: Does it exist? What does it do?". Toistaiseksi ei juuri tiedetä siitä, mikä sikiöaikaisten aistihavaintojen ja muistijälkien vaikutus kiintymyssuhteen kehittymiseen ja muuhun myöhempään elämään on. Joka tapauksessa tutun ”ympäristön” katoamisen aiheuttamaa (lyhytaikaista) pahan olon lisääntymistä vastasyntyneelle voi pitää mahdollisena ja jopa todennäköisenä.

Sijaissynnytys johtaa vastasyntyneen tarpeiden ja oikeuksien polkemiseen lasta haluavien aikuisten tarpeiden kustannuksella. Siinä on lapsen esineellistämiseen ja hyödykkeellistämiseen viittaavia piirteitä. Avasin hiljan asiaa enemmän: https://ranneliike.net/keskustelu/22386/sijaissynn...

Aikuisten sukupuoli, seksuaalinen suuntautuneisuus tai perhemalli ei tee perheestä parempaa tai huonompaa. Tämä ei ole erityisesti hlbti-kysymys eikä yhdenvertaisuuskysymys. Sijaissynnytysmallin asemesta lapsensaantimahdollisuuksia pitäisi edistää apilaperhemallin kautta, jossa lapsen juridinen yhteys synnyttäneeseen äitiin ei lähtökohtaisesti ole katkolla.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Sijaisynnytysmenettelyjen avaaminen on kieltämättä näistä tavotteista hankalin aihe, mutta ei mitenkään mahdoton toteutettavaksi eettisesti kestävällä tavalla. Altruistinen sijaisynnytys niveltyy monivanhemmuutta tukeviin lainsäädäntöhankkeisiin kuten apilaperheiden oikeudellista suojaa parantavaan "lukumääräneutraaliin" vanhemmuuslakiin.

Sijaissynnytysmahdollisuus ainoastaan sivuaa kapeasti seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen reaalielämää ja tätä lisääntymismahdollisuutta toivovat erityisesti tahattomasta lapsettomuudesta kärsivät heteroparit. Oikeusministeriö selvitti kuusi vuotta sitten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kantaa sijaissynnnytyksen laillistamiseen ja suuri osa vastaajista kannatti sijaissynnytyksen laillistamista tarkasti rajoitettuna :

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/76412

Käyttäjän samimollgren kuva
Sami Mollgren

Pykälänpyörittelyn ja byrokratian suhteen sijaissynnyts varmaankin "niveltyy" monivanhemmuuteen. Sen sijaan sijaissynnytyksellä ja monivanhemmuudella on yksi merkittävä lähtökohtainen ero: sijaissynnytyksessä lapselta riistetään synnyttänyt äiti, monivanhemmuudessa ei.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #3

Sijaissynnyttämisen kieltäminen ylläpitää hämäriä markkinoita joita eettisesti hyvin harkittu ja hallittu sijaissynnyttäminen voisi hillitä.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #4

Suomessa on syntynyt toistakymmentä vauvaa sijaissynnytysjärjestelyiden avulla ennen vuotta 2007 ja niissä kaikissa synnyttäjä on ollut äidiksi aikoneen lähisukulainen. Kohdunvuokraamista ulkomailta ei toisaalta ole (älytty) kriminalisoida, mutta väärinkäytöksien ja hyväksikäytön mahdollisuus on aina olemassa, vaikka sijaissynnytyksiä välittävä firma olisi kuinkakin hyvämaineinen ja israelilainen tahansa,,,

https://www.newfamily.org.il/en/surrogacy-in-israel/

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #3

Sijaissynnytysjärjestelyissä synnyttävä henkilö ei kuitenkaan ole lapsen biologinen vanhempi ja myös apilaperheratkaisuissa voi taustalla olla kyse tahattomasta lapsettomuudesta esim. kohdun puuttumisen vuoksi.

Sinsänsä en tokikaan kiistä raskaana olevan ja sikiön välisen sidoksen merkitystä sikiöstä lapseksi kehittyvän ihmisen tunnejärjestelmälle, mutta sen sidoksen deterministisyys on käsittääkseni "kääritty äitimyyttiin" l. vahvasti liioiteltua...

Rajoitetussa sijaissynnytysjärjestelyssä synnyttävä henkilö jää läsnäolevaksi ihmiseksi syntyvän lapsen kasvua tukemaan, joten altruistisena ja ei-kaupallisena menetelmänä tämä järjestely eroaa hyvinkin olennaisesti maailmalla meko yleisestä kohdunvuokrauksesta.

Käyttäjän samimollgren kuva
Sami Mollgren Vastaus kommenttiin #5

Jos henkilö jää lapselle läsnäolevaksi käytännössä, ei kai pitäisi olla mitään ongelmaa huolehtia juridisen yhteydeydenkin säilymisestä: apilamalli/monivanhemmuus sopii kuvaan.

Toki sijaissynnyttäjän mahdolliset muut (l. ne "ihan omat") lapset saavat silloin kilpailevan sisaruksen, ja tässä on vaikkapa perimyksen suhteen juridisia sotkun paikkoja. Lisäksi jos nämä omat lapset ovat vielä alaikäisiä, niin nämä joutuvat myös "maksamaan hintaa" äitinsä ratkaisusta. Toki vaikkapa muuten lapsettoman tädin kohdalla tällainen "ylimääräinen" juridinen yhteys jopa suoraviivaistaisi asioita.

Minä katson kuitenkin tässä sijaissynnytyksen vanhemmuuskysymyksessä (ja yleensä hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneiden osalta) kantajuuden "painavammaksi" kuin biologisen vanhemmuuden (tarkemmin geneettisen jälkeläisyyden). Vanhemmuuden kannalta sukusolut eivät kanna mahdollisesti alitajuntaan vaikuttavien sikiöajan aistihavaintojen muistijälkien kaltaisia malleja muassaan. Toisaalta geneettisiä piirteitä voi kyllä ajatella yhtälailla asioina, joiden samuus toimii vanhempien ja lapsen välistä yhteyttä voimistavana tekijänä.

Tällaisissa äitiyteen/vanhemmuuteen liittyvissä keskusteluissa olen muuten havainnut, että "äitimyyttiin" viittaaminen on sopiva väline vähätellä asiaan liitoksissa olevien selvittämistä kaipaavien ulottuvuuksien merkitystä. Liioittelun ja vähättelyn välillä on jossain kohta, jossa jonkin asian painoarvo on juuri oikea. Ja tuon painoarvon paikka janalla on se, mikä minun mielestäni pitäisi saada selvitettyä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #7

Tilanteet ovat varmaankin varsin monimuotoisia, sekä ennen synnytystä, sen aikoina ja jälkeenpäin. Silloin korostuu kulloinkin asianosaisten keskenään sopiminen ja heidän suhteensa. Heille olisi varmaanikin eduksi saada järjestäytynyttä apua siihen mistä kaikista asioista kannattaa ja pitää puhua sekä sopia kun hommaan ruvetaan tai päätökseen ettei ruveta ollenkaan.

Käyttäjän samimollgren kuva
Sami Mollgren Vastaus kommenttiin #8

Mutta kenpä kysyy siltä eniten asianosaiselta, siis syntyvältä lapselta, josta toimeksiantaja ja suorittaja ovat keskenään sopineet?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #10

Mollgren kyselee asianosaisen sikiön mahdollisuutta vaikuttaa sijaissynnytyssopimuksiin. Tottahan tuo on ettei kysellä mutta ei sikiöltä yleensäkään mitään kysellä. Ei esimerkiksi adoptiosta. Eikä lapselta syntymän jälkeenkään kysellä pitkään aikaan.

Oma lukunsa varmaan lienee myös imettämiskokemuksen puute "sopimusvanhemman" kanssa.

Tärkeintä olisi kai, että lapsen lopullinen saaja alkaisi muodostaa luottamuksellista ja turvaa tarjoavaa suhdetta lapseen mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Mielellään varmaan jo synnytystilanteesta lähtien.

Käyttäjän samimollgren kuva
Sami Mollgren Vastaus kommenttiin #14

Synnytystilanne tai syntymä on osa jo alkanutta jatkumoa, ei alku.

Adoption tarkoitus on taata lapsen oletettu paras, jos tahattomasti tavalla tai toisella on syntynyt tilanne, jossa lapsen parhaalla käytettävissä olevalla tiedolla punnittu paras ei muuten toteutuisi. Se kuuluu lainsäädännön ns. turvaverkkoihin. Adoptio ei luonteeltaan ole itsetarkoituksellisesti lapsenhankintakeino.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #15

Adoptio on tuleville adoptiovanhemmille yleensä hyvinkin pitkään harkittu lapsenhankintakeino mutta lapsesta luopujalle yleensä välttämättömyyden sanelema selviytymiskeino.

Alalla on varsin laajat kansainväliset pimeät markkinat.

Mutta siinäkään ei sikiöltä tai jo syntyneeltä lapselta kysellä asianosaisena mielipidettä vaikka lopputulema onkin yleensä ja toivottavasti hänelle parempi vaihtoehto (vaikkei aina).

Käyttäjän samimollgren kuva
Sami Mollgren Vastaus kommenttiin #16

Toki sen voi nähdä keinonakin, mutta prosessia ei ole säädetty itsetarkoitukselliseksi keinoksi tähän.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #17

Adoptioprosessi itsessään on tiukasti säädelty ja myös kontrolloitua, ainakin Suomessa - lapsen edun valvonta on tässä mielestäni muodostunut jo joiltain osin esteeksi lapsten hyvinvoinnin turvaamiselle tiukan kontrolloinnin vuoksi, koska säällisesti eläviä adoptioon halukkaita vanhempia ja adoptoitavia lapsia on runsaasti enemmän mitä adoptiovälitys suostuu välittämään tiukkojen ehtojensa puitteissa.

Lapsen "hankkiminen" tai inhimillisemmin sanottuna perheellistyminen nousee lähes vääjäämättä lähes jokaisen nuoren aikuisen elämänsisältöä jäsentäväksi kysymykseksi ja omien lasten saaminen voi muodostua tässä mietintävaiheessa keskeiseksi tarpeeksi. Silloin olemassaolevat resurssit (omat kyvyt lisääntymiseen) ja olemassaolevat muut vaihtoehdot määrittelevät sen, millä keinolla perheellistymistä lähdetään tavoittelemaan. Adoptio on tässä mielesssä keino perheellistyä...

Mielestäni koko perheellistymistä on syytä tarkastella toimijaverkkoteorian puitteissa, jolloin perheen rakentuminen on helpompi ymmärtää juridisten säädösten, sosiaalisten normien ja yksilöiden inhimillisten tarpeiden muuttuvana verkostona:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Toimijaverkkoteoria

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #7

Viitaten Oikeusministeriön aikaisemmin tekemäään selvitykseen sijaisynnytysjärjestelyjen laillistamisesta, niin ainakin ETENE esitti siinä yhteydessä omassa lausunnossaan varovaisen myönteisen kannan sijaissynnytysten tarkoin rajatulle säätelylle.

ETENE:n lausunto on mielestäni perusteluiltaan mahdollisimman kattava ja siinä huomioidaan juridisten haasteiden ohella saatavilla ollut tutkimustieto järjestelyihin osallistuneiden osapuolten hyvinvoinnista :

https://etene.fi/documents/1429646/1556028/Lausunt...

Käyttäjän samimollgren kuva
Sami Mollgren Vastaus kommenttiin #9

Kovin on lausunnossa suppea tuo lapsen näkökökulma. Kuten siinäkin todetaan, on tutkittua tietoa kovin niukalti. Tuossa viitattaneen tutkimukseen lapsen sopeutumisesta 3-, 7- ja 10-vuotiaana.

Ihminen ja sen psyyke omaavat varsin tehokkaita itseään korjaavia mekanismeja, niinpä vaikkapa tilapäisestä epämukavuudesta ei välttämättä jää pysyviä jälkiä. Mutta eipähän siltä lähinnä sätkivältä vastasyntyneeltä tarvitse kysyä, kun ei se osaa jäsentää kokemaansa tai varsinkaan sanoittaa sitä. Sitä voi huoletta kohdella hyödykkeenä?

Minusta jäädään vähän tasolle, jossa hivenen kuivasti todetaan, että "mitään pahaa ei tapahtunut, kun nenästäkään ei alkanut valua verta"; jotain ei-toivottua katsotaan toteutuneen vain jos tutkimuksessa näkyy erityistä vakavanlaatuista oirehtimista myöhemmin elämässä.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #11

Tutkimustieto ei tue sikiöaikaisen aistikokemuksen ja sen myötä syntyneen kantajan ja lapseksi kehittyvän sikiön välisen tunnesiteen deterministisyyttä eikä toisaalta osoita sen tahallisen ohittamisen aiheuttavan vahinkoa (sijaissynnytysjärjestelyssä lapsen mahdollisuus jatkaa tunnesiteen tiivistämistä synnyttäjän kanssa on rajallinen tai kokonaan ohitettava seikka), koska sijaisynnytyksen avulla syntyneitä lapsia on vähän ja silloin pelkästään tutkimusasetelma voi aina painottua haluttuun suuntaan. Tutkimushan tuottaa aina vastauksia niihin kysymyksiin, joita tutkimusasetelmassa on haluttu tai osattu esittää ...

Yksiselitteistä tietoa ei siis olemassa siitäkään, että tällä avusteisella menetelmällä syntyvät lapset kärsisivät vääjäämättä ja säännönmukaisesti synnyttäjäsidoksen vaillinaisuudesta varhaislapsuudessaan tai myöhemmässä elämässään.

Äitimyytti on osa tätä vanhemmuutta koskevan keskustelun ja käsitysten vakiintumista ja ainakin itse koen sen kumpuavan käytännöllisestä sosiaalisesta normistosta, missä binääri sukupuolijako on ollut osa vakiintunutta todellisuutta - äidin ja lasten erityissuojelu on kirjattu erikseen kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja myös kansallinen perheitä ja lapsia koskeva lainsäädäntömme huomioi äidin ja lasten yhteenkuuluvuuden. No, tätä vakiintunutta sidosta en suoraan kyseenalaista, mutta erityisesti Sateenkaariperheet ry:n agendalla tämä sijaissynnytysmahdollisuus on sekä monivanhemmuuden juridisen tunnustamisen takia että miesparien lisääntymisvaihtoehtona. Kansalaisjärjestöjen yhteistyön nimissä sijaissynnytysjärjestelyjen laillistamista edistää myös Monimuotoiset perheet ry...

Sana "äiti" sukupuolistuneena vanhemman nimityksenä luonnollistaa naiset synnyttäjiksi, mikä on sukupuolen moninaisuudessa eräs sekoittava olettama. Onko synnyttävä (trans)mies myös äiti?

Rajoitettu sijaissynnytysjärjestely tilannekohtaisesti harkittuna on mielestäni moraalisesti oikeutettu, koska se tuottaa enemmän hyvää kärsimyksen jäädessä lähinnä hypoteettiseksi mielipahaksi. Ja sekin tuska konkretisoituu lähinnä ulkopuolisten toimijoiden maailmankuvaa häiritsevästi...

Käyttäjän samimollgren kuva
Sami Mollgren Vastaus kommenttiin #12

Hienoisten vaikutusten selvittäminen on tosiaan haastavaa ja tarvitsisi taustalleen todella suuria massoja tietoa, jotta olennainen saataisiin esiin "kohinasta". Tässä kysymyksessä se ymmärrettävästi on aika haastavaa.

Sikiöllä tuskin voi olla tunteita jotakuta kohtaan, sillä vielä pienellä vauvallakin tunnemaailma on hyvin hetkessä kiinni olevat hyvä/neutraali tai paha olla. Sikiöaikaiset pitkäaikaisessa altistuksessa tallentuneet muistijäljet (äänet, maut, tuoksut) voivat syntymän jälkeen auttaa vähentämään pahaa oloa tilannekohtaisesti; turvallisuuden tunne on yksi ihmisen perustarpeista. Vähempi paha olo saattaa jopa vaikuttaa myönteisesti kiintymyssuhteen muodostumiseenkin.

Alitajunta on jännittävä osa meitä. Sinne on tallentunut kaikenlaisia jälkiä, joita emme osaa sanoittaa, mutta jotka vastetta saadessaan sytyttävät meissä jotain. Jokin tietty tuoksu voi herättää vahvan muistikuvan jostain menneisyyden paikasta ja jokin toinen tuoksu on vain jollain selittämättömällä tavalla tuttu. Samanlaisia ilmiöitä on myös äänien kohdalla. Kiinnostavaa on sydämen leposykkeen ja rauhallisen hengityksen rytmin vahvasti rauhoittava vaikutus; olisivatko pyöristyneitä muistijälkiä oman muistin syvimmästä pohjasta - sellaisiakin uumoiluja on esitetty. Jos ovat, niin miten ovatkaan alitajuisesti vaikuttaneet ollessaan vielä tuoreempia ja terävämpiä?

Tässä yhteydessä transmies on yhtäläisesti "äiti", joskin ainakin minä tietysti olen valmis puhumaan yhtäläisesti "synnyttävästä vanhemmasta". Jos (varmatoiminen keino)kohtu olisi (tilapäisesti) asennettavissa täydellisen turvallisesti (juridisesti) mieheen, niin miksei sekin voisi olla ratkaisu - ja sellaisenhan voisi tarvittaessa asentaa naiseenkin.

Usein puhutaan aikuisten oikeuksista lapsiin, lauseen muutamassa eri merkityksessä. Aina pitäisi kuitenkin lähteä siitä, että ensisijaisesti lapsella on oikeus aikuisiinsa. Vähintään yksi näistä aikuisista on olemassa jo ennen omaa syntymää. Niinsanotusti "tilanne on muuttunut" raskauden edetessä siinä vaiheessa kun aistimukset alkavat piirrellä ensimmäisiä jälkiään muistiin.

Minusta ainoa hyväksyttävä "sijaissynnytyksen" tapa on monivanhemmuusmalli, joskaan silloin ei enää pitäisi puhua lainkaan sijaissynnytyksestä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset