jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Sukupuoli-identiteetistä

Nyt muutamien vuosien aikana julkisten keskustelujen kestoteemaksi näyttää muodostuvan debatointi sukupuolen ja siihen liittyvien seksualisuuden ja yhteiskuntaluokkaisuuden erilaisista sallituista, määrätyistä  ja jopa tukahdettuna pidetyistä muodoista. Keskustelujen taso on mielestäni kohonnut yleisesti jo varsin sujuvasti siten, että valtavirtaistunut sukupuolikäsitys on luonteeltaan jo hyvinkin inklusiivista - tästä esimerkkinä kannattaa mainita vuoden 2015 alusta voimaan astuneen uudistetun tasa-arvolain kattavuus ja sen lain ripeä soveltaminen  julkisilla elämänalueilla.

Mikään edistys ei toisaalta koskaan ole edennyt suoraviivaisesti johtuen sosiaaliseen tietoisuuteen omittujen arvokäsityksien pysyvyyttä puolustavasta muutosvastarinnasta - keskusteluissa muutosvastarinta ilmentyy teemaan liittyvän käsitteistön pitäyttämisenä omaa arvokäsitystä vastaavana jopa senkin uhalla, että suoraviivainen yksittäisen käsitteen tulkinta saattaa johtaa kokonaisuuden kannalta eriskummallisiin painotuksiin. Pääasia näyttääkin  olevan muutoksen periaatteellisessa vastustamisessa valikoitujen totuuksien tuella.

Aika ajoin törmää esimerkiksi väitteisiin, joissa esitetään yksilön sukupuolen määräytyvän aina ja iänkaikkisesti 1900-luvun alkupuolelta saakka luonnontieteistä tutuksi tulleella  taksonomisella  perusteella -  XY-, XX-kromosomiparit  ja näitä kahta kromosomiparia vastaavat kahdenlaiset lisääntymiselimistöt siis ovat tässä luokittelujärjestelmässä ainoat sallitut luokitteluominaisuudet ja näihin kahteen luokkaan sijoittumattomia yksilöitä joko ei ole olemassa tai sitten kyseessä on harvinainen anomalia, mikä ainoastaan vahvistaa poikkeuksena ns. säännön.

Tiede ei kuitenkaan ole mitään kaavakkeiden täyttämistä valmiiksi katsotuilla spekseillä  ja taulukkolaskentaa, vaan ennen kaikkea filosofiaa ja siksi sukupuolenkin määritelmä on "tiedon rakastajien" ansiosta laventunut käsittämään biologisten perusosasten ohella  entiteetin  kokonaiseksi ihmiseksi  rakentavat sosiaaliset, psykologiset, kulttuuriset ja representationalistiset ulottuvuudet. 

Kehosta tulee sukupuolinen ihminen siis vasta siinä vaiheessa, kun orgaaniselle entiteetille kehittyy sukupuoli-id-entiteetti :)

 

Tässä lisää opiskeltavaa sukupuoli-identiteetin merkityksestä ja sen rakentumisesta : https://en.wikipedia.org/wiki/Gender_identity

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Koska niiin moni sukupuolten moninaisuudesta mielensä pahoittava vetää usein muut eliölajit esimerkkeihinsä niin en malta olla minäkään niin tekemättä.

Antikaisen mainitsemina aiempina aikoina lajinmäärityksessä käytettiin linneläistä (C.Linnaeus, 1707-1778) lajimääritystä jossa morfologisten ulkoisten tunnusmerkkien perusteella jaettiin eliöt luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin. Sittemmin on todettu sen puutteet niin luokitteluun käytettyjen tekijöiden kuin käytettävyydenkin suhteen. Sittemmin onkin otettu käyttöön erilaisia lajinmäärittelyjen tekniikoita ja kriteeristöjä niin, että kulloiseenkin tarkoitukseen voidaan käyttää siihen sopivinta menettelyä. Sukupuolien kanssa on nyt myöhemmin näköjään käymässä samalla tavalla.

Ilkka Huotari

Suurinta osaa ihmisistä sukupuoli-identiteetti ei taida koskea mitenkään. Eivät he ajattele asiaa eivätkä tunne, että se olisi jotenkin tärkeä. Suurin osa tuskin ajattelee, että "miltä pitäisi tuntua olla mies" tai "...nainen".

Käsittääkseni se on oleellista vain pienelle osalle väestöstä, niille jotka tuntevat sukupuolidysforiaa.

(Tai ehkä joillekin, jotka haluavat vain jostain syystä korostaa tiettyä identeettiä olemuksessaan, tyyliseikkana.)

Pääasiassa se on kuitenkin sukupuolidysforiaan liittyvä asia.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Olen ollut ymmärtäväni, että esimerkiksi oman miehisyyden ja toisaalta naisellisuuden korostaminen olisi paljon Huotarin kertomaa laajempaa.

Esimerkiksi naisellisuuden korostamisen ympärille on luoto kokonaisia liiketoiminnan alueita, esimerkiksi kosmetiikka- ja muotiteollisuus.

Samaten miehisyyden korostamisesta käytetään myös laajalti liike-elämässä hyödyksi, ihan liikkumisvälineiden kumirenkaiden tarjoamisesta lähtien. Unohtamatta kuinka tarkkoja monet ovat varoessaan etteivät vain anna "naismaista" kuvaa itsestään.

Kaikki nuo ovat juurikin oman sukupuoli-identiteetin rakentamista, prinsessahaahuilusta elimenjatkeisiin. On siis liikkeellä paljonkin epäilyksiä ja pelkoja omasta identiteetistä tai ainakin haluja korostaa omia tulkintoja. Ja niillä katalasti myös rahastetaan epävarmoja.

Ilkka Huotari

Totta. Mutta tällekin on biologiset selitykset.

Miehillä tuo kaikki on taistelua vallasta, statuksesta, eli loppujen lopuksi taistelua naaraista ja sen myötä mahdollisuudesta jälkeläisiin.

Naisilla se näkyy kolikon toisena puolena, taisteluna niistä "parhaimmista" uroksista.

Mistään "identiteetistä" ei ole kysymys, vaan evolutiivisista käyttäytymismalleista.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #4

Siis kun elimensä pienuutta pelkäävä wannabee-alfa hankkii isomman auton, purjeveneen j.n.e. tai tunkee mykkyrälle väännetyn tennissukan housuihinsa baanalle lähtiessään niin hänkö ei ole epävarma identiteettinsä riittävästä ilmenemisensä?

Itse asiassa soitimella terhistelevällä uroksellakin, on sitten kyseessä lintu, nisäkäs tai muu suvullisesti lisääntyvä, on oma identiteettinsä jota hän yrittää hyvinkin tietoisesti korostaa. Toki jotkut hyvinkin "selkäytimestä" lähtevin elkein mutta aina tietoisena tilanteesta ja mahdollisuuksista.

Ainoa mitä Huotari tuossa oikeasti todistaa, on sukupuoli-identiteetin olevan vahvasti yhteydessä biologisiin tekijöihin ja evoluution niihin mukanaan tuomiin kommervenkkeihin. Kulttuurievoluutiomme on vain tuonut keinovalikoimaan muutakin kuin isot lihakset ja kovan kallon.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset