Kanadan ihme ukko

Suomen Uutiset johtavana perussuomalaisena uutislehtenä on yhtynyt uuden normaalin ajan moraaliseksi tiennäyttäjäksi korotetun kanadalaisen professori Jordan B. Petersonin fanittajajoukkoihin – SU hehkuttaa avoimesti Petersonin ajatuksia artikkelissaan, jonka keskeisenä teemana lienee esitellä Peterson jonkinlaisena kansainvälisenä "suvakinpelättimenä":

 

   "Peterson nousi maailmanmaineeseen videoilla, jotka kritisoivat kulttuurimarxilaisuutta, postmodernismia ja vasemmistoliberaalia identiteettipolitiikkaa."

 

Suorasanaiseksi totuudenpuhujaksi sanottu Peterson on tosiaan käsitellyt kirjoituksissaan, videohaastatteluissa ja luennoillaan pääasiassa näitä lainauksessa mainittuja ilmiöitä (kulttuurimarxismi tosin on hyvin häilyvä käsite ja sekoittuu useinkin kapitalististen markkinavoimien taloudellisilla perusteilla harjoittamaan kulttuuriseen appropriaatioon kuten kävin 1980-luvulla anarkistisen yhteiskuntaa ravistelleen punk-aatteen sulautuessa varsin pian valtavirtaan ja muuttuessa kaupallisesti kannattavammaksi Dingo-hysteriaksi ;)) hyvinkin kovasanaisesti ja kriittisesti.  Mielestäni hänkään ei kuitenkaan ole vielä esittänyt yhtään sellaista argumenttia, jotka osoittaisivat  yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävän ihmisoikeuspolitiikan, feminismin tai muiden vastaavien "kulttuurimarxilaisten" ilmentymien tarpeettomuuden nykyisessä maailmantilanteessa – Petersonin kannanotot ovat hyvin väitepitoisia, jolloin niihin sisältyvä totuusarvo on jo valmiiksi rekisteröity kuulijan kognitiiviseen käsitteenmuodostusapparaattiin 🙂

 

Petersonin ympäripyöreästä retoriikasta Suomen Uutiset tarjoaa näytteen kappalaleessa, johon lehti on tiivistänyt Petersonin elämästäselviytymisoppaan "12 ohjetta elämää varten" sisällön. Siteerausoikeuksien puitteissa lainaan nyt tuon lehden artikkeliin kuuluvan kappaleen tähän blogiini  minkä lisäksi olen itse lukemisen helpottamiseksi ja muutenkin mukavana miehenä kirjoittanut siihen vielä omat kommenttini vahvennetuilla l. boldatuilla fonteilla :

 

  "Ensimmäinen ohje kuuluu: Seiso selkä suorana hartiat taakse vedettynä. Tässä luvussa Peterson perustelee dominanssihierarkioiden luonnollisuutta ottamalla vauhtia satojen miljoonien vuosien takaa evoluutiosta. Jopa hummeri tuntee asemansa lajitoveriensa sosiaalisessa hierarkiassa, Peterson väittää – ja mikä hauskinta, hummerin itsetuntoa säätelevät samat hermovälittäjäaineet, jotka ihmisillä säätelevät mielialaa ja itsevarmuutta. Luvun poliittinen viesti on, että ihminen on luonnostaan hierarkinen laji, eikä mikään vasemmistolainen tasa-arvo-ohjelma voi tätä muuttaa.

Niin. Organisoituminen asiantuntijuuden perusteella takaa järjestyneen toiminnan, hierarkiset ratkaisut johtavat silti aina väärinkäytöksiin ja vallan keskittymisiin- Toiminnallisesti järkevässä organisaatioissa kuuluu olla palaute- ja arviointityökalut (pid-kytkentä).

 

Toinen ohje on: Kohtele itseäsi kuin jotakuta, jonka hoitamisesta olet vastuussa. Tämä luku on epäpoliittisempi. Peterson tietää, että monet omistajat huolehtivat paremmin lemmikkiensä lääkityksestä kuin omastaan. Jos luvussa haluaa nähdä poliittisen viestin, se on se että monet ihmiset eivät huolehdi itsestään, eikä heidän pahoinvoinnistaan oikein voi yhteiskuntaakaan syyttää.

Kultainen sääntö. 

 

Kolmannen ohjeen mukaan kannattaa ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa, jotka toivovat sinulle parasta. Kaikki eivät toivo; kateus myrkyttää ystävyyssuhteitakin. Kateus on tuhoisa voima myös yhteiskunnallisesti, ja usein se, mitä perustellaan oikeudenmukaisuuden vaatimuksella, on tosiasiassa kateuden ilmenemismuoto.

Niin kannattaakin ystävystyä mukavien ihmisten kanssa ja olla varuillaan yrmyjen suhteen.

 

Neljäs ohje kehottaa: vertaa itseäsi siihen, mitä olit eilen, älä siihen, mitä joku muu on tänään. Pienissä yhteisöissä on helpompaa, mutta varsinkin suurissa kaupungeissa ihmiset kohtaavat jatkuvasti verrokkeja, jotka ovat elämässään paljon paremmin onnistuneita. Liiallinen vertailu muihin herättää kaunaa ja kateutta.

Kyllä. Liika on aina liikaa, mutta sopivasti vertailemalla itseään muihin voi oppia jotain uusia asioita toisista ja itsestään. 

 

Viides ohje käsittelee lastenkasvatusta: älä anna lastesi tehdä mitään, mikä saa sinut olemaan pitämättä heistä. Petersonin maailmassa ei ihannoida ”itsensä toteuttamista”. Jos omien lastesi käytös ärsyttää sinua, voit olla varma, että se ärsyttää muita vielä enemmän. On suuri karhunpalvelus lapsille antaa heidän ”olla oma itsensä” – lasten on opittava sopeutumaan sosiaalisiin normeihin, ja jos he eivät opi sitä jo lapsena, sen ikävämpi se on oppia aikuisena.

Näin on. Itseäni ärsyttää esimerkiksi rasistinen käytös…

 

Kuudes ohje kehottaa panemaan oman talon täydelliseen kuntoon ennen kuin alkaa kritisoida maailmaa. Tämä on Petersonin viesti ennen kaikkea niin sanotuille sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sotureille, joista useimmat eivät tiedä yhteiskunnasta ja sen mahdollisista epäkohdista mitään, vaikka he itse muuta kuvittelevat. Aktivismi antaa heille elämän tarkoituksen ja korvaa tarpeen kasvaa aikuiseksi.

Kyllä. Suomessakin pitää supistaa  ensin miesten ja naisten välistä palkkaeroa ja vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa – vasta sitten kun nuo tasa-arvotavoitteet on saavutettu, voidaan lähteä laajamittaisesti parantamaan naisten ja tyttöjen asemaa esimerkiksi kehittyvissä maissa.

 

Seitsemännen ohjeen mukaan tulisi tavoitella sitä, mikä on merkityksellistä, ei sitä, mikä on helppoa. Tämä ohje on epäpoliittinen ja ehkä hengellisin kaikista 12 ohjeesta: se kehottaa pyrkimään arvokkaisiin päämääriin ja tähtäämään korkealle pikkuporvarillisten tavoitteiden sijaan. Onni ei ole seuraus onnellisuuden, vaan merkityksellisyyden tavoittelusta.

Näin on. Ainakin joissain asioissa. Toisinaan tekis mieli, mutta toisinaan sitten taas ei. Mikä se on merkityksellistä siis milloinkin 🙂

 

Kahdeksas ohje kuuluu: Kerro totuus – tai älä ainakaan valehtele. Tässä luvussa Peterson käsittelee ensi sijassa ihmissuhteita, mutta sen voi lukea poliittisestikin. Pitemmän päälle äänestäjät arvostavat enemmän sitä inhorealistipoliitikkoa, joka lupaa verta, hikeä ja kyyneleitä kuin sitä, joka lupaa unelmahöttöä – jota ei kuitenkaan kykene järjestämään.

Käsitykseni mukaan olen lähes samaa mieltä tästä ohjeesta – usein kannattaa olla rehellinen.

 

Yhdeksäs ohje on, että kannattaa olettaa, että henkilöllä, jota kuuntelet, on jotakin tietoa, jota sinulla ei ole. Tälläkin ohjeella on helppo nähdä poliittinen merkitys. Olisivatko valtapuolueet nyt hätää kärsimässä, jos ne olisivat aidosti kuunnelleet tyytymättömiä entisiä äänestäjiään?

Suattaahan tuo olla nuinniin, vuan suattaa se olla olemattakii.

 

Kymmenes ohje kehottaa olemaan täsmällinen puheissasi. Tämä ohje käsittelee lähinnä ihmissuhteita, eikä Peterson tämän luvun kohdalla noudata kovin hyvin omaa ohjettaankaan.

Kyllä, aidasta puhuessa ei tule keskustella aidanseipäistä.

 

Yhdestoista ohje kehottaa olemaan välittämättä rullalautailevista nuorista. Tässä luvussa Peterson ihailee fyysistä riskinottoa, joka yhdistyy taitoon. Pojat ovat poikia, eikä maskuliinisuutta pidä pelätä, vaan ennemminkin ohjata rakentaviin uomiin.

Mielestäni tämä ohje on melko huono ja kannustaa sukupuolistereotypiseen käyttäytymiseen – myös tytöt ja muunsukupuoliset harrastavat rullalautailua yms. liikkunnallisia aktiviteetteja…

 

Kahdennentoista ohjeen mukaan kannattaa silittää kissaa aina kun sellainen tulee kadulla vastaan. Tämä ohje on perinteistä elämäntaitokirjallisuutta: ota hetkestä kiinni."

Toksoplasmoosin riski on olemassa tuossakin puuhassa, vaikkakin :

Siisti täytyy aina olla"

sanoi kissa hietikolla –

raapi päälle tarpeenteon

pienen, sievän santakeon.""

 

 

 

 

 

 

 

    "

jiihooantikainen
Vasemmistoliitto Kuopio

aktiivinen 🐟, woke, miesasia-aktivisti, feministi ja vasemmistolainen.
muuten ihan mukava mies :)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu