jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Dialektinen materialismi ja sen eräs populaarikulttuurinen tulkintalinja

Dialektisella materialismilla tarkoitetaan Karl Marxin, Friedrich Engelsin ja Moses Hessin kehittelemää filosofista ajatussuuntausta, jossa keskeisenä ideana on ihmismielen vahva sidos materiaan. Lyhyesti todettuna dialektinen materialismi todentaa todellisuutta  lähinnä vain materiana - nälkä ei siis lähde ajattemalla syömistä eikä asuntolaina lyhene lainkaan vaikka miten näkisi todentuntuisia haaveunia  lottovoitosta :)

Dialektinen materialismi oli ja on edelleen melko keskeinen vasemmistososialistinen tapa jäsentää maailmaa, vaikkakin nykyisin postmodernien ideologioiden ja identiteettipolitiikan yksilöllisten turbulenssien kierteissä selkeästi materialismiin pohjaava ajattelutapa vaikuttaakin usein rahvaanomaiselta ja kulutusorientoituneelta nousukkuudelta.

Marxin ideat materialismista olivat maassamme esillä etenkin toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen, jolloin Neuvostoliiton kasvu maailman erääksi johtavaksi sotilas- ja talousmahdiksi oli voimakkaimmillaan.  Työväenliikkeen ohella marxilaisuuteen ja yleiseen filosofiseen dialektiikkaan kansaa ohjattiin myös kulttuuriväen taholta, missä tiedon vastaanottajien alhainen reflektointiaste (=maalaisuus ja heikko   koulutustaso) huomioitiin osaavasti pukemalla esitystyyli yleistajuiseen l. popularisoituun kaapuun :)

Veikko Huovisen klassikkoromaanissa "Havukka-ahon ajattelija" päähenkilö Konsta Pylkkänen elää keskellä tuolle ajalle tyypillistä  alkutuotantoympäristöä poiketen sen normeista "tuhlaamalla" kallista työaikaansa filosofiseen pohdiskeluun kaiken olevaisuudesta ja mahdollisuuteen rakentaa pysyvä ihmisten välinen rauha immateriaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen kautta. Konstan "hegeliläiselle" lapsen uskoa muistuttavalle puolimaterialistiselle metafysiikalle antaa napakkaa, mutta ystävällismielistä krittiikkiä hänen paras ja ainoa ystävänsä Moses Pessi (tämän kirjallisen hahmon nimellinen esikuva lienee jo mainittu Moses Hess) ja Konsta Pylkkäsen voi helposti nähdä kirjailijan itsensä alter egona. 

 

MItä tästä opimme?

 

No ainakin sen verran, että melko uskottavan blogikirjoituksen saa aikaan ihan vain yhdistämällä objektiivisesti paikannettavia tosiasioita toisiinsa ja tehostamalla kirjoitus  sitten muutamalla sivistyssanalla ...

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Dialektinen logiikka taitaa olla lähinnä sanahelinää; Sartrehan sen jo rusikoi Dialektisen Järjen Kritiikissä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Eikö S-P.Satren pääviesti kuitenkin ollut, että emme voi oikeasti tietää vaan tietoisuutemme on subjektiivinen heijastuma tosiolevaisuudesta jota kukaan ei voi tiedollisesti saavuttaa. Siis pikemminkin tieto-opin kritiikkiä?

Dialektisen logiikan voimme siis silti pitää omien heijastumiemme käsittelyssä ja havainnoida sen kautta mitä havainnoimmekin?

No, en ole Sartre-asiantuntija vaan on minun palattava kirjojen ääreen. Siihen minut nyt salakavalasti yllytti tuo ovela Roponen. ;=}

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Minusta K.Pylkkänen osoitti melkoista materialistista suhtautumista neuvoessaan Pessien kissaa olemaan syömättä pyydystämänsä hiiren takapuolta toimitusta heidän pihanurmikolla ruokaperräisiä viettäessään. Suhtautumista voisi jopa pitää dielektisena sillä onhan siinä joltinenkin vastakkainasettelu ja hakusessa synteesi eli masu täyteen ja hyvä maku suuhun.

Samaten, käsittääkseni, materia kohtasi hengen Pylkkäsen maistaessa ensimmäisen kerran sitruunaa. Ja materia voitti

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset