jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Islanti taas tasa-arvon edistämisen etulinjassa

Islannin parlamentti hyväksyi jo viikko sitten uuden suostumuksen puutetta painottavan ja samalla seksuaalista itsemääräämisoikeutta kunnioittavamman raiskauksen tunnusmerkistön rikoslakiin.

Lakiuudistusta aktiivisesti eteenpäin vienyt  reformipuolueen edustaja Jón Steindór Valdimarsson  toteaa lehdistölle antamassaan haastattelussa olevansa tyytyväinen uudistukseen - uusi laki on ymmärrettävä ja se antaa selkeän kuvan raiskauksen olemuksesta :

 

     "“I wanted to explicitly say it in the law that a sexual encounter without consent is rape.”

 

Myös Ruotsissa vastaavan kaltainen lakiuudistus on etenemässä ripeää vauhtia siten, että uuden lain on tarkoitus astua voimaan jo tulevana kesänä.   Suomessa samaa lakiuudistusta haetaan kansanedustajien allekirjoittamalla lakialoitteella minkä ohella oikeusministeriössä on juuri  valmistunut arviomuistio  rikoksista langetettavien tuomioiden oikeasuhteisuudesta sekä seksuaalirikoslainsäädäntöön liittyvistä  muista kehittämistarpeista.  Eduskunnan toimikautta on toisaalta jäljellä ainoastaan vuosi, mikä voi olla liian lyhyt aika lakiesityksen valmistelun  ja etenkin sen hyväksymisen kannalta.  OIkeusministeriön arviomuistio kun on vasta menossa lausuntokierrokselle ja kansanedustajien tekemiä hallitusohjelman ulkopuolelta tulevia lakialotteita  ei yleensä käsitellä kovinkaan kiireellisinä ...

 

 

 

 

 

 

 

    "

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Tässä :

" 1. mgr. 194. gr. laganna orðast svo:
Hver sem hefur samræði eða önnur kynferðismök við mann án samþykkis hans gerist sekur um nauðgun og skal sæta fangelsi ekki skemur en 1 ár og allt að 16 árum. Samþykki telst liggja fyrir ef það er tjáð af frjálsum vilja. Samþykki telst ekki liggja fyrir ef það er fengið með ofbeldi, hótunum eða annars konar ólögmætri nauðung, eða með því að beita blekkingum eða hagnýta sér villu viðkomandi um aðstæður. Til ofbeldis telst svipting sjálfræðis með innilokun, lyfjum eða öðrum sambærilegum hætti. "

Huomionarvoista lienee myös rangaistusasteikon laajuus, vähimmäisrangaistus raiskauksesta on Islannissa 1 vuosi vankeutta ja enimmäisrangaistus 16 vuotta. Suomessa vastaava asteikko on suppeampi, 1...4 vuotta siis ja hovissa tuomioon saa vielä usein alennusta hyvällä selityksellä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005006291.html

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Rangaistusasteikko ainakin on kohdallaan Islannissa. Minulle on jäänyt vieraaksi tuo väitteesi siitä, että suostumuksen puutteen lisääminen raiskauksen tunnusmerkistöön lisäisi tasa-arvoa. Voisitko perustella sitä, ettei se jäisi aivan väitteen varaiseksi, niin kuin niin monet muut väitteet tasa-arvon lisäämisestä jollain toimella.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Väkivaltaa korostava tunnusmerkistö on (mielestäni) jäänne ajoilta, jolloin raiskaus merkitsi ennen kaikkea (miehen, joko aviomiehen tai isän tai muun miespuolisen huoltajan, vastuulla olevana omaisuutena pidetyn) naisen arvon alentamista, esineen turmelemista siis. Raiskaus l. väkisinmakaaminen oli pitkään Suomessakin rikos sen naisen aviomiestä tai hänen sukuaan kohtaan.

Raiskauksen tunnusmerkistön määrittely suostumuksen puutteen ensisijaisuuden kautta poistaa tuon esineellistävän merkityksen lain hengestä ja toisaalta se vastaa paremmiin muualla yhteiskunnassa tapahtuneeseen tasa-arvokehitykseen. Ilman suostumusta sukupuoliyhteyteen joutuva ei siis välttämättä ole enää aina nainen ...

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #3

Eipä raiskauksen kohteena enää ole pitkiin aikoihin ollut naisoletettu. Parannusta tasa-arvoon ei minusta tule niillä tulkinnoilla, joita on käytetty suostumuksen näyttämiseen, esimerkiksi Kaliforniassa, eli nyökkäys ja lähemmäksi siirtyminen.

Kun tunnet tuon lakialoitteen, niin onko tuo suostumuksen puute tarkoitus saattaa 1 momentin tunnusmerkistöön vai esimerkiksi 3 momenttiin?

Mielestäni 3 momentin tunnusmerkistö (tai sen puute) antaisi jo nykyisellään mahdollisuuden ottaa suostumuksen puute huomioon "...taikka muut rikokseen liittyvät seikat...". Näin lainvalmistelussa 3 momentin osalta:

"Säännöksen soveltamisessa kokonaisarvostelussa huomioon otettavien seikkojen joukossa keskeistä on lakivaliokunnan mukaan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksen laatu ja teko-olosuhteet." Kyllä tuohon suostumuksen puute mahtuu, voisin ihan kokemuksesta sanoa, jos niin vain halutaan.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #4

Jussilan kuvaamalla tavalla kyse on halusta ottaa huomioon. Entäpä jos halu puuttuu? Saatammepa joutua tilanteeseen jossa joillakin on halua ja joillakin ei jolloin epäillyt ja syytetyt eivät ole tasavertaisia lain edessä.

Nykyinen laki on aiheuttanut keskustelua eroista raiskaustuomioissa eri oikeusistuimissa eri puolella maata. Ehkä on siis kuitenkin kaikitenkin parempi, että asiaa ei jätetä vain halun varaan vaan autetaan lainlukijoita täsmällisemmällä lain kirjoittamisella.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #5

Aivan samalla tavalla törkeän raiskauksen osalta on kyse "halusta ottaa huomioon" tunnusmerkistöstä kvalifioivat seikat, turhaa puhetta tuollainen. Pelastuksenahan on aina kokonaisarvostelu.

Tuomiot raiskauksista ovat naurettavan alhaisia. Entäpä jos tulkinnat eroaisivat sen takia, että kahta samanlaista tekoa harvemmin tuolla alueella esiintyy? Varkaus on erittäin helppo määritellä törkeäksi anastetun omaisuuden määrä huomioon ottamalla.

Millä ihmeen tavalla näyttöongelmia lisäämällä selvennetään tilannetta?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #6

En ole ihan vakuuttunut etteikö ikäänkuin pakollisen lisäkysymyksen tuominen tuohon kokonaisarvosteluun saisi miettimään asiaa kokonaisvaltaisemmin ja myös tarkemmin. Toki arviooni sisältyy halua, että otettaisi halulla huomioon kaikki asiaan liittyvä mutta epäilen olevan tarvetta myös hieman patistella. Ainakin sen pitäisi johtaa siihen, että päätösten perusteluissa on esitettävä perusteltu kanta tästäkin asiasta silloin kun se asiaan liittyy.

Taannoisessa keskustelussa raiskaustuomioiden alueellisesta vaihtelusta keskusteltiin kovastikin juuri tuosta: onko kyse tapausten eroista vaiko tuomioistuinten erilaisista linjoista. Keskustelu taisi sammua kohtaan jossa olisi pitänyt ryhtyä miettimään miten erilaisia käräjä- ja hovioikeuksien linjoja olisi saatu ja pitänyt yhdenmukaistaa. Toivottavasti edes tuomioistuinlaitoksessa piilossa julkisuudelta ja hallintoalamaisten puuttumiselta on jatkettu pohdintaa ja sen tulokset saatetaan joskus tulevaisuudessa todentaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset