Sateenkaariperheiden hyvinvointitutkimus
Sateenkaariperheet ry:n ja Väestöliiton yhteistyöhankkeena toteutunut tutkimus sateenkaariperheiden vanhempien kokemuksista tuen saannista, perhesuhteista sekä heidän lastensa psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista vahvistaa jo aiemmin yleistyneen käsityksen siitä, että ympäristön kielteiset asenteet ovat suurin rasite sateenkaariperheiden lasten hyvinvoinnille.
Sateenkaariperheiden vanhemmat ja lapset kaipaavat eniten arjen tukea asioidessaan eri viranomaispalveluissa, myös legaali yhdenvertaisuuskehitys koetaan sateenkaariperheissä vielä jähmeäksi :
"Harva sateenkaariperheiden vanhemmista on kohdannut palveluissa suoranaista huonoa kohtelua, mutta monet kaipaavat enemmän tietoa ammattilaisille ja osa vanhemmista toivoo koulujen huomioivan sateenkaariperheet paremmin. Selkein puute on parisuhdepalveluista ja lapsille tarjottavasta tuesta vanhemman sukupuolenkorjausprosessin aikana – sekä yhteiskunnan yhdenvertaisuudesta."
Syrjintä ja sen pelko nousevat tutkimuksessa keskeiseksi sateenkaariperheitä kuormittavaksi tekijäksi, mitä ylläpitää erityisesti julkisuudessa käytäviin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskeviin keskusteluihin usein liittyvä negatiivinen häiritsevä kohina. Esimerkiksi sateenkaariperheitä koskevaa lainsäädäntötyötä pyritään mitätöimään julkisessa keskustelussa jopa eduskuntatasolle saakka usein äärimmäisen loukkaavalla puhetavalla, joka arkikohtaannoissa voi sitten kohdentua sateenkaariperheisiin suorana tai välillisenä syrjintänä :
"Yli neljä viidesosaa sateenkaariperheiden vanhemmista on kuitenkin pelännyt lapsensa tulevan kiusatuksi. Puolet vanhemmista arvioi lapsensa kuulleen loukkaavia puheita perheestään ja olleen huolissaan muiden suhtautumisesta hänen perheeseensä."
Selkeistä kielteisistä kokemuksista huolimatta sateenkaariperheiden lapset voivat mainiosti - perhesuhteiden muodostaminen alisteisemmasta tai syrjitystä asemasta on tietenkin haasteellista ja psyykkistä terveyttä kuormittavaa, mutta ne olosuhteet voivat myös johtaa perusteltuihimpiin ratkaisuihin. Sateenkaariperheissä vanhemmaksi tullaan harkitusti siis ja lapsista huolehditaan sitoutuneesti :
" Vanhempien arvioita lapsensa hyvinvoinnista verrataan lasten omiin käsityksiin ja valtaväestön vanhempien arvioihin, ja ne vaikuttavat pääosin yhtäläisiltä. Suurella enemmistöllä lapsista on iloinen mieliala ja hyvä terveys. Sateenkaariperheiden vanhempien ja lasten suhteet ovat pääsääntöisesti hyvät. Lasten ja vanhempien arvioiden samankaltaisuus vahvistaa lasten itsensä tutkimuksen aiemmassa vaiheessa antamia tietoja. Se myös tukee käsitystä, että sateenkaariperheiden vanhemmat paneutuvat vanhemmuuteen."
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)
Enemmän kiinnostaa poikkeavien huoltamien lasten hyvinvointi. He eivät ole valinneet osaansa noissa perheissä, mutta voivat joutua eri tavoin kärsimään vakavastikin huoltajiensa poikkeavuudesta viimeistään silloin, kun he ymmärtävät, ettei kaikki ole ihan kohdallaan.
Mikä ei muka ole ihan kohdallaan, ja millä perusteella? Jos lapsella on rakastavat vanhemmat, jotka pystyvät huolehtimaan hänestä, kaikki on totta helkutissa kohdallaan. Siis kaikki paitsi suvaitsemattomien aiheeton viha, jota lapsetkin saattavat valitettavasti joutua tavalla tai toisella kohtaamaan.
En lähtisi määrittämään lasten puolesta mikä on kohdallaan tai mikä ei. Se ei ole aikuisten asia päättää. Lapselle ei riitä vanhempien rakkaus. On muitakin tekijöitä, jotka lapset itse tulkitsevat täysin omilla eikä sateenkaarikriteereillä.
Asiaa tutkittava haastattelemalla lapsia eri kehitysvaiheissaan ja heidän muutettuaan kotoaan. Vain sillä tavoin selviää onko heidän kannaltaan kaikki ollut hyvin eli kohdallaan.
Blogin linkin takana oleva Väestöliiton tutkimus on perin onneton. Sen kysymykset on useimmiten esitetty sateenkaariperheen vanhemmille, vaikka kysymykset koskevat lapsien kokemuksia. Asetelma on tutkimusmielessä kestämättömän heikko. Tällainen on tyypillistä nollatutkimusta.
Asiaa on tutkittu (myös mainitsemallasi tavalla), tutkimustulokset osoittavan sateenkaariperheiden lasten voivan yhtä hyvin kuin muidenkin perheiden lapset ja kasvanan yhtä onnellisiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi. Vertaiasarvioituja tutkimuksia on useampi, ja tutkimustulokset on lyöty tiskiin myös eduskuntakeskustelussa. Mutta valitettavasti usko on faktoja vahvempi ja mahdollistaa myös uskoa loukkaavien faktojen olemassaolon kieltämisen.
Käsittämätöntä, että yritätte jatkaa tätä väsytystaistelua, vaikka tasa-arvoinen avioliittolaki on jo voimassa ja vasta-aloitteellennekin kävi nolosti.
Ei tarvitse teititellä. Eikä tämä asia lainsäädännöllä ratkea. Laita jos sinulla on tutkimustietoa, jossa nimenomaan lapsia haastateltu eikä vanhempia. Kiinnostaa asia aidosti.
Käytinkö jo sanaa "väsytystaistelu"? En näköjään turhaan.
Olisit seurannut keskustelua, kun sitä käytiin.
Hämäläinen jankuttaa lapsilta kysymisestä vaikka Antikainen kirjoituksessaan nimen omaan kertoo molemmilta, sekä vanhemmilta että lapsilta kysytyn ja vastaukset havaitun samansuuntaisiksi. Mitä vielä pitäisi olla?
Huolissaan täytyy olla lähinnä siitä, että sateenkaariperheiden lapset joutuvat mahdollisesti tekemisiin Hämäläisen kaltaisten ja heidän vaikutuspiirissään kasvaneiden lasten kanssa, jotka eivät ole oppineet ymmärtämään, mikä oikeasti on normaalia ja mikä poikkeavaa.
Siinä asenteessa ei ole kaikki ihan kohdallaan.
Nyt ei ihan auennut, siis mikä on normaalia ja mikä on poikkeavaa. Eivät sateenkaari perheet, sukupuolineutraalit avioliitot ja transsukupuolisuus ole millään tavalla normaaleja suurimman osan ihmiskunnan käsityksissä. Eivät ne ole evolutiivisessa mielessä ihmisen elossa säilymisen kannalta toivottavia kehityslinjoja. Minun on vaikea ymmärtää, miksi tämänkaltaisen ajatusmallin ihmisiä pidetään suvaitsemattomina ja ”vähän tyhminä” ja vastakkaista ajatussuuntaa humanistisena ja suvaitsevaisena. Minulle koko asia on täysin yhdentekevä eikä minulla ole mitään heitä vastaan, mutta muiden leimaaminen suvaitsemattomiksi jopa rasisteiksi on kohtuutonta, ja kuvaa varsin hyvin heidän kapeaa horisonttiaan. Filosofiassa puhutaan ”mahdollisista maailmoista”, jolla tarkoitetaan sitä, että maailma voi koostua minkä laatuisista tosiasioista tahansa – esimerkkinä vaikkapa maailma, jossa on lentäviä hevosia, on mahdollinen – oma maailmamme on kuitenkin nykyisten tosiasioiden kokonaisuus. Sateenkaari perheet ovat todellisuutta, mutta eivät ne ole kaikkien ymmärryksen ulottuvissa tässä ”mahdollisessa maailmassa”. Joten ei ole mitään syytä arvostella hämäläisiä ja heidän vaikutuspiirissään kasvaneita.
Mahdollisia maailmoja voi olla monenlaisia, jotkut niistä edustavat tynnyrissä kasvaneen sellaisia.
Mennyt maailma asetti seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin moninaisuuden joskus rikolliseksi ja viimeisimmäksi sairaudeksi. Se oli tuon ajan tapa kohdata asioita, jotka eivät olleet tuttuja lähipiiristä. Ja usein ne eivät olleet tuttuja, koska niitä jouduttiin salailemaan - väestössä mainittuja ominaisuuksia kuitenkin lienee esiintynyt suurin piirtein vakiomäärä.
Joissakin kulttuureissa näitä ominaisuuksia taas on aina pidetty normaaleina ja niitä edustaville ihmisille on löytynyt erilaisia yhteiskunnan kannalta arvokkaita funktioita. Ahtaammat patriarkaaliset yhteisöt, kuten juutalais-kristillinen piiri, taas katsovat tällaisen uhaksi perhekäsitykselleen, jossa keskeistä on miehen omistusoikeus omaisuuteensa, josta vaimon tuoma osuus on tärkeä kauppatavara taistelussa menestyksestä ja selviytymisestä.
Tähän kulttuuriin oppineina länsimaiset ihmiset siis ovat oppineet pitämään seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin moninaisuutta uhkaavina tekijöinä, joille on viimeisenä jäänteenä kärttyisän kansan keskuudessa jäänyt poikkeaman leima. Sairausleima on tuolta alueelta viimein poistumassa virallisesti, kun homoseksuaalisuuden jo aikaa sitten poistuttua sairausluokituksesta sieltä poistetaan myös transsukupuolisuus mielenterveyden ongelmista ja siirretään "lääketieteellistä toimenpidettä mahdollisesti kaipaaviin tiloihin" - samaan tapaan kuin raskaus ja synnytys siellä myös ovat.
Ihmiset, jotka kuuluvat näihin ryhmiin, joutuvat edelleen alistumaan erilaisen syrjinnän kohteeksi. Tämän syrjinnän kantoaaltona on hyvin keskeisesti "poikkeama"-sanan tuoma stigma. Sana ilmentää jotain väärää ja sopimatonta. Sen takia se pitäisi korvata esimerkiksi sanoilla variaatio ja moninaisuus, jotka implikoivat sitä, että on kyse lajityypillisestä muuntelusta.
Unohdit mainita muslimit. He ovat merkittävin ryhmä maailmassa, jotka erittäin yhtenäisesti vastustavat tätä näkemystäsi normaalista seksuaalisuudesta.
Katson muslimien kuuluvan samaan ajatteluun itsestään selvänä, siksi se jäi mainitsematta. Hämäläinen kai tuntee siinä yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun heidänkin pyhät kirjoitukset ovat samalla tavoin nuivia kyseessä olevalle erilaisuudelle.
Eipä ollut kovin paljon keskustelua rikastava kommentti...
Hämäläinen on haastettu vastaamaan väittämistään, joiden mukaan homoseksuaalisuus on poikkeama, josta lapset joutuvat kärsimään viimeistään, kun he tämän asianlaidan ongelmallisuuden vanhemmissaan ymmärtävät. Vastaväitteeni on, että lasten keskeinen ongelma tuossa tilanteessa on, että asenteeltaan vanhoissa käsityksissä elävät ihmiset tekevät mahdollisesti heidän elämänsä hankalaksi. Toisaalta väitin, että ihmiskunnassa on aina ollut seksuaaliselta suuntautumiseltaan ja sukupuoli-identiteetiltään moninaisia ihmisiä ja heitä ei kaikissa kulttuureissa pidetä ongelmana tai poikkeavina.
Mutta jos kommentti 31. oli Hämäläisen tapa ilmaista, että häneltä argumentit loppuivat, niin jääköön asia tähän.
Totta, kulttuurievoluutio on irrottanut meidät monista biologisen evoluution rajotteista. Kuten juuri siitä, että pedot eivät välttämättä saa meitä kiinni vaikka askel vanhemmiten lyheneekin.
Toisaalta biologisen evoluution oloissakin on kehittynyt monenlaisia lisääntymistaktiikoita joissa kaikki koiraat eivät hedelmöitä naaraita. Jotkut yksilöt eivät pääse ikinä elämänsä aikana k.o. aktia suorittamaan. Monilla lajeilla se on varautunut n.s. alfauroksille omilla reviireillään. Siitä huolimatta monet noista lajeista lajeina voivat hyvin ja evoluutio jatkuu johdattaen parempaan sopeutumiseen.
Taas yksi, jolta meni ohi, että tässä puhutaan oikeiden ihmisten oikeasta elämästä. Suvaitsemattomien punaniskojen typeristä möläytyksistä saa suuttua ja loukkaantua. Niin teen itsekin seksuaalivähemmistöön kuuluvana, enkä tunne asiasta kerrassaan minkäänlaista syyllisyyttä.
Ääriuskovaispoliitikko, joka eduskunnassa rinnastaa homosuhteita eläimiin sekaantumiseen tai toistelee mihinkään faktoihin perustumattomia "lapsi tarvitsee sekä isän että äidin" -mantroja, ei joko tajua puhuvansa loukkaavasti oikeiden ihmisten oikeasta elämästä, tai ei välitä siitä. Jos hän ei tajua, hän on todella tyhmä, ja jos hän ei välitä, hän on empatiakyvytön moukka. Kummassakaan tapauksessa hänellä ei pitäisi olla mitään asiaa valta-asemaan.
Hienoa kuitenkin, että tutkimus joka tapauksessa vahvistaa aikaisempia tutkimustuloksia sateenkaariperheiden lasten hyvinvoinnista. Avioliiton tasa-arvoisuuden vastustajilla ei ole koskaan ollut oikeita argumentteja, eikä ole vieläkään. Heillä on vain kömpelösti selitelty viha.
Välit isovanhempiin hiertävät monessa sateenkaariperheessä
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005619543.html?r...
Isovanhempien kans ei mee ihan tuubiin..
Ruotsi on paljossa edellä Suomea. Ruotsissa jopa julkaistiin opas niille, jotka ovat avioliitossa lapsen kanssa.
Tosin sittren kävikin näin:
"Socialstyrelsen drar tillbaka material om barn som är gifta.
Efter starka reaktioner har Socialstyrelsen beslutat att dra tillbaka materialet om barn som är gifta."
Niinpä. Ja tiedät itsekin, että näissä aviopareissa ilmenevät ne kaikkein vähäisimmät ongelmat. Ne ilmenevät vain molempien avioitumisiän suhteen. Mutta tyylillesi ja asenteillesi omalla tavallahan sinunkin tulee vastata: löytää se ongelma juuri sieltä, missä sitä ei ole. Sanotaan vaikka näin, että eivät virolaiset tai itävaltalaiset Ruotsissa ole muutoinkaan olleet ongelma, aivan muut kansallisuudet muodostavat ongelman. Länkytä nyt vielä siitä, että maahanmuuttajatkin saavat Itävallan kansalaisuuden, jne.
Niin, onhan Ruotsissa avioliittoon pakottaminenkin kielletty, kuten viimeksi osoitin. "Maan alla" ne ongelmat jo ovatkin.
Kyllä liian nuorten avioliitot ovat ongelma. 14-16v iässä ei nyt ole ihminen kypsä pitkäaikaista elinkumppania valitsemaan. Nykyään harvempi 24v iässäkään on vaan vasta tutustuu itseensä.
Ei ole kovin älykästä lailla antaa ymmärtää, että teinille on ok siirtyä vaiheeseen elämässään, jota hän ei hallitse. Hän ei ole edes taloudellisesti itsenäinen vaan täysin muiden avun varassa.
Olisikohan niin, että juurikin itsenäisyyden tavoittelu saattaa saada jotkut tekemään turhan aikaisin ratkaisuja jotka saattavat myöhemmin osoittautua erheiksi tai ainakin vähemmän halutuiksi.
Nykyinen myöhäisempi lapsuusvaihe ja nuorisous ovat myöhempien aikojen keksintöjä. Nykymuodossaan kehitys siihen suuntaan on kai tunnistettu 1950-luvulta tähän päivään. Aiemmin, n.s. vanhoina hyvinä aikoina, laitettiin lapsen heti kun kynnelle kykenivät, kiinni työn touhuun. P.l. n.s. paremmat piirit joissa käytiin koulua mutta koulukkaatkin pyrkivät esiintymään nykyistä aikuismaisesti, ainakin ulkoisesti.
Nykyinen "lapsien on saatava olla lapsia" on siis kovin myöhäsyntyinen piirre eikä ole vielä ihan samalla tavalla läpäissyt kaikkia yhteiskuntia ja kulttuureja, eikä samalla tavalla. Mutta kehitys kehittyy, toivottavasti, kaikkialla. Ehkä kuitenkin varomme menemästä liian äärimmäisyyksiin jossa pidämme lapsosia ja isänmaan toivoja liian kauan lastenkammarin pumpulissa sillä se aiheuttaa aikanaan kammottavia törmäyksiä reaalimaailman kanssa eli juuri niitä tilanteita joita ei hallitse. Olisi parempi jos elämä olisi alusta lähtien yhtä siedätyshoitoa jotta ei asetettaisi ketään shokkihoitoon.
Niin, eihän tuollainen aikainen itsenäistyminen mihinkään katoa sitä paheksumalla eikä ohjaamisen ja neuvomisen kieltämällä. Päin vastoin jos ei neuvota vielä haparoivia, aiheutetaan vain enemmän haittaa.
En tunne oppaan sisältöä joten en osaa sitä arvioida. Mutta tarpeen neuvonnalle tunnistan ja ehkä myös sen, että ruotsalaiset olisivat voineet otsikoida ohjeensa onnistuneemmiin (= jälkiviisautta).
Kommentoi 36 kommenttia