Normaalia feminismiä
Kansanedustaja Laura Huhtasaari on ilmoittanut irtisanoutuvansa nykyajan feminismistä, koska erään hänen lahjaksi saamansa kirjan kansikuvituksena on ollut piirroskuva ja koska Tanskassa aiotaan kieltää tunnistamattomaksi naamioituminen julkisessa tilassa. Myös sukupuolivähemmistöt ärsyttävät kansanedustajaa ihan paljosti.
Sosiaalisessa mediassa Huhtasaari on sittemmin kaivannut "normaalia feminismiä" takaisin, minkä termin voi hyvällä syyllä tässä aiheyhteydessä olettaa tarkoittavan ns. toisen aallon feminismiä – miesten ja naisten sukupuoliroolien tarkastelun kautta tapahtuvaa naisnäkökulmaista yhteiskunnallista kehittämistä siis.
Onko tällaiselle, mm. Helvi Sipilän edustamalle, selkeää sukupuolieroa tunnustavalle naisasia-asialle sitten tarvetta nykypäivän Suomessa, jossa globalisaatio ja rajojen avautumiset ovat muuttaneet sukupolvikokemus kerrallaan ihmisten käsityksiä omista toimintamahdollisuuksistaan yksilöistyvämpään suuntaan?
Kyllä, mielestäni perinteiselle feminismille on edelleen oikeutettu paikkansa etenkin puoluepoliittisessa päätöksenteossa. Miesten ja naistenkaan välinen tasa-arvo kun ei vielä ole tosiasiallisesti toteutunut edes välttävässä määrin, sillä pelkästään taloudellisilla tasa-arvomittareilla arvioituna naisen palkkaeuro on yhä 83 senttiä, naisen toteutunut työeläke-euro 66 senttiä ja naisen osinko-euro vaivaiset 60 senttiä ainoastaan sen vuoksi, että taloudellinen valta on aikoinaan kasautunut pääosin miehille ja tämän sukupuolittuneen talouden perusrakennelmat ovat edelleen vahvoina esillä mm. työelämässä sukupuolittain eriytyneinä ammattialoina.
Näiden karkeisiin sukupuolirooleihin sisäistyneiden käyttäytymisvinoumien oikaisemisen ja niistä juontuvan rakenteellisen syrjinnän lieventämisen rinnalla intersektionaalisella feminismillä riittää myös työsarkaa ilman, että yhteisistä tavoitteista tingittäisiin tai että erilaiset tasa-arvoa tavoittelevat toimijat ryhtyisivät kyseenalaistamaan toistensa tekemisiä …
Totta, jos ja kun pystymme parantamaan tasa-arvoa kahteen perinteiseen s.p.rooliin asettuvien ja asetettujen välillä, samalla tul(l)ee autetuksi myös ne jotka eivät asetu tai aseteta niihin. Ihan koska maailma on silloin parempi paikka olla ja eleä, uskon ma.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni enssijaisesti naisasialiikkeeksi tunnistettava feminismin laji on omiaan ”poliittisiin ympyröihin” – selvä (joskin omasta mielestäni keinotekoinen) ryhmittyminen auttaa puoluerajat ylittävien tavoitteiden asettamisessa siis.
Ilmoita asiaton viesti
Tietty selkeys auttaa poliittisten ohjelmajulistusten tekemisessä ja vertailussa. Rupinen reaalimaillma menee kuitenkin joiltakin osin hieman toisin, ollen joskus yksinkertaisemi ja joskus monimutkaisempi.
Antikaisen lainaama politiikan toimija pyrkii useinkin yksinkertaistamaan sekä maailman että poliittiset iskulauseet äärimmilleen. Olettaako hän tukijoukkoineen meidän, vaalikarjan, olevan yksinkertaisempia kuin olemmekaan? No, 207337 oli eikä muidenkaan käyttäytymisessä äänestyskopeissa kautta maan ollut hurraamista, m.l. niistä poissa pysytelleet.
Ehkä todellakin kehitys kehittyy ihan muualla. Meidän asenteissamme ja jokapäiväisessä elämässämme. Ja poliitikot reagoivat siihen aina hieman n.s. ”jälkijunassa”. Jotkut tosin vaikuttaisivat jääneen jo Kouvolan asemalle kun Mikkeliin mänijät jo jytkyttelevät sieltä eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseinen kirjankansi oli kuvitukseltaan erittäin perinteinen. Kukkia, käsitöitä, kodin tekstiilejä, hempeyttä, suloisuutta.
V-sana taas on ollut kovasti muodissa Huhtasaariläheisessä mediassa ja jopa puoluejohdon siunaamassa sellaisessa. Pimppisana on kuitenkin sitten Huhtasaaren korvissa pahempi?
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni kansanedustaja haki ainostaan huomiota tällä irtisanoutumisellaan – sitä paitsi Amerikassa on sellainen sanonta kuin että ”dont judge book by its cover”, mikä seikka jo yksin asettaa suurena Yhdysvaltojen ystävänä tunnetun Huhtasaaren ulostulon outoon valoon…
Ilmoita asiaton viesti
Naisten ja miesten pituuserokin on edelleen lähes 15 cm. Jotain tehtävä.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeastikin miesten ja naisten keskimääräiselle kokoerolla on aikoinaan perusteltu eri suuruisia palkkoja samasta työstä…
Ilmoita asiaton viesti
Tilastollisesti miehet ovat lisäksi keskimäärin ylipainoisempia kuin naiset. Tämä ero naisten on mahdollista kuroa kiinni ilman muutoksia taloudellisissa mahdollisuuksissa.
Lieneekin vain ajan kysymys kunnes tasa-arvo sukupuolten ylipainossa toteutuu.
Ilmoita asiaton viesti
Taloudellinen tasa-arvo kuulostaa itänaapurin unelmalta. Siinä kaikki ovat yhtä köyhiä, paitsi systeemin yläpuolella olevat.
Ja paljon on kehuttu, kuinka kaikkea ei voi mitata rahassa. Näyttää pitävän paikkansa, koska seuraus sukupuoliroolien hämärtymisestä, eli ”tasa-arvoistuminen” näkyy suoraan länsimaalaisten syntyvyydessä, erityisesti Suomessa. Parikin tuttua pariskuntaa on lapseton, kun miehet nyt vaan ei yksin saa lapsia, jos naiset tekee uraa.
Lisäksi kun yhteiskunta tukee mieluummin erillään kuin yhdessä asumista, niin tilastoissa riittää yksinhuoltajaäitejä (jostain syystä ei tasa-arvoa tässä perätä).
Miehen palkkaa on kuitenkin lastenvalvoja jakamassa, jotta ”lasten elintaso” säilyy myös äidin luona, vaikka olisivat vuoroviikoin molemmilla. Ja jos mies tekee ylitöitä, onko ex-puoliso myös niihin oikeutettu.
Oheisten seikkojen vuoksi naisten aseman parantaminen Afrikan ja Lähi-Idän maissa onkin ainoa ratkaisu väestön massiiviseen liikakasvuun. Hienosti tehoaa Suomessakin. Voisiko mennä jopa niin pitkälle, että syntyvyyslukemia voi käyttää mittarina naisten tasa-arvolle?
Ilmoita asiaton viesti
”Miesten ja naistenkaan välinen tasa-arvo kun ei vielä ole tosiasiallisesti toteutunut edes välttävässä määrin, sillä pelkästään taloudellisilla tasa-arvomittareilla arvioituna…”
Tuo kappale paljastaa, ettei Antikainen ole 2. aallon tasa-arvoa ajavia feministejä vaan 3. aallon uusmarxilaista feminismiä ajava feministi.
Ilmoita asiaton viesti
Feminismi on lähtökohtaisesti hyvä asia. Nykyään vaan feminismin ilmentymissä on kuitenkin surkuhupaisia piirteitä, joiden johdosta tulee väkisinkin mieleen, että onko kyseessä enemmänkin myöhäisangstia tai tarkotuksellista ”isän surmaa”, kuin niinkään aitoa tasa-arvon hakuisuutta. Esim. Joidenkin länsimaisten feministin ensisijainen kritiikin kohde tuntuu olevan länsimaisessa kulttuurissa elävä heteromies ja valtarakenteet ja taas muissa epätasa-arvon ilmentymissä korostetaan kulttuurin merkitystä. Toinen surkea piirre on suoranaisiin virheellisiin väittämiin tukeutuminen, kuten tässäkin blogissa. Naisten ja miesten välillä ei ole väitetyn suuruista palkkaeroa, vaan kyseessä on työtehtävien välinen palkkaero.
Ilmoita asiaton viesti
”Väitetyt” tuloerot ovat ihan todellisia. Niillä on kuitenkin kaksi toisistaan hieman poikkeavaa syytä: 1) suora syrjintä palkkauksessa ja urakehityksessä sekä 2) hieman epäsuoremmin naisvaltaisten alojen yleisesti alemmat palkat. Monet kuitenkin tarkoitushakuisesti ”unohtavat” ensinmainitun ja vääntävät jälkimmäisen työtehtävistä johtuvaksi vaikka molemmat johtuvat perinteisistä (mutta ei alkuperäisistä) sukupuolirooleista.
Ilmoita asiaton viesti
Numerot ja tutkimusnäyttö eivät juurikaan tue Myyryläisen väitteitä, mutta jos niitä tarpeeksi kauan toistelee, niin voivat mahdollisesti muuttua tosiksi.
Oikeastihan meillä ei juurikaan esiinny palkkasyrjintää, ja palkkaerotkin selittyvät pääosin muuttujilla julkinen vs. yksityinen sektori ja pääomavaltainen vs. työvoimavaltainen ala.
Ilmoita asiaton viesti
Solakivi kirjoitti: ”Oikeastihan meillä ei juurikaan esiinny palkkasyrjintää, ja …”
Oikeastihan meillä lehmät lentää ja …
Ilmoita asiaton viesti
Palkkasyrjintä tosiaan selittää aika vähän sukupuolten väisestä palkkakuilusta, vaikka jos pätkätyöt ynnätään mukaan se kasvaakin 76 prosenttiin. Enemmän merkitystä taitaa olla naisvaltaisten alojen aliarvostuksella, ehkä lapsensaannillakin ja muilla tekijöillä. Vastauksena siis Jormalle.
Ilmoita asiaton viesti
Feminismin ilmentymissä on sekä kaikkia naisia, kaikkia ihmisiä että vain joitain naisia hyödyttäviä piirteitä. Jos edes heitä.
Naistutkimuksen / sukupuolentutkimuksen piirissä on olut feminismipainotuksia, joita suuri osa naisista pitää itselleen haitallisina, jopa pelottavina ja yläluokkaisina.
Suomessa tätä on esiintynyt paljon.
On vaarallista, jos Huhtasaaren ” tyttöjen on saatava olla ( sieviä, herttaisia ja yksinkertaisia) tyttöjä”
on ainoa vaihtoehto.
Rakenteelliset epätasa- arvot eri alueilla ovat todellisia.
Mutta kulttuurinen hämmennys , pelko ja päättäjänaisten hylkäämäksi joutumisen tunne pitäisi myös ottaa huomioon.
Moni nainen kokee, että julkifeministit elävät kokonaan eri maailmassa eivätkä päättäjät ymmärrä niitä, jotka eivät halua palata tehtaaseen kolmivuorotöihin , kun lapset ovat 1 – ja 3- vuotiaita.
Ilmoita asiaton viesti
Solinin kuvaama todellisuuksien erilaisuus on totta mutta ei koske vain ja ainoastaan feministejä. Meidän yhteiskuntamme n.s. päällysrakenne, niin poliittinen kuin taloudellinenkin, elävät ihan eri maailmoissa kuin me tavalliset taatiaiset.
Erityisen valitettavaa se on, kun pääsääntöisesti huonommassa asemassa olevien puolustajina profiloituneet siirtyvät omassa elämässään eliitin todellisuuden puolelle ja lakkaavat näkemästi rupista todellisuutta jossa eläviä heidän tulisi puolustaa ja joiden etuja ajaa.
Silloin tärkeiksi muodostuvat konkreettisten epäkohtien vaikean parantamisen asemesta symboliset mutta helpot asiat, etenkin jos niillä voi profiloida itseään julkisuusteollisuudessa.
Näistä minulle tulee aina väistämättä mieleen Y.Kallisen n.s. virkasosialisteihin kohdistama kritiikki. Hän arvosteli aatteen palveluksessa olevia siitä, että heille oman ura ja siinä eteneminen tule rakkaammaksi kuin aatteenmukainen asioiden edistäminen. Samaa vikaa näyttää olevan monen muunkiin hyvän asian liepeillä, m.l. feminismi.
Ilmoita asiaton viesti