jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Voiko sukupuoltaan vaihtaa?

Toisen aallon beauvoirilaista feminismiä edustavan yhdysvaltalaisen kirjailija-opettaja Camille Paglian valistuneen käsityksen mukaan ihmisen sukupuolen vaihtaminen on sula mahdottomuus. Viimeaikaisissa transaktivismia käsitelleissä kirjoituksissaan itsekin transihmiseksi tunnustautuva Paglia on kritisoinut sukupuolen moninaisuuden ympärillä käytävää julkista keskustelua teoreettiseksi ideologisoinniksi  ja "biologiset tosiasiat ohittavaksi retoriseksi politikoinniksi". Paglia tiivistää ontologisen näkemyksensä ihmisen pysyvästä  olemuksesta  lauseeseen "The cold biological truth is that sex changes are impossible."

 

Mikä on myös julkisessa terveydenhoidossa ja yleisessä lääketieteessä varsin yleinen näkemys nykyaikana. Suomessakin tarjolla olevien sukupuolenkorjaushoitojen tavoitteena ei siis ole potilaan biologisen sukupuolen muuttaminen tai vaihtaminen mihin tahansa potilaan haluamaan muotoon - lääketieteellisesti perusteltujen sukupuolenkorjaushoitojen tarkoituksena on ainoastaan lievittää transihmisille tyypillistä sukupuoliristiriidan kokemista  psykologisen tuen avulla ja tarvittaessa myös kehon piirteitä muokkaamalla. Transnainen on tässä katsannossa biologisesti nainen riippumatta siitä, kokeeko hän vakavaa sukupuoliristiriitaa ja hakeutuuko hän tarjolla olevaan sukupuolenkorjausprosessiin. Ja vastaavasti transmies on biologisesti mies vastaavalla riippumattomuudella kuten myös muunsukupuoliset, jotka asettuvat sukupuolen biologiselle jatkumolle omien synnynnäisten  ominaisuuksiensa mukaisesti...

 

Sosiaalisessa mediassa ja  jopa vakiintuneiden tiedotusvälineiden uutisoinneissa  edelleen hämmästyttävän yleisesti käytetty termi "sukupuolen vaihtaminen" on siis joko pelkästään osa teoreettista ideologisointia tai peräti  tarkoitushakuisesti biologiset tosiasiat ohittavaa retorista politisointia ellei sitten kyse ole ainoastaan tietämättömyyteen pohjaavasta löysästä  kielenkäytöstä...

 

 

 

 

 

    "

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (60 kommenttia)

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Sukupuolen vaihtamisesta saatetaan puhua myös ihan väestötietojen byrokratiaa pyöritettäestä kun vaihtoehdot siellä ovat mitä ovat.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Juridisen sukupuolimerkinnän muuttaminen väestötietorekisteriin on toki asia hieman erikseen ...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Viittasinkin pikemminkin löysään terminologian käyttöön kuin biologisiin ominaisuuksiin. Ongelmat molemmissa periytyvät vain luokittelun kaksijakoiseen asteikkoon.

Toki ihmisiä pitää auttaa heidän akuuteissa ongelmissaan ja joskus se vaatinee myös kehon manipulointia.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #9

Binäärinen sukupuolijaottelu karkeana luokittelujärjestelmänä tuottaa epätäsmällisyyttä kielenkäyttöön ja yhteiskunnallisena ja myös yhteisöllisenä normina ollessaan on omiaan aiheuttamaan vakavia terveydellisiä haittoja.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #11

Sikäli tosin kehäpäätelmän lailla "ympäri käydään ja yhteen tullaan" että termi "transsukupuolisuus" on itsessään johdannainen binäärisestä sukupuolijaottelusta...

Mika Sarivaara-Satta

Samaa sarjaa, kuin lajin vaihto ihmisestä eläimeksi.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Kyllä. Lajinkin vaihtaminen on biologisesti mahdotonta...

Mika Sarivaara-Satta

No mites sosiaalisena konstruktiona?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #5

Tuossa menneillä viikolla katselin dokumenttia Dian fosseysta ja ainakin sen dokumentin perusteella voisin ounastella lajien välisen kommunikaation kehittyvän jossain tarkemmin määrittelemättömässä lähitulevaisuudessa sille tasolle, että lajien lomittuminen voisi olla mahdollista.

Aikajänteenä pitäisin tässä kehityksessä sellaista miljardia vuotta...

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

No jaa... Pitäisi ennemmin keskustella nykyisen hoitokäytännön perusteltavuudesta. Suurin epäilysteni nostattaja on tässä: somaattisten hoitojen perusteltavuus sukupuoli-identiteetin variaatioista kärsivien potilaiden kohdalla on tosiasiallisesti heikko, koska psykoterapian toimimattomuudesta ei ole juurikaan suoraa kliinistä näyttöä.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Käytännössä vain ei olla onnistuttu kehittämään sellaista psykoterapian muotoa, jolla transsukupuolisen (tai vastaavasti homoseksuaalin, koska homoseksuaalisuutta on myös pyritty hoitamaan psykiatrisin menetelmin) identiteetti ankkuroituisi pysyvästi terapeutin normaalina pitämään muotoon.

Psykoterapian avulla, riippuen tietystikin sairaanhoitopiirissä vakiintuneista hoitokäytänteistä, potilas voidaan hyvinkin tehokkaasti pakottaa esittämään sopeutuvaista ja hoitomyöntyväistä sopivasti syyllistämällä tätä, mutta mielestäni tällaiset pakottavat eheytyshoidot ovat terveydenhoidon linjausten vastaisia ja epäeettisiä - terapiahan on luonteeltaan luottamussuhde ja siihen osallistuvien tulisi olla tasavertaisesti läsnä.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Tunnen nämä väitteet. Mutta missä on näyttö?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #15

Näyttö on siinä, ettei lääketieteessä tunneta sellaisia psykoterapian menetelmiä, joilla sukupuoli-identiteettiä voitaisiin muuttaa pysyvästi samalla kunnioittaen potilaan omia näkemyksiä ja psykologista minäkuvaa.

Trans- tai muunsukupuolisuus eivät sinänsä edes ole mitään hoidon tarvetta vaativia sairaudentiloja - evolutionaarisina variaatioina niitä on pidettävä ihan vain luonnollisina esiintyminä.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

"Psykoterapian avulla, riippuen tietystikin sairaanhoitopiirissä vakiintuneista hoitokäytänteistä, potilas voidaan hyvinkin tehokkaasti pakottaa esittämään sopeutuvaista ja hoitomyöntyväistä sopivasti syyllistämällä tätä"

...

-Siis eikö se ollutkaan niin, että koska mitään absoluuttista miehen kehoa tai naisen kehoa tai kehon osia/elimiä ei ole, niin ihanteena olisi, että jokainen voisi hyväksyä sen OMAN kehonsa sellaisena kuin se on? Eli todellista "ristiriitaakaan" koetun ja fyysisen sukupuolen välillä ei ole, ainoastaan yleisistä käsityksistä nouseva kuviteltu ristiriita?

Näin siis jos miehen ja naisen kehoa ja kehon tunnisteita ei ole. Tällöin keho on sellainen kuin se on, se on oma eikä väärä ja identiteetti voi olla millainen vain.

Vai onko kuitenkin? Siis miehen keho ja naisen keho pysyvine ja kiistämättömine tunnisteineen?

Oikeastaan, jos ei ole miehen ja naisen kehoa, eikä todellista ristiriitaa kehon suhteen, tällöinhän oikeastaan transsukupuolisuuttakaan ei ole olemassa... On vain ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta voi hyväksyä omaa kehoaan, siis itseään, sellaisenaan.

(Tiedän että jankutan, mutta jankutan tätä niin kauan kuin puhutaan "ristiriidasta", "korjaamisesta", "vastaavuudesta" ja samanaikaisesti siitä ettei absoluuttisia fyysisiä miehen ja naisen tunnisteita ole. Tässä asiassa tuntuu olevan transasian kannattajien puolella (ainakin) kahta eri koulukuntaa...)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #31

"Oikeastaan, jos ei ole miehen ja naisen kehoa, eikä todellista ristiriitaa kehon suhteen, tällöinhän oikeastaan transsukupuolisuuttakaan ei ole olemassa... On vain ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta voi hyväksyä omaa kehoaan, siis itseään, sellaisenaan."

Transsukupuolisuutta esiintyy ainakin siihen saakka, kunnes luovumme binäärisestä sukupuolijärjestelmästä yleisenä normina...

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Psykoterapiapalveluiden limittäminen osaksi sukupuolenkorjaushoitoja on toki itsessään suositeltavaa, koska laajojen tutkimusten perusteella esimerkiksi sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäyneiden henkilöiden selviytymistä ei tueta riittävästi varsinaisten hoitojaksojen päätyttyä.

https://openarchive.ki.se/xmlui/handle/10616/45580

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen

" - - psykoterapian toimimattomuudesta ei ole juurikaan suoraa kliinistä näyttöä."

Samaten ei ole juurikaan suoraa kliinistä näyttöä siitä, että yksisarvis-enkeliterapia ei tepsi syöpään. Niinpä sopii epäillä toimiviksi todettuja hoitomuotoja. Näinhän se todistustaakka menee, jepjep!

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Voitko ystävällisesti selkeyttää, mitä tarkoitat saivartelullasi?

Missä on näyttö siitä, että psykoterapia ei ole (tai voi olla) toimiva hoitomuoto?

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen Vastaus kommenttiin #17

"Voitko ystävällisesti selkeyttää, mitä tarkoitat saivartelullasi?"

Tarkoitukseni on ystävällisesti osoittaa argumenttisi naurettavuus ja epäloogisuus. Toimivien hoitojen mielekkyyttä ei voi kyseenalaistaa väittämällä, että on olemassa joitakin muita hoitomuotoja, joiden toimimattomuutta ei ole näytetty toteen.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #18

Missä on näyttö siitä, että psykoterapia ei ole (tai voi olla) toimiva hoitomuoto?

Sekin vielä, että psykoterapia on tunnetusti eräs toimiva hoitomuoto psyykkisiin häiriötiloihin ja sairauksiin; yksisarvis-enkeliterapian osalta ei voitane todeta samaa liittyen syöpiin. Siksi sanoin saivarteluksi.

Mikäli psykoterapia olisi toimiva sukupuoli-identiteetin variaatioiden hoitomuoto, niin miksi tehdä kirurgit (entistä) rikkaammaksi?

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen Vastaus kommenttiin #19

"Sekin vielä, että psykoterapia on tunnetusti eräs toimiva hoitomuoto psyykkisiin häiriötiloihin ja sairauksiin; yksisarvis-enkeliterapian osalta ei voitane todeta samaa liittyen syöpiin."

No mutta tämähän on ihan totta. Kukas nyt saivartelee?

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #22

Käsittelemmekö seuraavaa rinnastusta? (On myöhä; ehkä mieleni harhailee.)

minä:
- psykoterapian toimimattomuudesta ei ole juurikaan näyttöä, ja siksi somaattisten hoitojen perusteltavuus hoitomuotona on heikko

sinä:
- yksisarvis-enkeliterapian toimimattomuudesta ei ole juurikaan näyttöä, ja siksi esim. sytostaattihoidon perusteltavuus hoitomuotona on heikko

En ylipäätään täysin ymmärrä pointtiasi. Argumenttini on naurettava, joten kyselyni sen perään, josko psykoterapian toimimattomuudesta sukupuoli-identiteetin variaatioiden hoitomuotona olisi jotain näyttöä, on ignooraamisen arvoinen asia?

Ehkä olet juuri tänä iltana tavallista enemmän takertunut kielen loogiseen analyysiin?

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen Vastaus kommenttiin #25

"Käsittelemmekö seuraavaa rinnastusta?"

Aivan, juuri tuota! On todellakin paikallaan ignoorata sellainen näkemys, että pitäisi olla näyttöä jonkin hoitomuodon *toimimattomuudesta*. Lääketieteessä edellytetään näyttöä jonkin hoitomuodon *toimivuudesta*.

Siinäkin tapauksessa, että hyväksymme tuokioksi keskustelun vuoksi näkemyksen "transsukupuolisuus on psyykkinen häiriötila", argumentti pysyy naurettavana. Tätä valaissee seuraava rinnastus:

"1. Antibiootit ovat tunnetusti eräs toimiva hoitomuoto somaattisiin häiriötiloihin ja sairauksiin.
2. Antibioottien toimimattomuudesta diabeteksen hoidossa ei ole suoraa kliinistä näyttöä.
3. Niinpä on paikallaan suhtautua epäilevästi insuliinihoitoon."

Oliko muuten maininnallasi kirurgien rikastuttamisesta muuta tarkoitusta kuin kertoa siitä, kuinka huonosti tunnet asiaa? Suomessahan kyseisiä leikkauksia tehdään yksinomaan julkisella puolella ja niitä tekevät sellaiset lääkärit, joiden työaika menee enimmäkseen aivan muihin puuhiin. Korjaushoidot eivät rikastuta heitä vähääkään.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #38

Hyvä on. Voin antaa sinulle sen, että sinä tiedät näistä asioista ja minä en. Altavastaajan asema sopii minulle vallan mainiosti.

Haluaisin oppia lisää. Somaattisia hoitoja perustellaan sillä, että mikään muu hoitomuoto (esim. psykoterapia) ei toimi. Väite siis on, että psykoterapia on todettu toimimattomaksi hoitomuodoksi. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että miksi psykoterapia ei toimi (mutta esim. ihokarvoituksen poistaminen toimii)?

Osaatko sanoa, mikä terapioissa on ollut ns. "punaisena lankana" eli mikä niissä on pääsääntöisesti asetettu tavoitteeksi?

Ovatko ne painottuneet pyrkimykseen muuttaa potilaan kokemus (tai tulkinta) omasta sukupuolestaan vastaamaan nk. biologista sukupuolta (~ tiedollisesti suggestiivinen, todellisuuskäsityksen muuttamiseen pyrkivä ote; jolloin olettaisiin ikään kuin olisi kyse psykoosiluonteisesta tilasta) vai onko niissä enemmänkin pyritty siihen, että potilas tulisi ymmärtäneeksi ja hyväksyneeksi sen, että hänen elämäänsä ja kokemustaan siinä, ja vielä mahdollisesti hänen koko loppuelämänsä ajan, luonnehtii dysforisluonteinen, monitasoista ja -voimakkuuksista ahdistuneisuutta aiheuttava, psyykkinen häiriö tai sairaus, jonka kanssa on yhä mahdollista elää hyvää ja tyydyttävää elämää? Jälkimmäinen olisi siis terapiaotteeltaan voimakkaasti painottunut potilaan itsetuntemuksen, itseymmärryksen ja itsesuhteen edistämiseen ja hänen kokemuksensa eheyttämistä haettaisiin siis tätä kautta.

Olen itse siinä käsityksessä, että jotkut ovat saaneet apua terapiasta; niiden toimivuus hoitomuotona ei siten ole täysin vailla tukea. Tilastollista tietoa minulla ei (eri) terapioiden toimivuudesta ja toimimattomuudesta ole. Onko sinulla? Tai kenelläkään?

Olisi myös mielenkiintoista tietää tarkemmin toteutuneista terapiaprosesseista - niin onnistuneiden kuin epäonnistuneidenkin tapausten osalta -; esim. mitä näissä terapioissa on pyritty tekemään, miten potilaan tilan luonne on lähtökohtaisesti tulkittu, onko jokin terapeuttinen ote ollut toimivampi kuin toinen, mikä on nähty syyksi eri terapioiden toimimattomuuteen jne.

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen Vastaus kommenttiin #43

"Somaattisia hoitoja perustellaan sillä, että mikään muu hoitomuoto (esim. psykoterapia) ei toimi."

Voi voi, metikköön meni jo tässä kohtaa, taas. Ei somaattisia hoitoja sillä perustella, että mikään muu hoitomuoto ei toimi. Vaan sillä, että somaattisilla hoidoilla saavutetaan hyviä tuloksia.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #45

Oletpa epämukava keskustelija. Lainaat jonkin yhden virkkeen, ymmärrät sen miten haluat ja - tältä minusta jotenkin tuntuu - nostat itseäsi.

Onko sinulla muuta sanottavaa liittyen kommenttiini? Kun kerran lanseerasit itsestäsi aihealueen asiantuntijan, niin osaatko vastata mitenkään vai jatkatko väheksymistäni?

Siis kysyn: mitä tietoa sinulla on terapioista ja niiden toimimattomuuden syistä? Et kai vain oleta, etteivät ne toimi; luulisi, että sinulla on tietoa asiasta, koska olet asiantuntija.

Haluaisin kysellä vielä lopuksi meriittiesi perään. Mikä tekee sinusta asiantuntijan näissä asioissa? Miltä tieteenalalta olet väitellyt tohtoriksi?

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen Vastaus kommenttiin #47

Itsehän minut jalustalle nostit. Nähdäkseni en ole tässä väittänyt tietäväni kerrassaan mitään psykoterapian toimivuudesta - ainoastaan osoittanut argumentointisi epäjohdonmukaisuuden.

Folkloristiikasta olen väitellyt.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #48

Siis, et ole asiantuntija näissä asioissa? Eikä sinulla ole mitään tietoa siitä, miksi sukupuoli-identiteetin variaatioista kärsivien potilaiden hoidossa on lähes kokonaan luovuttu psykoterapiasta hoitomuotona? Että leikkaukseen vaan, koska se toimii?

Mistä tiedät, että somaattiset hoidot toimivat kun et kerran ole asiantuntija eli aiheeseen laajasti, puolueettomasti ja objektiivisesti perehtynyt ammattilainen? Mistä siis kumpuaa "varmuutesi" koskien käsityskantojasi?

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen Vastaus kommenttiin #49

Mistä leikkauksesta mahdat nyt puhua?

Sisälukutaito, looginen ajattelu ja lähdekritiikki auttavat kummasti aihepiiriin perehtymisessä, jo ihan peruskoulupohjalta :) Haittaa ei ole siitäkään, että tuntee useampia kymmeniä sellaisia joita asia koskee. Kuis sielläpäin?

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #50

Selvä. Ehkä on parempi lopettaa tähän; tunnen kaltaisesi "keskustelijat", liian hyvin. Ei tästä saada aikaan mitään keskustelua.

Ai mikä leikkaus? Mikä tahansa nykyisen hoitokäytännön piiriin kuuluva "sukupuolta korjaava" leikkaus, jonka sukupuoli-identiteetin variaatiosta kärsivä potilas ITSE katsoo tarpeelliseksi ja, jonka hän USKOO auttavan hänen kokemiinsa ja olennaisesti hänen ITSESUHDETTAAN koskeviin psyykkisiin oireisiin ja ongelmiin.

Etkö todella ymmärrä, mitä olen kommenteissani ajanut takaa?

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen Vastaus kommenttiin #52

"Ai mikä leikkaus? Mikä tahansa nykyisen hoitokäytännön piiriin kuuluva 'sukupuolta korjaava' leikkaus, jonka sukupuoli-identiteetin variaatiosta kärsivä potilas ITSE katsoo tarpeelliseksi ja, jonka hän USKOO auttavan hänen kokemiinsa ja olennaisesti hänen ITSESUHDETTAAN koskeviin psyykkisiin oireisiin ja ongelmiin."

Noin niin kuin aikuisten oikeastiko kuvittelet, että Suomessa tehdään julkisessa terveydenhuollossa leikkauksia yksinomaan potilaan omien uskomusten pohjalta? News flash: Ei tehä! Joka ikinen leikkaus on LÄÄKÄRIN (korjaushoitojen kohdalla useammankin lääkärin) mielestä lääketieteellisesti perusteltu ja riski-hyötysuhteeltaan tarpeelliseksi punnittu.

"Etkö todella ymmärrä, mitä olen kommenteissani ajanut takaa?"

Älä lannistu, vaikka tuntuisikin siltä että omien näkemysten välittäminen toisille on työlästä! Harjoitus tekee mestarin.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #53

En voi aikuisten oikeasti käsittää sitä, miksi pidät minua täytenä typeryksenä. On kerrassaan huvittavaa havaita, kuinka lavastat minut - itseäsi varten - joksikin oppimattomaksi hölmoläiseksi, jotta voisit kokea olevasi argumentatiivisesti "niskan päällä".

Väitinkö jossain kohtaa, että "Suomessa tehdään julkisessa terveydenhuollossa leikkauksia yksinomaan potilaan omien uskomusten pohjalta"?

Aikuisten oikeasti, Issakainen. Missä olen tuon väitteen esittänyt?

Lähden juhlimaan. Toivotan hyvää yötä.

Käyttäjän JaanaAnitaHolmstrm kuva
Jaana Holmström Vastaus kommenttiin #49

Harva meistä on alan ammattilainen, heille on ihan toiset foorumit keskusteluihin. Ja suoraan sanottuna, tuskin heitä kovasti kiinnostaa tulla tänne, missä helposti unohdetaan asiat ja ryhdytään ruotimaan toisten henkilöä.

Jos psykiatrialla olisi välineet ihmisen aivojen sukupuolikäsityksen muokkaamiseen, niitä käytettäisiin, ainakin jos menetelmä olisi yhtä tehokas kuin nykyiset hoitomuodot ja vielä edullisempi. Sellaista ei vain ole käytettävissä vielä. Ehkä joskus, mutta ihmisiä ei voi panna hyllylle odottelemaan kun hoitoa kerran on. Syövän hoito solumyrkyillä ja säteilyllä on sekin radikaalia ja kuumeisesti etsitään parempia ja täsmällisempiä keinoja. mutta sillävälin on käytettävä sitä mitä on.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #51

Tämä syöpään rinnastaminen hipoo naurettavuutta.

Syöpää hoidetaan radikaalisti, koska ilman hoitoa potilas pääsääntöisesti kuolee. Ja tämä tiedetään perustuen massiiviseen määrään kliinistä, kokemusperäistä ja mitattavaa aineistoa koskien syöpäsairauksia. Samaa ei voitane sanoa sukupuoli-identiteetin variaatioiden kohdalla.

Käyttäjän JaanaAnitaHolmstrm kuva
Jaana Holmström Vastaus kommenttiin #54

Aivan samoin hoitamaton transsukupuolinen kuolee, tosin oman käden kautta, koska psyykkinen kärsimys ylittää kestokyvyn. Ja tämä tiedetään perustuen massiiviseen määrään kliinistä, kokemusperäistä ja mitattavaa aineistoa koskien sukupuoli dysforiaa. Tämän itsemurhariskin myöntävät transfoobikotkin.

Kysymys ei ollut syöpään rinnastamisesta, minkä olisit varmaan huomannut, ellet olisi nauranut niin hillittömästi.

Voitaisiinko nyt palata asialliseen keskustelutyyliin?

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #56

Ei mikään "aivan samoin"; syöpään kuollaan, itsemurha tehdään. Näillä on ero.

Toivotan sinullekin hyvää yötä. Nostit kyllä esiin kiinnostavan teeman, mutta on siirrettävä se keskustelu myöhempään.

Käyttäjän JaanaAnitaHolmstrm kuva
Jaana Holmström Vastaus kommenttiin #57

Lopputulos on sama ja joskus keinokin on sama ja syy siihen on sama, kärsimys.

Mika Sarivaara-Satta

special snowflakes want special treatment like there is not much more important emergencies to be taken care of. Resources are not infinite.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Valkeassa lumen peittämässä maassamme elää noin 27 000 transsukupuolista (5 promillea väestöstä) minkä lisäksi muunsukupuoliset ja transvestiitit nostavat sukupuolivähemmistöihin kuuluvien määrän satoihintuhansiin...

Syksyllä julkaistun kouluterveyskyselyn perusteella jo nyt noin 5 prosenttia kouluikäisistä tunnistautuu sukupuoleltaan epätyypilliseksi.

https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/s...

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4823815/

"special snowflakes`?

Paglia syyllistyy itsekin retoriseen politisointiin...

Mika Sarivaara-Satta

special snowflake= muita lumihiutaleita erikoisempi/erityisempi lumihiutale.
Me kaikki olemme erilaisia, ja meillä kaikilla on ristimme kannettavana, toiset eivät vain tee siitä numeroa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Itse en näe tässäkään tilanteessa minkäänlaista etuoikeuksien hakemista erityisyyteen vetoamalla. Sukupuolivähemmistöihin kuuluville omasta erityisyydestä seuraa usein merkittävää haittaa, mille ei oikeastaan ole olemassa perusteita sen kummemmin yhteisömoraalisista kuin esimerkiksi "kovien luonnontieteidenkään" näkökulmista...

https://medium.com/@Tyrniluoto/hiuksenhieno-sukupu...

Mika Sarivaara-Satta

Yhteiskunnan maksama leikkaushoito on toimenpide, jota perustellaan omalla erityisyydellä.

Käyttäjän JaanaAnitaHolmstrm kuva
Jaana Holmström Vastaus kommenttiin #27

Tuo "oma erityisyys" ei kovin pitkälle käytännössä vie terveydenhoitokoneistossa. Transsukupuolisuudessa, kuten muissakin sairauksissa, on kysymys kärsimyksestä, fyysisestä tai henkisestä, joka sekin on yhtä kouriintuntuvaa kuin fyysinen kipu. Koska tuota todennettua kärsimystä pystytään hoidolla tehokkaasti vähentämään, hoitoja annetaan, ei siis minkään "oman erityisyyden" vuoksi.

Moni transsukupuolinen on yrittänyt taistella kaikin voimin tätä ristiriitaa vastaan, mutta joutunut antamaan periksi. Tuo ristiriita on kuten masennuskin, sitä ei voi käsittää, ellei ole itse sitä kokenut. Lähes jokainen masentunut saa jossain vaiheessa kuulla, että kun vain tarttuu itseään niskasta ja lähtee liikkeelle, niin kyllä se siitä. Mutta kun ei. Samoin on transsukupuolisten laita.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #29

"Koska tuota todennettua kärsimystä pystytään hoidolla tehokkaasti vähentämään, hoitoja annetaan, ei siis minkään "oman erityisyyden" vuoksi."

Pystytäänkö todella? Toistat toistamistasi tuota, etkä ota huomioon toista puolta asiasta. Sitä ikävämpää, mikä on erittäin totta.
Vähintään yhtä usein on käynyt niin, että "hoitoihin" meneminen ja kehon muuttaminen on lisännyt ahdistusta ja itsemurha-alttiutta.

Amerikassa "peruuttajat" ovat järjestäyneet, ja heitä on paljon. Tästä kerrottiin blogissa, jonka sivuutit, koska "se on vain blogi". Se on kuitenkin asianomaisen, kaikkea asiaan liittyvää kokeneen, kirjoittama.

http://mustaorkidea.blogspot.fi/2016/11/transihmis...

http://www.thepublicdiscourse.com/2016/06/17166/

https://www.theguardian.com/society/2004/jul/30/he...

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen Vastaus kommenttiin #32

Sari Weckroth: "Vähintään yhtä usein on käynyt niin - - "

Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin terveyskirjasto (psykiatrian erikoislääkäri Teemu Kärnä):

"Valtaosa sukupuolenkorjausprosessiin lähteneistä henkilöistä kokee itsetuntonsa kohenevan, sosiaalisten tilanteiden helpottuvan ja elämänlaatunsa paranevan. Jos sukupuoliristiriita on aiheuttanut henkilölle masennusta tai ahdistusta, nämä lievittyvät onnistuneen sukupuolenkorjauksen edetessä ja toimintakyky paranee.

Pieni vähemmistö kuitenkin katuu päätöstään ja toivoo esim. juridisen sukupuolensa takaisinkorjausta. Näitä henkilöitä oli saksalaisessa tutkimuksessa 0,4 % ja Ruotsissa 3,8 % juridisen sukupuolensa korjanneista. Useimmilla katuminen liittyy sukupuolenkorjaushoidoilla aikaansaatuun tulokseen, ei niinkään identiteettikokemuksen muutokseen."

Lisätietoa Terveyskirjastosta: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.k...

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #29

Turvallisempi hoitomuoto voisi olla se, että transsukupuolinen voisi elää jonkin aikaa toisena sukupuolena, ja pitää tavoitteena, että radikaalit leikkaus- ja hormonihoidot saataisiin aivan minimiin, ja niitä toteutettaisiin vain jos mikään muu ei auta.
Blogistikin kertoi saaneensa apua miehenä elämisen kokemuksesta, vaikka tila ei jäänytkään hänellä pysyväksi.

Tässäkin on oikeastaan selvä sävyero transasian ajajien taholla. Esim. Tenka painottaa sitä, että leikkaushoidot eivät ole ensisijainen eikä itsestäänselvä hoitokeino, eikä "patenttiratkaisu", sinä taas vakuutat, että ne ovat "tehokas keino henkisen kärsimyksen vähentämiseksi". Eli esität sen "The hoitomuotona", jolle ei ole varteenotettavaa vaihtoehtoa. Siltä ainakin vaikuttaa.

---
JH: "Sitä odotellessa hoitanemme useita sukupolvia transsukupuolisia entiseen tapaan."
---

Tämä kommenttisi kertoo aika selvästi, että kiellät leikkauksiin liittyvät riskit täysin. Joitakin se voi auttaa, en sitä kiellä. Mutta ehdottomasti myös toimimattomista hoidoista tulisi puhua. Jotta mahdollisimman moni voisi välttää tämä peruuttamattoman operaation, mikä voi lisätä kärsimystä tulevaisuudessa.

Lainaus blogista: "Kuten eräs amerikkalainen 20-vuotias nainen tiivistää: "Maksoin tyypille, joka tekee tätä joka päivä rahasta, että hän nukuttaisi minut ja leikkaisi irti tervettä kudosta. Tein sen, koska uskoin sen parantavan tunne-elämän ongelmat, joista syytin naisruumistani. Se ei toiminut. Olen vieläkin aivan hiton sekaisin, mutta nyt minulta myös puuttuu ruumiinosia."

On todella, todella väärin ja pelottavaa, jos nämä kertomukset jäävät vain yksittäisiin blogeihin, eikä suuri osa niistä, jotka voisivat saada elämänsä järjestykseen kokeilematta mahdollisesti tuhoisaa toimenpidettä, edes tiedä tästä puolesta. Ja voisivat siltä säästyä.

Jos peruuttajia ja katujia on todella paljon ja jos itsemurha-alttius on monilla hoidon jälkeen lisääntynyt, vaikuttaa siltä, että koko leikkaushoitoprosessi kaikkineen on melkoista venäläistä rulettia!
MITEN voi tietää auttaako leikkaus vai pahentaako se ihmisen tilaa? Tai sitäkään onko tila pysyvä? Jos ihmisen tilaa ja vointia tarkkaillaan esim. vuoden ajan, mitä sekään kertoo?

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen Vastaus kommenttiin #33

SW: "Esim. Tenka painottaa sitä, että leikkaushoidot eivät ole ensisijainen eikä itsestäänselvä hoitokeino, eikä 'patenttiratkaisu', sinä taas vakuutat, että ne ovat 'tehokas keino henkisen kärsimyksen vähentämiseksi'."

Eihän Jaana mitään leikkauksista puhunut.

Käyttäjän JaanaAnitaHolmstrm kuva
Jaana Holmström Vastaus kommenttiin #33

"Turvallisempi hoitomuoto voisi olla se, että transsukupuolinen voisi elää jonkin aikaa toisena sukupuolena, ja pitää tavoitteena, että radikaalit leikkaus- ja hormonihoidot saataisiin aivan minimiin, ja niitä toteutettaisiin vain jos mikään muu ei auta."

Oletko kuullut tosielämän kokeesta, mikä kuuluu transtutkimusprosessiin? Siinä henkilö elää omaksi tuntemansa sukupuolen roolissa vähintään määräajan, usein jo valmiiksi kokoaikaisesti, saadakseen kokemusta siitä, mitä elämä tulee olemaan. Transhoito ei ole pelkästään hormoni- ja leikkaushoitoa, vaan joillekin riittäisi pelkkä henkilötunnuksen korjaus. Voisi kuvitella, että siihen olisivat kaikki tyytyväisiä kun ei tarvita mitään radikaalia, mutta vielä mitä. Sehän se joidenkin mielestä on aivan kauheaa, että jotakuta voitaisiin auttaa riskittömästi.

JH: "Sitä odotellessa hoitanemme useita sukupolvia transsukupuolisia entiseen tapaan."
---

SW: "Tämä kommenttisi kertoo aika selvästi, että kiellät leikkauksiin liittyvät riskit täysin."

Ja missä tuossa niin lukee? Kaikissa leikkauksissa on riskinsä. Leikkauksella on nykyään helppo poistaa kudosta, mutta lisääminen on edelleen vaikeaa. Henkilön on oltava varma siitä, mitä haluaa ennenkuin lähtee mihinkään radikaaliin. Ja juuri siksi transtutkimukset tehdään ja juuri siksi ne kestävät usein vuosiakin.

Lainaat taas amerikkalaista blogia. Kuten siinä kerrotaan, siellä pääsee leikkaukseen kunhan on rahaa. Tällaista tutkimusta kuin täällä, ei tarvita. Siksi tuloksetkin ovat hyvin erilaisia.

"Jos peruuttajia ja katujia on todella paljon ja jos itsemurha-alttius on monilla hoidon jälkeen lisääntynyt, vaikuttaa siltä, että koko leikkaushoitoprosessi kaikkineen on melkoista venäläistä rulettia!"

Peruuttajia ja katujia ei ole "todella paljon", vaan todella vähän. Eri tukimusten mukaan 0,4 tai 3,8 prosenttia. Mihin perustuu väitteesi, että itsemurha-alttius olisi hoidon jälkeen lisääntynyt? Kun kuitenkin 96% on tyytyväisiä hoitoon.

"Tai sitäkään onko tila pysyvä?"

Useimmat transsukupuoliset kertovat tunteneensa sukupuoliristiriitaa jo alle kouluikäisestä koko elämänsä ajan. Kysymys ei todellakaan ole hetken mielijohteesta.

On mukavaa, että olet huolestunut transsukupuolisten puolesta, mutta kaikkia noita aiheita, joista kirjoitat, ovat sekä transsukupuoliset itse että heitä hoitavat tahot pohtineet jo vuosikymmeniä ja lukemattomia kertoja. Tottakai tunnemme katujienkin tarinat ja otamme niistä opiksi. Mutta nykyisellään ne ehdottomasti eivät ole aihe lopettaa hoitoa.

Anni Muuraminen Vastaus kommenttiin #33

Näinhän NIMENOMAAN Suomen terveydenhuollon piirissä toimitaan. Suomessa sukupuolenkorjausprosessi on pitkä ja siihen kuulu erittäin pitkä, toista vuotta kestävä "tosielämän koe", jonka aikana transsukupuoliseksi itsensä kokeva elää sen sukupuolen roolissa, johon hän kokee kuuluvansa, ennenkuin korjausprosessia jatketaan.

Käyttäjän TiinaTeittinen kuva
Tiina Teittinen

Voisiko olla ajan saatossa niin, että ihminen tunnistaa ja hyväksyy olemassaolevat käyttäytymistään ohjailevat piirteet ja suuntautumisensa kunhan yhteiskunta, eettiset ja moraaliset käsitykset mahdollistavat vapaan itsensä tunnistamisen. Ahdistustahan aiheuttaa pääsääntöisesti ympäristön paine ja asenneilmapiiri. Ei kai ihminen lähtökohtaisesti tuomitse omaa ajatteluaan ja olemistaan vääräksi? Ehkä korjausleikkauksiakaan ei tarvita kun ihmisen muotittaminen vapautuu.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Nykyinen translaki ainakin ohjaa ihmisiä vahvasti sukupuolenkorjausleikkauksiin ja joissain tapauksissa varmaan myös tarpeettomasti - sukupuolirajojen laventaminen normeja väljentämllä ja sen translain uudistaminen julkisuudessa esitetyllä tavalla laissa määriteltyjä edellytyksiä lieventämällä vähentäisi myös tarvetta hakeutua kirurgisiin korjausoperaatioihin.

Käyttäjän TiinaTeittinen kuva
Tiina Teittinen

Tätä todella toivon. On aina todella surullista joutua kajoamaan fyysiseen kehoon.

Käyttäjän JaanaAnitaHolmstrm kuva
Jaana Holmström

Epäilemättä sukupuolinormien väljentyminen lieventäisi ainakin joidenkin tarvetta hoitoihin. Konkreettinen askel siihen suuntaan olisi luopua ihmisten jaosta miehiin ja naisiin. Mutta kuinka realistista se olisi näidenkin keskustelujen valossa lähitulevaisuudessakaan ja ainakaan transsukupuolisten takia?

Sitä odotellessa hoitanemme useita sukupolvia transsukupuolisia entiseen tapaan.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #30

"Konkreettinen askel siihen suuntaan olisi luopua ihmisten jaosta miehiin ja naisiin. Mutta kuinka realistista se olisi näidenkin keskustelujen valossa lähitulevaisuudessakaan ja ainakaan transsukupuolisten takia?"

-No kuinka realistista se on sinun näkökulmastasi? Eli onko olemassa miehiä ja naisia vai eikö ole? Jos on, niin mitä järkeä ja syytä on "luopua jaosta miehiin ja naisiin"?

Onko tuo sinusta oikeasti ihan järkevä idea?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #30

Olen samaa mieltä Holmströmin kanssa. Ehkä joskus tulevaisuudessa kehitymme yhteiskunnan jäseninä niin, että emme aiheuta toisille ihmisille paineita heidän erilaisuutensa vuoksi. Silloin, olen vakuuttunut, erilaisten hoitomuotojen yhdessä ja erikseen, tarve vähennee. Mutta ennen sitä ja ehkä joillekin, toivottavasti paljon harvemmille, niitä tarvittanee sen jälkeenkin.

P.s. Kovin monella tuntuu olevan halua puoskaroida maallikon tietämättömyydellä ihmisten hoitoja. Tarkoituksena kai pitäisi olla, että tapauskohtaisesti ja yksilöllisesti ammattilaiset yhdessä potilaan kanssa löytävät kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivan hoitojen yhdistelmän silloin kun sen katsovat parhaaksi nykyisessä potilaan tilanteessa.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #35

"P.s. Kovin monella tuntuu olevan halua puoskaroida maallikon tietämättömyydellä ihmisten hoitoja. Tarkoituksena kai pitäisi olla, että tapauskohtaisesti ja yksilöllisesti ammattilaiset yhdessä potilaan kanssa löytävät kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivan hoitojen yhdistelmän silloin kun sen katsovat parhaaksi nykyisessä potilaan tilanteessa."
-----

-Ihan oikeasti, voitaisiinko jättää syyttelyt ja toisten motiivien arvioimiset vähemmälle?

Kysymys oli miten kukaan voi olla niin "ammattilainen" että tietää onko toisen ihmisen tila niin pysyvä, että leikkaus kannattaa tai tarvitsee tehdä? Jos katujia ja itsemurhaan leikkauksen jälkeen päätyneitä on paljon, olisi erittäin tärkeää tuoda myös tätä puolta esiin.
Olen samaa mieltä tapauskohtaisesti toimimisesta, mutta jos linkeissä kerrotut asiat ovat totta, joidenkin hälytyskellojen pitäisi soida.

Olen itse esittänyt vain, että näitä asian itse kokeneiden kirjoituksia ja kriittisiä näkökulmia tulisi pitää esillä, jotta moni voisi säästyä turhalta lisäkärsimykseltä. Eikä vain ottaa huoleton asenne, että "antaa ammatti-ihmisten hoitaa asia".

Itse asiassa luotan aika pitkälle siihen, että lääkärit eivät pääsääntöisesti toimi tässä ideologiselta pohjalta. Mutta MITEN voi varmasti tietää onko leikkaushoidosta hyötyä vai haittaa? Parantaako se vai pahentaako ihmisen tilaa.

Julkisissa keskusteluissa, tässäkin, leikkausoperaatio esitetään kaiken ratkaisevana toimenpiteenä. Jossa pettymykset ja katuminen ja sitä seuraavat ongelmat ovat lähes olemattomia. Niin marginaalisia että niistä ei kannata edes puhua. Kriittistä näkökulmaa ei tuoda ollenkaan.
Edellä esittämieni linkkien ja näkökulmien julkituominen sitten leimataan "puoskaroinniksi", "transvihaksi" ja miksi milloinkin. Luitko edes niitä? Sitä mitä transsukupuolinen ihminen itse kokemuksensa ja tietojensa pohjalta kirjoitti? Ja niiden tuntemuksia, jotka ovat jälkeenpäin kokeneet leikkauksen itselleen vääräksi ratkaisuksi?
En minä esitä tietäväni mitään, en maallikkona enkä muutenkaan. Haluan vain katsoa asiaa kaikista mahdollisista näkökulmista, ei vain yhdestä. Olen sanonut, että leikkaus voi hyödyttää joitakin. Mutta hoitomuotona vaikuttaa venäläiseltä ruletilta.

Haluan oikeasti tarkastella tätä mahdollisimman objektiivisesti. Ok?
Olisiko mahdollista keskustella kuin aikuiset, ilman turhaa vihollis-asennetta ja vastakkainasettelua?

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen Vastaus kommenttiin #36

"Julkisissa keskusteluissa, tässäkin, leikkausoperaatio esitetään kaiken ratkaisevana toimenpiteenä. Jossa pettymykset ja katuminen ja sitä seuraavat ongelmat ovat lähes olemattomia. Niin marginaalisia että niistä ei kannata edes puhua. Kriittistä näkökulmaa ei tuoda ollenkaan."

Nyt erehdyt! Esimerkiksi tässä keskustelussa Sari Weckroth on tuonut esiin kriittisen näkökulman muutamankin kerran.

Sen sijaan lienee ymmärrettävää, että esimerkiksi pääuutisissa ei yhtenään pidetä esillä korjaushoitojen mahdollisia riskejä - vaikka tutkimuksiin hakeutuvien määrä onkin lisääntynyt, asia koskee silti niin pientä osaa väestöstä, että uutisarvoa ei juuri ole.

Sen sijaan uutisissa on kerrottu hiljattain vaikkapa ripulilääkkeiden aiheuttamista kuolemantapauksista, tai aika ajoin e-pillereiden aiheuttamista riskeistä. Itselläni vaarallisimpia lääkekaapista löytyviä nappeja lienevät rautavalmisteet, joita käyttää moni suomalainen. Miksi keskität huomiosi korjaushoitoihin etkä tällaisiin merkittävämpiin huolenaiheisiin?

Eikö tärkeintä ole uutisoinnin sijasta se, että riskeistä informoidaan niitä, jotka hoitoja ovat aloittamassa?

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #35

Mustan Orkidean blogista. Tätä tietoa olisi tärkeä jakaa. Etkö yhtään ihmettele MIKSI leikkaukseen päätyneet trans-ihmiset eivät ole tienneet peruuttajista, näiden määrästä ja kokemuksista?

"Sukupuolenvaihdoksen peruuttaneet ihmiset ovat sanoneet, että he olisivat saattaneet pelastua sukupuolenvaihdoshoidoilta, mikäli näistä asioista olisi keskusteltu laajemmin. Eli he eivät välttämättä olisi koskaan halunneet vaihtaa sukupuoltaan, mikäli he olisivat tienneet, että peruuttajatapauksia on olemassa ja että sukupuolidysforia voi liittyä traumoihin. He eivät välttämättä olisi koskaan uskoneet olevansa transsukupuolisia, mikäli he olisivat saaneet jonkin tason traumaterapiaa. Juuri tästä syystä he haluavat kertoa ajatuksistaan ja kokemuksistaan maailmalle. Jotta toisilla ihmisillä olisi sitä tietoa, mitä heillä itsellään ei ollut. Peruuttajat ovat sitä mieltä, että he eivät itse tehneet päätöksiään ja valintojaan täydessä ymmärryksessä. He ymmärsivät asioiden todellisen tilan vasta, kun oli jo myöhäistä, ja he huomasivat, että ongelmat eivät ratkenneetkaan."

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #37

Tarkoitin puoskaroinnilla juuri tuota yleistämistä jossa yksittäistapauksien perusteella vedetään jotopäätöksiä joiden tulisi sopia kaikille. Jos joku jossakin kertoo, olevansa pettynyt hoittojen tuloksiin niin se ei todellakaan tarkoita, että kaikkien hoidet ovat väärin aut vice versa.

Ne kertovat vain, että kutakin ihmistä tulee kohdella yksilönä ja mahdollisimman avarakatseisesti hänen kanssaan keskustellen.

P.s. En nimennyt ketään tiettyä keskustelijaa puoskariksi.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #37

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset