jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Transinklusiivinen puheenvuoro

Aikakautemme yleisempiä harhakäsityksiä lienee käsitys kahdesta erillisestä sukupuolesta - miehestä ja naisesta - joille luonto olisi  antanut omat tarkoituksenmukaiset keholliset olemukset.

 

Todellisuus on kuitenkin tätä arjen yksinkertaistusta diversifioidumpi, sillä pelkästään "biologisen sukupuolen" jaottelu kahteen ryhmään ei ole yksiselitteisen mahdollista minkä ohella sukupuolen psykososiaaliset ulottuvuudet syntyvät ainostaan intersubjektiossa - sosiaalisessa vuorovaikutuksessa siis alttiina kulttuuriympäristön ja yksilön sisäisen maailmankuvan yhteenlomittavien  eroavaisuuksien ja samuuksien tunnistamiselle  :)

 

Nykyinen sukupuolentutkimus akateemisena tutkimusalana on melko pitkälle pystynyt purkamaan kulttuuriperimään sitoutuneita haitallisia sukupuoliessentialismin jäänteitä tuottamalla uutta tietoa sukupuolen moninaisuudesta, mutta tämän uuden tiedon siirtyminen sosiaalisten yhteisöjen normeihin on vielä valitettavan vähäistä.  Ns. translain kokonaisuudistus on pahasti alkutekijöissään eikä kahden äidin vanhemmoimien perheiden oikeudellista asemaa ole vieläkään kyetty turvaamaan yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti...

 

Lukuvihje aiheesta kiinnostuneille : 10 syytä, miksi käsitys kahdesta kehoon ja syntymähetkeen sidotusta "biologisesta sukupuolesta" on roskaa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen

Oikein hyviä huomioita.

Muutama näkökulma tulee mieleeni, jossa tällä alueella käytävässä keskustelussa on hieman horjuntaa. Bioessentialismin ajatellaan yleensä tarkoittavan, että sukupuoli on biologisesti määräytynyt. Bioessentialismi on tällä perusteella vastustettava ajatusrakennelma. Yllä esitetyn määritelmän mukaisesti kuitenkin myös minä olen bioessentialisti: Hypoteesinani on, että sukupuolikokemuksella on jonkinlainen kytkentä biologiaan, ja tätä kytkentää ei voi mielen manipulaatiolla muuttaa. Se, miten ajatukseni poikkeaa ”perinteisistä bioessentialisteista” on se, että tuo kytkös on kaikkea muuta kuin suora seuraus ihmisen XX- XY- tai vastaavista sukupuolta primääristi ohjaavista kromosomeista - tästä kaikesta on jo jonkin verran tieteellistä näyttöä. Ehkä keskustelussa tästä eteenpäin voitaisiin lanseerata tarkempi kriittinen käsite perinteiseen biologiaan vetoavalle sukupuolen moninaisuuden kieltämiselle, esimerkiksi ”XX-XY-bioessentialismi”.

Toisaalta sukupuolentutkimuksen kanssa rinnakkaisessa feministisessä diskurssissa esiintyy vielä aika usein teesi sukupuolesta sosiaalisena konstruktiona. Se tarkoittaisi käytännössä myös sitä, että ihminen vain oppii identifioitumaan omaan sosiaaliseen sukupuoleensa. Varhaisemmassa feministisessä diskurssissa tätä käytettiin sukupuolen moninaisuutta edustavia ihmisiä vastaan, kun ajateltiin, että binäärin (joko selvästi naisen tai miehen) identiteetin omaavat transihmiset vahvistivat stereotypioita, joita feministit taas vastustivat. Oma vastateesini tähän on jälleen edellä esittämäni ”suppea bioessentialismi”: Sukupuolen kokemista tai kokemattomuutta omaksi ei voi valita.

Sukupuoli sosiaalisena konstruktiona on täysin relevantti käsite siinä suhteessa, minkälaiseksi sosiaalisen sukupuolen monet ulottuvuudet kehittyvät; on vain hyvin kapea ”kova ydin”, jossa käyttäytyminen ja sukupuolikohtaiset preferenssit ovat kulttuurista riippumattomasti biologisesti koodattuja. Tällöin on syytä erottaa keskustelu siitä, minkä sukupuolen yksilö kokee omakseen siitä, mitä tietyn sukupuolen edustajan elämään pitäisi tai ei pitäisi kuulua. Itse hahmotan sukupuolen sosiaalisena konstruktiona edustavan jälkimmäistä aluetta.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Etnisestä taustastani johtuen mieleni tekee puuhastella sanojen ja niiden merkitysten kanssa. Siksi en malta olla sotkeentumatta bioessentialismiinkin.

Essentialismihan tulee olemusta merkitsevästä latinan sanasta "essentia". Kun olemme huomanneet kuinka olemusta voi tulkita kovin monella tavalla vain yhden asian merkitsevyydestä useampien vaikutukseen, voitaisi kai ajatella, että yhteen ja vain yhteen merkittävään tekijään keskittyminen olisi sitä perustavaa laatua olevana pitävää. Olisiko silloin meidän puhuttava tässä yhteydessä "biofundamentalismista"?
Ja äärimmilleen vietynä se varmaan olisi jo "biobrutalismia"?

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen

Olet oikeassa: Essentialismi, käännettynä lähinnä olemusajattelu on käytetty toisen ajatusrakennetta kritisoiva käsite, jolla halutaan kiinnittää huomiota johonkin perustelemattomaan ja usein mystifioivaan kokonaisuuteen, joka myös aristotelisesti selittää itse itseään. Esimerkkinä tällaisista voisi olla "naiseus" käytettynä tavalla, jolla on poissuljettu transnaisen oikeutta olla nainen hyvin vaihtelevin listauksin siitä, mitä naiseuteen kuuluu.

XX-XY-bio-jotain taas todella ei näin varsinaisesti tee, vaan ainoastaan perustaa hypoteesinsa riittämättömään ja vanhentuneeseen biologiseen tietoon. Ehkä voitaisiin nimetä se tästä syystä "vulgaaribiologismiksi".

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Bioessentialismi tässä yhteydessä viittaa selitysmalliin, jolla oikeutetaan binäärinen sukupuolijaottelu.

Toki sukupuolisuus palautuu aina biologiaan - transidentiteetilläkin on neurobiologinen perustansa - ja siten voisin ehdottaa, että "bioessentialismi" korvattaisiin esimerkiksi näppärällä termillä "tapa puolustaa yhä vallitsevaa kaksijakoista sukupuolijärjestelmäämme vanhentuneella tiedolla sukupuoliominaisuuksien biologisesta määräytymisestä"

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Itse olen "kohonnut" ajattellussani sosiaalisen konstruktionismin tiukimmalle tasolle - kaikki (siis ihan kaikki) ihmisen omaama tieto on sosiaalisesti rakennetttua ja järjestynyttä mielestäni eikä ainoastaan käsitteellistymät puhtaasti abstraktioiksi mielletyistä ilmiöistä. Käsitteillä on siten aina sopimuksenvarainen sisältö ja todellisuus hahmottuu myös aina arvotetun tiedon varassa...

Yksilön kokemus itsestään sekä yhteisön jäsenenä on tiedollista arvottamista :)

"Varhaisemmassa feministisessä diskurssissa tätä käytettiin sukupuolen moninaisuutta edustavia ihmisiä vastaan, kun ajateltiin, että binäärin (joko selvästi naisen tai miehen) identiteetin omaavat transihmiset vahvistivat stereotypioita, joita feministit taas vastustivat."

Kyllä. Nykyisin feminismin sisällä ajatellaan, että stereotypioiden vahvistuminen yksilön sukupuolen ilmaisussa ei itsessään ole ongelma - sukupuolirooleista pyritään karsimaan ainoastaan niitä negatiivisia piirteitä - kuten toksista maskuliinisuutta (mikä sekään ei ole ainoastaan mies-sukupuolisten pahe) - jotka jarruttavat yhteiskunnallista kehitystä tai tuottavat yksilötasoilla merkittävää haittaa...

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen

Itselleni vähäisistä antropologian opinnoistani on jäänyt yhdeksi työkaluksi käsite "kulttuurisesti invariantit" ilmiöt, jotka siis toistuvat likimain samanlaisina kulttuurista riippumatta. Tämän ilmiötason olemassaoloa vahvistavat kognitiotieteen ja sen lähellä olevan tutkimuksen tulokset, joita on kuvattu populaariesityksissä "kovalevylle poltetuiksi" ja joilla on täten biologinen tausta. Nämä eivät siis tue täydellistä kulttuurista konstruktionismia. Kulttuurilla on kuitenkin näinkin ajateltuna valtavan paljon laajempi vaikutus kuin arkiajattelussa sillä kuvitellaan olevan.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #8

Itselläni on vieläkin vähemmän antropologian opintoja ja ilmeisesti siksi olen päätnyt ajattelemaan, että kaikki nuo samankaltaisiksi kehittyneet ilmiöt eivät olisikaan välttämättä biologiaperäisiä vaan voisivat myös, ainakin osittain, johtua ihmisen elämän monilta osin samanlaisista piirteistä kulttuurista riippumatta. Mehän synnymme, kasvamme, opimme, meitä opetetaan, jotkut lisääntyvät ja kasvattavat jälkikasvuaan, me sairastumme ja paranemme, vanhenemme ja kuolemme. Me tarvitsemme ruokaa ja juomaa sekä suojaa. Voisin hyvinkin kuvitella tuossa olevan niin paljon samankaltaisuutta Tulimaasta Ruijaan ja Tyynenmeren saarilta Taigalle, että olisi mahdollista kehittää kulttuurievoluutiossa samankaltaisia ilmiöitä ilman niiden biologista kumpuavaa perustaa.

Toisaalta toki on olemassa myös yhteisiä ilmiöitä joita on löydettävissä oman kulttuurievoluutiomme ulkopuolelta muilta lajeilta. Sellainen voisi olla esimerkiksi kyky ja halu ihailla luonnonkauneutta. Onhan löydetty simpanssipopulaatioita jotka tekevät retkiä ihailemaan kauniita maisemia.

Lopulta meidän essentiamme lienee siis hybridi sekä fysiologisista että kulttuurisista piirteistä.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Hypoteesinani on, että sukupuolikokemuksella on jonkinlainen kytkentä biologiaan, ja tätä kytkentää ei voi mielen manipulaatiolla muuttaa. Se, miten ajatukseni poikkeaa ”perinteisistä bioessentialisteista” on se, että tuo kytkös on kaikkea muuta kuin suora seuraus ihmisen XX- XY- tai vastaavista sukupuolta primääristi ohjaavista kromosomeista - tästä kaikesta on jo jonkin verran tieteellistä näyttöä.
-----------
Minkätyyppistä tämä näyttö on? Osaatko valottaa käytettyjä tutkimusasetelmia pääpiirteissään?

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen

Lyhyesti (käänteinen) näyttö on se, että lääketieteessä on todella koetettu mielen muutosta kehon perusteella arvatun sukupuolen suuntaan, mutta se on päättynyt niin moneen kertaan katastrofaalisiin seurauksiin, että siitä on luovuttu. Menettelyinä olivat lähinnä terapia ja hormonihoidot. Sen sijasta on jo vuosikymmeniä suositeltu kehon hoitamista sopusointuun kokemuksen kanssa. Lääketieteellisessä tutkimuksessa myös poissuljetaan se mahdollisuus, että olisi kyse mielenterveydellisestä ongelmasta. Uudessa tautiluokituksessa ICD 11 tullaan transdiagnoosit vielä siirtämään pois mielenterveydn pääluokasta alleviivaamaan sitä, että on kyse jostain muusta.

Mekanismi, millä ihmisen sukupuoli-identiteetti ei olekaan aina se, mitä voisi ensiksi arvata, on monimutkainen ja moninainen eikä sitä tyhjentävästi ole osattu vielä selittää. Joka tapauksessa on selvää, että sukupuolen ja biologian yhteys on eläinkunnassa hyvin monimutkainen ja useissa tapauksissa varsin dynaaminenkin. Ihmisellä se ei ole ihan yhtä villi kuin esimerkiksi monilla kaloilla, matelijoilla tai nilviäisillä, mutta ei se myöskään ole täysin aukottomasti kiinni XX- ja XY-kromosomiyhdistelmistä.

Asiasta on olemassa monia artikkeleita, vinkkejä niihin löytyy mm. blogistani:

https://anukatariina2.blogspot.fi/2017/10/mita-tar...

Niin sukupuoli-identiteetin kuin sukupuolisen suuntautumisen kohdalla tutkimukset ovat keskittyneet epigeneettisiin ilmiöihin, joissa joku ilmiölle altistava geeni aktivoituu sopivissa olosuhteissa - syöpää aiheuttavan geenin aktivoituminen lienee tästä ilmiöstä tunnetuin esimerkki.

Transihmisten aivojen on myös modernein kuvantamismenetelmin todettu muistuttavan enemmän omaa identiteettiä vastaavan sukupuolen keskiarvoa kuin mitä verrokkina tutkittujen cis-identiteettisten ihmisten aivot. Aivot toki ovat melko muovautuva elin, joten tässä eletyn elämän jäljet voi olla osittain selittävänä tekijänä.

Tutkimuksien tutkimusasetelmat vaihtelevat. Yksi suunta on tilastolliset tutkimukset yhdistettynä geneettisiin tutkimuksiin. Sukupuolisen suuntautumisen suhteen niissä on löydetty ainakin yhteys äidin hedelmällisyyden ja poikalapsen homoseksuaalisuuden välillä. Tätä on selitetty sikiön kokeman hormonimyrskyn ja altistavan geenin yhteydellä, jossa tuo geeni aktivoituu. Tapahtumat ovat uniikkeja ja ajallisesti sellaisia, että niitä on toki mahdoton päästä juuri niiden tapahtuessa toteamaan. Samantapaisia viitteitä on olemassa myös translapsista. Äidin tuottaman testosteronikylvyn on kiistatta todettu tuottavan tyttärissä normaalia maskuliinisempaa identiteettiä. Tämä nimenomaisesti tutkittu tila on kuitenkin harvinainen eikä selitä läheskään kaikkia transilmiöitä.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #12

Lyhyesti (käänteinen) näyttö on se, että lääketieteessä on todella koetettu mielen muutosta kehon perusteella arvatun sukupuolen suuntaan, mutta se on päättynyt niin moneen kertaan katastrofaalisiin seurauksiin, että siitä on luovuttu. Menettelyinä olivat lähinnä terapia ja hormonihoidot.
---------
Osaatko sanoa, mikä näissä terapioissa on ollut ns. "punaisena lankana" eli mikä niissä on pääsääntöisesti asetettu tavoitteeksi?

Ovatko ne painottuneet pyrkimykseen muuttaa potilaan kokemus (tai tulkinta) omasta sukupuolestaan vastaamaan nk. biologista sukupuolta (~ tiedollisesti suggestiivinen, todellisuuskäsityksen muuttamiseen pyrkivä ote; jolloin olettaisiin ikään kuin olisi kyse psykoosiluonteisesta tilasta) vai onko niissä enemmänkin pyritty siihen, että potilas tulisi ymmärtäneeksi ja hyväksyneeksi sen, että hänen elämäänsä ja kokemustaan siinä, ja vielä mahdollisesti hänen koko loppuelämänsä ajan, luonnehtii dysforisluonteinen, monitasoista ja -voimakkuuksista ahdistuneisuutta aiheuttava, psyykkinen häiriö tai sairaus, jonka kanssa on yhä mahdollista elää hyvää ja tyydyttävää elämää? Jälkimmäinen olisi siis terapiaotteeltaan voimakkaasti painottunut potilaan itsetuntemuksen, itseymmärryksen ja itsesuhteen edistämiseen ja hänen kokemuksensa eheyttämistä haettaisiin siis tätä kautta.

Olen itse siinä käsityksessä, että jotkut ovat saaneet apua terapiasta; niiden toimivuus hoitomuotona ei siten ole täysin vailla tukea. Tilastollista tietoa minulla ei (eri) terapioiden toimivuudesta ja toimimattomuudesta ole. Olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin toteutuneista terapiaprosesseista - niin onnistuneiden kuin epäonnistuneidenkin tapausten osalta -; esim. mitä näissä terapioissa on pyritty tekemään, miten potilaan tilan luonne on lähtökohtaisesti tulkittu, onko jokin terapeuttinen ote ollut toimivampi kuin toinen, mikä on nähty syyksi eri terapioiden toimimattomuuteen jne.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #14

Mitään tarkkaa en ole löytänyt tähän hätään kuvaamaan lääkäreiden tavoitteista. Aikanaan Freudin ajatukset olivat kuitenkin valtavirtaa ja psykoterapia siihen suuntaan, että sisäinen ykseys löytyisi siitä sukupuolesta, jota keho näytti edustavan, oli tavoitteena. Edellisen vuosisadan vaihteen aikoina ei vielä osattu erottaa homoseksuaalisuutta transsukupuolisuudesta ja hoidot saattoivat olla molemmille tasapuolisen kamalia, sisältäen esim. hormoneja.

Vähän kuvaa aiempien aikojen hoitolinjoista antaa amerikkalainen 60-luvulla tehty kysely, jossa tiedusteltiin suuren määrän lääkäreitä kantaa potilaan hoidosta, joka heille kuvattiin nykykäsityksen mukaan selkeästi transsukupuoliseksi.
8% piti häntä vakavasti neuroottisena ja 15% psykoottisena. Valtaosa heistä vastusti sukupuolenkorjaushoitoja senkin jälkeen, kun heille kerrottiin psykiatrin diagnosoineen potilaan ei-psykoottiseksi, käyneen kaksi vuotta psykoterapiassa ja vakuuttaneen hoitavan psykiatrin siitä, että korjaushoito on hänelle ainoa vaihtoehto itsemurhalle. Syyt tähän vastahankaiseen asenteeseen olivat ammattiperinteissä sekä juridisissa moraalisissa ja uskonnollisissa käsityksissä.

https://www.researchgate.net/publication/265591982...

Psykoterapia transihmisille on nykyään varsin usein käytetty, mutta oikein käytettynä se tukee potilaan matkaa rankassa muutosprosessissa.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #19

Valtaosa heistä vastusti sukupuolenkorjaushoitoja senkin jälkeen, kun heille kerrottiin psykiatrin diagnosoineen potilaan ei-psykoottiseksi, käyneen kaksi vuotta psykoterapiassa ja vakuuttaneen hoitavan psykiatrin siitä, että korjaushoito on hänelle ainoa vaihtoehto itsemurhalle.
-----------
Jos potilas on ilmaissut olevansa valmis tekemään itsemurhan mikäli ei saa korjaushoitoa (eli kehoa muokkaavia kirurgisia toimenpiteitä) ja vielä pitänyt itsemurhaa ainoana vaihtoehtonaan, niin on täysin ymmärrettävää, että valtaosa on vastustanut. Varsinkin kun puhutaan 60-luvusta.

Minkä tahansa asian vaatiminen itsemurha-aikeisiin vihjaamalla tai itsemurhalla uhkaamisella on psykiatrisesti tarkasteltuna erittäin hälyyttävä löydös; miksi potilas haluaa kuolla ennemmin kuin elää? Kyse ei todellakaan ole, kuten kirjoitat, "vastahankaisesta asenteesta".
---

Psykoterapia transihmisille on nykyään varsin usein käytetty, mutta oikein käytettynä se tukee potilaan matkaa rankassa muutosprosessissa.
-----------
Ymmärränkö tässä oikein? Siis: nykykäytännössä psykoterapia on varsinaista sukupuolen korjaushoitoprosessia tukeva hoitomuoto, ei siis pääasiallinen hoitomuoto. Onko psykoterapiasta pääasiallisena hoitomuotona luovuttu käytännössä kokonaan, ts. ettei sen edes uskota voivan toimia? Mistä tämä johtuu kun toteutuneista terapiaprosesseista ei ole saatavilla juurikaan minkäänlaista informaatiota tai tutkimuksia?

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #21

" Onko psykoterapiasta pääasiallisena hoitomuotona luovuttu käytännössä kokonaan, ts. ettei sen edes uskota voivan toimia? Mistä tämä johtuu kun toteutuneista terapiaprosesseista ei ole saatavilla juurikaan minkäänlaista informaatiota tai tutkimuksia?"

Tähän vastaus on yksiselitteisesti kyllä: Kansainväliset, korkeinta asiantuntemusta edustavat hoitosuositukset on hiljan suomennettu:

http://transtukipiste.fi/wp-content/uploads/2017/1...

Niistä nousee ajatus hoitomuotojen kirjo, jossa myös psykoterapia on mukana. Se ei ole kuitenkaan pääasiallinen hoito, mutta voi olla joillekin yksilöille keskeinen. Tuloksena voi olla parempi suhde itsessä olevaan erilaiseen sukupuolikokemukseen. Joissakin tapauksissa se voi potilaan itsensä halusta olla myös suhteen paraneminen syntymässä määriteltyyn sukupuoleen. Sen sijaan sellaisen asian salakuljettamista terapiassa manipulatiivisesti henkilön tahdon vastaisesti pidetään epäeettisenä toimintana:

"Hoitoa, jolla pyritään muuttamaan henkilön sukupuoli-identiteettiä ja sukupuolen ilmaisua vastaamaan paremmin syntymässä määriteltyä sukupuolta, on yritetty aiemmin tuloksetta (Gelder & Marks, 1969; Greenson, 1964) erityisesti pitkällä aikavälillä (Cohen-Kettenis & Kuiper, 1984; Pauly, 1965). Tällaista hoitoa ei enää nykyään pidetä eettisenä. "

Väinö Hirvelä

katohan noi tutkimuslinkit aikaisemmassa postauksessani! Tukee hyvin että biologialla on väliä.

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

"Aikakautemme yleisempiä harhakäsityksiä lienee käsitys kahdesta erillisestä sukupuolesta - miehestä ja naisesta - joille luonto olisi antanut omat tarkoituksenmukaiset keholliset olemukset."

Olen nyt viikon ollut sukupuoleltani taisteluhelikopteri (facebookin mukaan). Tuntui hyvältä tulla ulos kaapista.

Ikävä kyllä facebook ei anna muita vaihtoehtoja pronominille, jota haluan itsestäni käytettävän, kuin hän, hän ja hän. Se ei anna myöskään valita kiinnostuksen kohteeksi ydinsukellusveneitä, vaan ainoastaan naisen tai miehen. Tasa-arvotyö ei ole valmis.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Karhunen manaa kasvoston rajoittuneisuutta. Tokikin noin mutta fasepuukkilaisuus on oma valinta jonka voi myös poisvalita ja sen jälkeen on vapaaaa ... sen ahdasmielisistä rajoituksista. Yhteiskunnan ja sen kanssaihmisten kanssa on hieman vaikeampaa.

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Biologisia sukupuolia on perinteisessä mielessä kaksi, näiden väliin mahtuu sitten pieni skaala vaihtelevia mutaatioita jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän harvinaisia.

Ihmisen ymmärrys omasta sukupuolesta syntyy yleensä oman itsetietoisuuden tuloksena ja suuressa osassa tapauksista se on yhteneväinen biologisen sukupuolen kanssa, biologista syytä transukupuolisuuteen ei ole vielä löydetty joten itse henkilökohtaisesti ajattelisin sitä henkilön omaan tietoisuuteen vaikuttavana mutaationa.

Väinö Hirvelä

Höpön pöppöä. Vassareilla on joku vamma, että he eivät pysty nakemään tilastollisia eroja ryhmien (varmaan eivät yksilöidenkään) välillä. Kaikki johtuu sitten rasismista tai seksismistä tietenkin.

Hyvänä esimerkkinä oli Katju Aron ylen perjantai feminismi illassa heittämä kommentti että kun kaikki muuttujat otetaan huomioon ero miesten ja naisten palkoissa on silti 6% naisten haitaksi. Jos emme tiedä mistä 6% johtuu emme voi objektiivisesti ajatella että se automaattisesti johtuu seksismistä. Koko tieteen pointti on että emme tiedä. EHkä on olemasas joku muuttuja joka sen selittää ehkä se on seksismiä. vain feministisissä tieteissä voidaan tuolla tavalla oikoa mutkat suoriksi.

Kun niin kehut noita tieteenaloja. niin sitten tämäkin on totta että sun soyboy ruokavalio tekee susta feminiinisemmän.

Tämä ei ole ehkä poliittisesti korrektia sanoa mutta (ja se varmaan on poliittisen korrektiuden ponttikin, että kun latelen kylmää faktaa niin voit leikkiä loukkaantuvasi ja sun ei tartte tarttua argumenttiin mitenkään.) Jos sulla on kitaratehdas ja linjastolta tulee kaksikaulainen kitara niin onko se uusi malli vai virhepainos? Tietenkin virhepainos. Suurin osa intersex ihmisistä on esim. erityisen iso penis tai häpyhuulet. eli tästä häviävän pienestä ryhmästä vain häivävän pieni osa on semmoisia ettei sukupuolen määrittäminen ole ihan niin yksinkertaista. Ei mikään todiste.

Tiedän, että tämä menee täysin vastoin sun maailmankuvaa mutta kas tässä "pikkaisen" tutkimuksia siitä miten sukupuolet eli mies ja nainen erovat toisistaan myös kaulasta ylöspäin. Haastan sut lukeen edes yhden tutkimuksen yhden abstraktin jos et ihan niin kuplassa halua välttämättä pysyä, että et
välttämttä osaa edes järkevästi argumentoida kantaasi vaan joudut linkkaan muiden kirjoituksiin. Ymmärrän hyvin ironian kun teen nyt saman:

Sex differences in personality/cognition:
Lynn (1996): http://bit.ly/2vThoy8
Lippa (2008): http://bit.ly/2vmtSMs
Lippa (2010): http://bit.ly/2fBVn0G
Weisberg (2011): http://bit.ly/2gJVmEp
Del Giudice (2012): http://bit.ly/2vEKTUx

Larger/large and stable sex differences in more gender-neutral countries: (These findings run precisely contrary to social constructionist theory: it's been tested, and it's wrong).

Katz-Gerrog (2000): http://bit.ly/2uoY9c4
Costa (2001): http://bit.ly/2utaTT3
Schmitt (2008): http://bit.ly/2p6nHYY
Schmitt (2016): http://bit.ly/2wMN45j

Differences in men and women's interest/priorities:
Lippa (1998): http://bit.ly/2vr0PHF
Rong Su (2009): http://bit.ly/2wtlbzU
Lippa (2010): http://bit.ly/2wyfW23
See also Geary (2017) blog: http://bit.ly/2vXqCcF

Life paths of mathematically gifted females and males:
Lubinski (2014): http://bit.ly/2vSjSxb

Sex differences in academic achievement unrelated to political, economic, or social equality:
Stoet (2015): http://bit.ly/1EAfqOt

Big Five trait agreeableness and (lower) income (including for men):
Spurk (2010): http://bit.ly/2vu1x6E
Judge (2012): http://bit.ly/2uxhwQh

The general importance of exposure to sex-linked steroids on fetal and then lifetime development:
Hines (2015) http://bit.ly/2uufOiv

Exposure to prenatal testosterone and interest in things or people (even when the exposure is among females):
Berenbaum (1992): http://bit.ly/2uKxpSQ
Beltz (2011): http://bit.ly/2hPXC1c
Baron-Cohen (2014): http://bit.ly/2vn4KXq
Hines (2016): http://bit.ly/2hPYKSu

Primarily biological basis of personality sex differences:
Lippa (2008): http://bit.ly/2vmtSMs
Ngun (2010): http://bit.ly/2vJ6QSh

Status and sex: males and females
Perusse (1993): http://bit.ly/2uoIOw8
Perusse (1994): http://bit.ly/2vNzcL6
Buss (2008): http://bit.ly/2uumv4g
de Bruyn (2012): http://bit.ly/2uoWkMh

To quote de Bruyn et al: high status predicts more mating opportunities and, thus, increased reproductive success. “This is true for human adults in many cultures, both ‘modern’ as well as ‘primitive’ (Betzig, 1986). In fact, this theory seems to be confirmed for non-human primates (Cheney, 1983; Cowlishaw and Dunbar, 1991; Dewsbury, 1982; Gray, 1985; Maslow, 1936) and other animals from widely differing ecologies (Ellis, 1995) such as squirrels (Farentinos, 1972), cockerels (Kratzer and Craig, 1980), and cockroaches (Breed, Smith, and Gall, 1980).” Status also increases female reproductive success, via a different pathway: “For females, it is generally argued that dominance is not necessarily a path to more copulations, as it is for males. It appears that important benefits bestowed upon dominant women are access to resources and less harassment from rivals (Campbell, 2002). Thus, dominant females tend to have higher offspring survival rates, at least among simians (Pusey, Williams, and Goodall, 1997); thus, dominance among females also appears to be linked to reproductive success.”

Personality and political belief:
Gerber (2010): http://bit.ly/2hOpnHa
Hirsh (2010): http://bit.ly/2fsxIzB
Gerber (2011): http://bit.ly/2hJ1Kjb
Xu (2013): http://bit.ly/2ftDhOq
Burton (2015): http://bit.ly/2uoPS87
Bakker (2016): http://bit.ly/2vMlQ1N

Occupations by gender:
http://bit.ly/2vTdgPp

And, just for kicks, two links discussing the massive over-representation of the left in, most particularly, the humanities:
Klein (2008): http://bit.ly/2fwdLrS
Langbert (2016): http://bit.ly/2cV53Q8

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Tässähän ladattiin täyslaidallinen varsin kovaa kritiikkiä...

Olen itsekin kokenut, että ns. muunsukupuolisuusajattelun taustalla vaikuttavan aksiomatiikan todistelu tieteellisessä mielessä kohtaa usein käytännön tasolla selkeitä muodollisia ongelmia. Seuraavia olen havainnut:

- valikoidaan yksittäisiä, usein suppeita ja tutkimusotteeltaan avantgardistisia tutkimuksia tukemaan omaa kantaa ja usein vielä tulkitaan näitä tutkimuksia täysin virheellisesti; vedetään niistä johtopäätöksiä, joita niistä ei voi perustellusti vetää sekä väitetään niiden todistavan jotain sellaista, mitä ne eivät todista
- suhtautuminen tilastolliseen analyysiin jää epäselväksi ja ristiriitaiseksi ylipäätään: tilastollisesti erittäin yleisen ja erittäin harvinaisen välistä eroa ja merkitystä pyritään häivyttämään jatkuvasti
- massiivinen, useita muunsukupuolisuusajattelun taustalla olevia oletuksia falsifioiva evidenssi ignoorataan; se suljetaan keskustelun ulkopuolelle heti kättelyssä, käytännössä erimuotoisin ad hominem - argumentein

Miksi näin on? Usein tämä ilmiö havaitaan kun keskusteluun osallistujista suuri osa on poliittisia aktiiveja; heitä ei pääsääntöisesti kiinnosta totuus tai erehdys (eikä valhekaan, mikäli niikseen tulee) vaan eturyhmäpolitiikka. Aika ajoin myös omakohtaisuudella ja henkilökohtaisella uskolla näyttää olevan tieteellistäkin merkitystä.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen

Ihan en saa kiinni, mitä tuolla linkkipläjäyksellä tässä keskustelussa haluat ilmaista....

Kokeeksi avaamani kymmenisen linkkiä käsitteli miehen ja naisen välisiä eroja, joita ilmeisesti todistettiin täten biologisperäisiksi. Totta luonnollisesti on, että miehissä ja naisissa on joitakin tilastollisesti toisistaan poikkeavia ominaisuuksia keskimäärin. Yksilön "naisellisista" ja "miehisistä" ominaisuuksista ei tuon perusteella voi kuitenkaan sanoa mitään, vaihtelu molemmissa ryhmissä on suurta kaikissa ominaisuuksissa. Lisäksi tukeutuminen eläinmaailmaan vie linkkien tekstit huteralle pohjalle, siellä kun naaras voi muuttua koiraaksi ja koiras naaraaksi useilla lajeilla.

Ja kaiken kaikkiaan blogissa on kuitenkin kyse transsukupuolisista, joita koskevia artikkeleja en listastasi löytänyt (en siis klikannut kaikkia auki...). Tilastolliset erot miesten ja naisten välillä eivät heidän olemassaolostaan tai ilmiön synnystä kerro yhtään mitään.

Väinö Hirvelä

Tuolta linkatusta blogista: "Ei ole mitään loogista perustetta sille, miksi juuri syntymähetki määrittäisi ihmisen “todellisen” “biologisen” sukupuolen." Tarkoittaako tämä että biologista sukupuolta ei ole olemassa vai että on olemassa biologinen sukupuoli (sex) mies ja nainen ja sukupuoli (gender) joka voi olla mitä vaan?

Järkytävän huono blogi kyllä. Suurin osa 10 kohdasta käsittelee reilusti alle 1% virhepainoksia. Lapsi voi myös syntyä syövän kanssa tai vaikka siiamilaisena kaksosena. Eli yhtä hyvä argumentti voisi olla esim että ei voida sanoa syntyykö ihminen yhdellä vai kahdella päällä. Great logic.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset