*

jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Cissukupuolisuudesta

Cissukupuolisuus on viime aikoina ollut esillä julkisessa keskustelussa melko runsaasti jopa aivan omana teemanaan - eräätkin asiantuntijatahot ovat voimakkain sanankääntein ryhtyneet pyrkimään  palauttamaan cissukupuolisuutta sille aikoinaan vakioituneeseen hallitsevaan asemaan kertomalla kuulijoilleen yksinkertaistettuja totuuksia ihmisen tarkoituksenmukaisista olemuksista keskittymällä puheissaan perusyksiköihin ja niiden keskinäisiin eroihin  :)

 

No, mitä tämä menneitten aikakausien trendi-ilmiönä tunnettu cissukupuolisuus sitten oikeastaan on?

 

Cissukupuolisuus tarkoittaa käytännössä erästä sukupuolisuuden erityistä ilmenemismuotoa - cissukupuolinen henkilö kokee oman sukupuolensa vastaavan hänelle syntymässään määriteltyä sukupuolta. Cisukupuolisuus on luonnostaan (perimän kautta) verraten yleinen ominaisuus ihmisten keskuudessa eikä sitä pidetä sinänsä haitallisena piirteenä sen kummemmin sosiologisesta  tai yksilöpsykologisesta näkökulmasta tarkasteltuna.  

Joiltain osin cissukupuolisten ihmisten käyttäytyminen silloin, kun he tahattomasti yliesittävät  sisäistä kokemustaan omasta sukupuolestaan saa toki kieltämättä koomisia piirteitä, mutta itse cissukupuolisuutta ei sen kummemmin terveydenhuoltojärjestelmämme kuin normaaliväestökään pidä sairaalloisena poikkeavuutena.  Itsensämäärittelyoikeuden rajoissa ihmisellä on oltava oikeus kokea myös olevansa tyytyväinen siihen, mitä kätilö tai synnytyslääkäri on aikoinaan väestörekisteriin ilmoittanut. 

Cissukupuolisuuden syvemmästä etiologiasta kiinnostuneille internet tarjoaa runsaasti tiedonpuutetta paikkavaa materiaalia. Mm. tämä kansantajuinen, mutta silti relevantin yksityiskohtainen artikkeli sukupuolen fysiologiasta auttanee ymmärtämään cissukupuolisia ihmisiä itseään ja heidän erityisyyttään ihmiskunnan diversiteetissä...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (66 kommenttia)

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Cissukupuolisuus tarkoittaa käytännössä erästä sukupuolisuuden erityistä ilmenemismuotoa - cissukupuolinen henkilö kokee oman sukupuolensa vastaavan hänelle syntymässään määriteltyä sukupuolta.
-----------

Tartun tähän.

Cissukupuolisuus on yleisimmin esiintyvä sukupuolisuuden ilmenemismuoto. Voisin ilmaista myös näin: määritettäessä yksilön seksuaalisen halun tyyppi halun ensisijaisen kohteen perusteella, se on normaali ja ylivoimaisesti yleisin löydös (biologinen mies-biologinen nainen). "Erityinen"-sanalla yrität viedä sitä yhdeksi satunnaiskategoriaksi sukupuoli-identiteetin variaatioiden (tämä "variaatiot" sana on uusinta uutta) sateenvarjokäsitteen alle; tehdä siitä yhden anomalian ja samalla anomalian käsitteen kokonaan tyhjäksi. Cissukupuolisilla ei esiinny dysforista oireistoa ja tämä yksistään jo erottaa sen sukupuoli-identiteetin variaatioista.

Toiseksi, mitä tarkoittaa, että cissukupuolinen "kokee oman sukupuolensa vastaavan hänelle syntymässään määriteltyä sukupuolta"? Onko kyse siitä, että cissukupuolisilla ei havaita samaa oman itsen ja identiteetin ympärille kietoutunutta sotkuista lankakerää kuin sukupuoli-identiteetin variaatioista kärsivillä?

Kokemuksesta puhuttaessa - tämä on siis jotain, mitä ei varsinaisesti ole mahdollista havainnoida objektiivisesti - voin omalta osaltani todeta, että olen cissukupuolinen (osoitan erityistä herrasmiesmäisyyttä naisia kohtaan) mutta mikään kokemuksessani ei kerro minulle tätä sellaisenaan. Jos totta puhutaan, ennen kuin sukupuoli-identiteetin variaatioista kärsivien kieli ja sanasto tuli minulle tutuksi, en olisi edes osannut tuottaa sellaista kysymystä kuin: Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani? Nyt osaan sen kyllä kysyä, mutta suhteessa omaan kokemukseeni luokittelen sen pseudokysymykseksi (eli kysymykseksi, joka ei ole kysymys). Eli - tämä on minun kokemukseni - voin ainoastaan omaa käyttäytymistäni havainnoimalla tulla siihen tulokseen, että olen cissukupuolinen. Mikään reflektio ei minulle tätä kerro. Ei yksinkertaisesti vaan ole mitään sellaista vyyhteä, mitä selvittää itselleen.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Väitän, että myös cissukupuolisilla oman sukupuolen kokemus on useinkin ristiriidassa ympäristön asettamien vaatimusten kanssa - puhutaanhan paljonkin ahtaiden sukupuoliroolien aiheuttamista psykologisista häiriöistä. Esimerkiksi syömishäiriöt ovat yhteydessä tyytymättömyyteen oman sukupuolen ilmaisulle.

Nuorten miesten itsemurha-alttiutta selitetään myös umpikujaan ajautuneella käsityksellä omista kyvyistä.

Sukupuoli-identiteetin häiriö on ympäristön aiheuttama epämiellyttävä tila siis.

Transihmisten ja terveydenhoitojärjestelmän käytänteiden vuoksi yleensä transsukupuolisten kokemaa sukupuolidysforiaa pidetään kuitenkin vallitsevan cisnormatiivisuuden vuoksi ainoastaan transsukupuolisuuteen liittyvänä häiriötilana, vaikka eri asteinen sukupuolisopeutumattomuus on vallan yleistä.

Eri nimitykset omaa sukupuolta koskeville häiriötiloille ja erilaiset selitysmallit niille tiloille johtavat helposti siihen, että cissukupuolisuudesta poikkeavuutta psykopatologisoidaan ja pahimmillaan tietenkin haitalliset seuraukset jätetään henkilön itsensä kärsittäviksi,,,,

"voin ainoastaan omaa käyttäytymistäni havainnoimalla tulla siihen tulokseen, että olen cissukupuolinen. Mikään reflektio ei minulle tätä kerro. Ei yksinkertaisesti vaan ole mitään sellaista vyyhteä, mitä selvittää itselleen."

Vahvistat tässä edellä kirjoittamani - cissukupuolisilla on harvoin edes asiaa erikseen kysyttäessä ja vastaukseen harkinta-aikaa saatuaan aihetta kyseenalaistaa vallitsevaa cisnormatiivisuutta itselleen haitallisena ominaisuutena. (Vertaat omaa käyttäytymistäsi ympäristöstä saamiisi palautteisiin ja sieltä tarjolla oleviin samaistumismalleihin...)

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Virkkula kirjoitti: "Cissukupuolisuus on yleisimmin esiintyvä sukupuolisuuden ilmenemismuoto. Voisin ilmaista myös näin: määritettäessä yksilön seksuaalisen halun tyyppi halun ensisijaisen kohteen perusteella, se on normaali ja ylivoimaisesti yleisin löydös (biologinen mies-biologinen nainen)"

Tässä taitaa mennä sukupuolen tunnistaminen ja sukupuolisen suuntautumisen tunnistaminen jokseenkin sekaisin.

Virkkula kirjoitti: "Cissukupuolisilla ei esiinny dysforista oireistoa ja tämä yksistään jo erottaa sen sukupuoli-identiteetin variaatioista."

Sukupuoli-identiteetin variaatiot eivät käsittääkseni edellytä dysforisia eikä muitakaan oireita (lääket.) eli havaittavissa olevia sairauden merkkejä koska sukupuoli-identiteetin vaihtelu ei ole sairaus vanhoista jopa aikanaan lääketetieteellisiin luokitteluihinkin päätyneistä käsityksistä huolimatta.

Virkkula kirjoitti: "Nyt osaan sen kyllä kysyä, mutta suhteessa omaan kokemukseeni luokittelen sen pseudokysymykseksi"

On suhde omaan kokemukseen riittävä syy luokitella jotakin näennäiseksi Vai eikö oman kokemuksen ulkopuolella voi olla todellisuutta? Onko Virkkula siis idealistinen subjektivisti vai sunjektiivinen idealisti?

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Minähän ole juuri se, joka on taannoin nostanut tämän sekasotkun ja epäselkeyden koko keskustelun ongelmaksi nro. 1. Koska nimenomaan koen, ettei tästä ota selvää "vanha erkkikään". Haluaisin edetä siten, että käsite käsitteeltä ja moraali moraalilta edetään lingoten kaikki höttö ja tyhjä monkerrus kiertoradalle. Puhdasta herrasmiesmäisyyttäni yritän tätä käsitteistöä "käytellä".

Cissukupuolisuus on yleisimmin esiintyvä sukupuolisuuden ilmenemismuoto; eikö ole?
Cissukupuolisella tarkoitetaan heteroa ja heteroja tavataan eniten populaatiotasolla; eikö ole näin?

Kirjoitin: "Cissukupuolisilla ei esiinny dysforista oireistoa ja tämä yksistään jo erottaa sen sukupuoli-identiteetin variaatioista." ja tämä on katsoakseni käsitteellis-looginen tosiasiaväite, joka on siis analyyttisesti tosi. Eikö cissukupuoliset ole juuri niitä, jotka eivät kysy itseään kuten dysforikot kysyvät?

Myyryläinen kirjoitti: "Sukupuoli-identiteetin variaatiot eivät käsittääkseni edellytä dysforisia eikä muitakaan oireita (lääket.) eli havaittavissa olevia sairauden merkkejä koska sukupuoli-identiteetin vaihtelu ei ole sairaus vanhoista jopa aikanaan lääketetieteellisiin luokitteluihinkin päätyneistä käsityksistä huolimatta."

Ensinnäkin, psyykkinen sairaus on jotain, mikä oletetaan hypoteettisesti, se mitä havaitaan yksilön käyttäytymiseen perustuen, ovat oiretta. Siis psyykkistä sairautta ei voi havaita; se jää aina ns. ilmaan. Perusajatus on: sairaus aiheuttaa havaittavat oireet mutta - ja tämä on psykiatrian kohtalonkysymys - oireista käsin on mahdotonta todistaa aukottomasti, että ne aiheutuvat sairaudesta, koska on täysin mahdollista, että havaittaville oireille on joku toinen syytekijä kuin sairaus.

Myyryläinen kirjoitti:"Onko suhde omaan kokemukseen riittävä syy luokitella jotakin näennäiseksi vai eikö oman kokemuksen ulkopuolella voi olla todellisuutta? Onko Virkkula siis idealistinen subjektivisti vai sunjektiivinen idealisti?"

Sanoin mielestäni varsin tarkasti sen, että suhteessa omaan kokemukseeni luokittelen sen pseudokysymykseksi: siis minulle se on kysymys, joka ei ole kysymys mutten kiellä sitä, että se ei olisi kysymys joillekin toisille.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Virkkula kirjoitti: "Cissukupuolisuus on yleisimmin esiintyvä sukupuolisuuden ilmenemismuoto; eikö ole?
Cissukupuolisella tarkoitetaan heteroa ja heteroja tavataan eniten populaatiotasolla; eikö ole näin?"

Ei ole. Sillä cissukupuolisuus kuvaa sukupuolen tunnistamista samaksi kuin miksi se on aiemmin määritelty. Heteroseksuaalisuus taas sukupuolista suuntautumista, siis, että tuntee sukupuolista eli seksuaalista vetovoimaa muuta kuin omaksi kokemaansa sukupuolta kohtaan. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa.

Toinen siis kuvaa sitä mitä itse tuntee itsestään ja toinen ketä kohtaan tuntee seksuaalista kiinnostusta.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #7

Jälleen uusia käsitteitä ja merkityksiä. Ei se mitään; nämäkin otan vastaan.

"Cissukupuolisuus kuvaa sukupuolen tunnistamista samaksi kuin miksi se on aiemmin määritelty. Heteroseksuaalisuus taas sukupuolista suuntautumista, siis, että tuntee sukupuolista eli seksuaalista vetovoimaa muuta kuin omaksi kokemaansa sukupuolta kohtaan. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa."

En ole eri mieltä; ne ovat varmaakin kaksi eri asiaa kun on kaksi eri sanaa. Onko cissukupuolisuus tässä nyt jotain muuta kuin yksilöön liitettävä ominaisuus? Se siis kuvaa sukupuolen tunnistamista. Tunnistaminen on teko tai ainakin jokin subjektin aktio? Onko se siis enemmänkin jonkinlainen ajattelullinen skeema tai ajattelutapa? Ja vieläpä vanha, kulunut ja kumottu ajattelutapa? Väärä?

Olemme ainakin heteroseksuaalisuudesta samaa mieltä (?). Lukitaan se nyt ainakin puoleksi vuodeksi tästä hetkestä eteenpäin; kesän tullen voidaan lisätä pirteitä värejä. Heteroseksuaalisuus on yksilön sukupuolista suuntautumista kuvaava määre ja sellaisena siis yksilöön liitettävä ominaisuus, jonka koettuna sisältönä on seksuaalinen vetovoima vastakkaista sukupuolta kohtaan ja joka myös voidaan todeta havainnoimalla yksilön käyttäytymistä. Vai?

Toistan sinullekin, että minulla ei ole "sukupuolen kokemusta". En siis koe sukupuoltani. Tai voihan olla niinkin, että se mitä koen, on juurikin "sukupuoleni kokemus" mutta mistä voin tietää tämän?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #8

En tuonut yhtään uuttä käsitettä enkä kirjannut vanhoille yhtään uutta merkitystä.

Saatoin toki aiheuttaa hämmennystä Virkkulan mielessä jos hän ei tunnista ihan kaikkia. Sitä on liikkeellä, ollut aina ja tulee olemaan.

Edelleenkään Virkkulan oma yksittäinen kokemus tai kokemattomuus ei ole relevantti tekijä määrittelemään terminologiaa. Ei minunkaan ole.

Jos Virkkula haluaa sukupuolestaan kokemuksia niin hänen tulee tutkiskella itseään (introspektio). Jos hän haluaa nimetä tuntemuksiaan niin terminologiaa löytyy alkuun vaikka täältä: https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/su.... Jos taas hän ei koe sitä tarpeelliseksi niin kukaan ei pakota.

Jos taas Virkkula haluaa oppia ymmärtämään niin keskustellaan lisää ja opitaan kaikki.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #10

THL:
Cissukupuolinen tai cisihminen on henkilö, joka identifioituu syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa ja yleensä myös ilmaisee sukupuoltaan sen mukaisesti.

Myyryläinen:
Cissukupuolisuus kuvaa sukupuolen tunnistamista samaksi kuin miksi se on aiemmin määritelty.

Katsotko todella, että käytät THL:n terminologiaa? Eihän THL:n terminologiasta edes löydy termiäsi "cissukupuolisuus".

Mutta tämä on hyvä: tästä lähtien kaikki termit THL:n mukaan. Jos joku poikkeaa, niin se on vitosen velkaa. Voin pitää kirjaa. Nettoutetaan ja kuitataan kvartaaleittain. Kiero jätkä tekee tästä vielä hyvän pisneksen. :)

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #11

Voisiko Virkkula kertoa missä suhteessa käyttämämi merkitys poikkesi THL:n vastaavasta.

Toki toivoin Virkkulan ensin ottavan huomioon, että repliikit keskusteluun muodostetaan ilmaisultaan toisen muotoiseksi kuin kirjoitettaessa sanakirjamääritelmiä.

Noiden kielen käyttötilanteiden erohan on hieman kuin yksittäisten lakipykälien lukeminen ällätikulla ja niiden muodostaman kokonaisuuden ymmärtäminen.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #12

Ilomielin Myyryläinen, ilomielin. Ja nyt tarkkana sitten; sanatarkkana.

Nämä ensin tähän:

THL:
Cissukupuolinen tai cisihminen on henkilö, joka identifioituu syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa ja yleensä myös ilmaisee sukupuoltaan sen mukaisesti.

Myyryläinen:
Cissukupuolisuus kuvaa sukupuolen tunnistamista samaksi kuin miksi se on aiemmin määritelty.

Pyrin seuraavassa tuomaan THL:n määritelmän, joka on siis sellaisessa muodossa, jossa termi määritellään ominaisuutena, lähemmäs sinun määritelmääsi. Sanotaan sitä "ilmiömääritelmäksi". (cissukupuolinen vs. cissukupuolisuus) --->

THL: Cissukupuolisuus kuvaa henkilön idenfioitumista syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa (ja yleensä tähän myös liittyy tätä sukupuolta vastaava sukupuolen ilmaisu).

Onko "henkilön identifioituminen syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa" samaa tarkoittava asia kuin "sukupuolen tunnistaminen samaksi kuin miksi se on aiemmin määritelty"?

Minua myös kiinnostaa kysyä sinulta tämä: Vastaako sinun kokemuksesi omaa sukupuoltasi? Miten ylipäätään näet tämän kysymyksen; mistä etsit ja löydät vastauksesi siihen, jos sinulla sellainen on?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #14

Virkkula ei ottanut huomioon, että THL julkaisi nimen omaan määritelmiä. Minä kirjoitin kommenttia asiasta jossa kuvailin cissukupuolinen termiä sen näkökulmassa, en siis täydellisenä määritelmänä.

Minusta cissukupuolinen-termi THL:n määritelmän mukaisesti nimen omaan kuvaa sukupuolen tunnistamista siten kuin se on aiemmin, vaikkapa syntymässä määritelty.

Toisaalta, jos haluaa hiuksia halkoa, voisi nähdä pienoisen eronkin. Olisin valmis liittämään mukaan myös syntymätilaisuuden jälkeenkin tehdyt tarkennukset ja mahdolliset tunnistamisen korjaukset.

Minun oma henkilökohtainen kokemukseni ei ole yksittäistapauksena relevantti tässä keskustelussa. Mutta jos Virkkulaa kiinnostaa niin, olen aina, siis niinkauan kuin saatan muistaa, kokenut itseni cissukupuoliseksi urokseksi. Sen olen itse havainnut ja myös muut, myös syntämähetkellä, Quigley:n skaalalla mallia 1 olevista genitaaleista. En myöskään ole koskaan epäillyt sitä tai tai tuntenut epävarmuutta vaikka kaikilta osin en täytäkään miehiseen rooliin liitettyjä odotuksia m.m. voiman, kilpailuhalun t.m.s. suhteen. Enhän viihdy rautakauppojen pöriseviä leluja täynnä olevilla osastoilla, en seuraa kaukalonahistelua enkä kilpaile erilaisilla jatkeilla vaan pidän klassisesta musiikista, taiteista sekä kirjastojen ja kauppahallien ilmapiireistä.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #15

Toki on niin, ettei kenenkään henkilökohtainen kokemus ole sinällään relevantti tässä keskustelussa (tai paremminkin, keskustelun yhdessä teemassa), mutta niihinkin on mentävä rohkeasti, lapsen mielenkiinnolla: sen selvittämiseksi, liittyykö niihin mahdollisesti jotain yleistä ja muodollista.

Yritän "tyrkyttää" tuota esittämääni kysymystä eräänlaisena demarkaatiolinjana; keräännytään kaikki siis sen ympärille ja rauhoitutaan hetkeksi tulitauolle. Koen vahvasti, että tuohon kysymykseen, "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?", on piilotettuna, oivaltamista odottamassa, suuri salaisuus. Koska mitä seuraa, jos tuo kysymys on pseudokysymys? Ja mitä vastaavasti seuraa, jos se ei ole pseudokysymys? Ja edelleen, kuinka ratkaisemme nämä kysymykset a) yleisellä tasolla ja b) oman kokemuksemme tasolla?

Ja tämäkin vielä: jos tuo kysymys on toisille pseudokysymys ja toisille ei, olisiko tästä sen selittäjäksi tai ymmärtämisen avittajaksi, mitä havaitsemme näiden teemojen alla käytävän KESKUSTELUN osalta? Intressini on tässä nimenomaan filosofisluonteinen pyrkimys selkeyttää itse keskustelun tosiasiaa , ei niinkään mikään poliittis-praktinen kannanotto sukupuolivähemmistöjen asioihin.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #16

En ole henkilökohtaisesti kokenut minkäänlaista tarvetta "tulitauolle" ja demarkaatiolinjoille. En ole nähnyt tulta enkä leimahduksia. Lienevätkö muut?

vastakkainasettelu kysymys c. pseudokysymys on minusta asetelmana hieman huono. Käsittääkseni valta osa niistä jotka eivät pidä kysymystä todellisena varmaankin jättävät koko jutun omaan arvoonsa, korkeintaan tuhahtavat ja siirtyvät muihin aiheisiin. Vain itse asiasta kiinnostuneet ja heistäkin vain provosoituneemmat lähtevät mukaan (plus jokunen mahdollinen trolli). Silloin kysymyksen määrittäminen näennäiseksi pikemminkin nostaa kysymyksen miksi asiasta kiinnostunut haluaa mitätöidä kysymyksen josta on kiinnostunut?

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #17

Ymmärrät minut väärin. Tartut retoriseen ja kurotat poliittiseen.

Mielestäni meidän ei tarvitse tässä vaiheessa vielä ratkaista objektiivisessa mielessä sitä, onko tuo kysymys varsinaisesti pseudokysymys vaiko ei ole; riittää, että vähän "mutustellaan" sitä sen kaikissa possibiliteeteissa. Ja koska on kiistatonta, että pseudokysymyksiä on olemassa (tätä et varmaankaan kiellä), niin miksi ylipäätään jättäisimme tällä kohtaa "kiven kääntämättä"? Siis kuten kyselin: mitä seuraa, jos se on pseudokysymys? Yhtenä sosiaalisesti rakentuneen kieliyhteisön keskustelijoista tuon esiin sen, että kysymys on varsin hämärä: eikö se sinusta sitä ole, eli onko se sinusta sitten täysin selkeä kysymys, puhdasta vaniljaa?

JM: "Silloin kysymyksen määrittäminen näennäiseksi pikemminkin nostaa kysymyksen miksi asiasta kiinnostunut haluaa mitätöidä kysymyksen josta on kiinnostunut?"

Yritän peräänkuuluttaa sitä, että kysymys sinällään ei mitätöidy vaikka se olisikin pseudokysymys; ainoastaan sen asema muuttuu. En näin ollen pyri sitä mitätöimään; en edes usko tämän olevan mahdollista. Mutta mikäli se on pseudokysymys tai valitaan tällaisena nähdä, siitä seuraa massiivisia tarpeita kokonaisten merkitysrakenteiden uudelleenarviointia silmällä pitäen. Eikä mikään enää olisikaan sillä tavalla kuten se vielä hetkeä aikaisemmin oli.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #19

Kysymys kysymyksen pseudoudesta eli näennäisyydestä (kreikasta ψευδής, pseudes, "valehteleva, väärä") on metakysymys, joka jos sen vastaus päätyy pitämään sitä pseudona, nimen omaan mitätöi itse kysymyksen, ainakin noin metakysymykseen vastanneen osalta.

Se on kummallisuudessaan omituista jos on ollut kuitenkin niin kiinnostunut, että on vaivautunut kirjoittamaan useammankin kommentin.

Retorisena kysymykseen ei odotettaisi vastausta mutta Virkkula on provosoinut minut tavoittelemaan, ei poliittisia sfäärejä vaan sanojen oikeita merkityksiä.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #21

JM:"Kysymys kysymyksen pseudoudesta eli näennäisyydestä (kreikasta ψευδής, pseudes, "valehteleva, väärä") on metakysymys, joka jos sen vastaus päätyy pitämään sitä pseudona, nimen omaan mitätöi itse kysymyksen, ainakin noin metakysymykseen vastanneen osalta."

Totta korkeintaan jossain rajatussa erityistapauksessa. Mutta kun osana kokonaista merkitysrakennetta oleva kysymys todetaan pseudokysymykseksi, se ei mitätöi kysymystä kysyjän, eikä muidenkaan osalta; sen asema merkitysrakenteen kokonaisuudessa muuttuu. Viittaussuhde siihen, että se oli joskus aikaisemmin todellinen kysymys, säilyy merkitysrakenteessa ikuisesti, osana sen historiaa. Etkö saa tästä kiinni ollenkaan?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #22

En. Rakennelma särkyy jos ydin muuttuu näennäiseksi. Jäljelle jää vain semanttista hölynpölyä ja keekoilua. Minun mielestäni.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #23

Entä viimeinen korttini (kiitän herra Antikaista tästä):

Jos väitän, että kysymykselle, "Onko homoseksuaalisuus sairaus?", on tapahtunut historiallisessa katsannossa juurikin tuo kuvaamani transformaatio todellisesta kysymyksestä pseudokysymykseksi, niin oletko eri mieltä kanssani noilla samoilla perusteillasi?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #25

Ei ole. Se ei ole muuttunut näennäiseksi kysymykseksi. Sen vastaus on vain tietämyksen lisääntyessä vaihtunut. Ja tieto oikeasta vastauksesta on niin laajalle levinnyt, että harvan enää tuota kysymystä tarvitsee esittää vastausta siihen hakeakseen.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #26

Eikö todella ole?

Jos siihen on löydetty vastaus, joka on samalla myös totuus ja kaikki kieliyhteisön keskustelijat tämän tietävät, niin miten se ei olisi muuttunut näennäiseksi kysymykseksi?

"Onko homoseksuaalisuus sairaus?" on kysymys, joka postuloi (asettaa mahdolliseksi) sen, että homoseksuaalisuus on sairaus. Kun kuitenkin on opittu tietämään, ettei se ole sairaus, niin eikö kysymys ole nimenomaisesti pseudokysymys, koska se postuloi mahdolliseksi jotain, mikä ei ole mahdollista? Se keskustelija, jolle se on (yhä) todellinen kysymys, hyväksyy välttämättä sen mahdollisuuden, että homoseksuaalisuus on sairaus. Ethän tätä sentään allekirjoita?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #27

Kysymyksen esittäminen ei muuta kysymyksen kohdetta mitenkään. Se pysyy sen esittämisestä ihan samana. Ei myökään tietämyksemme muutu miksikään kysymyksen esittämisen takia. Homoseksuaalisuus siis on mitä on riippumatta kysymyksen esittämisestä.

Toisaalta vaikka yleisen tietämyksemme mukaisesti valtaosa tietääkin jotain, kaikki eivät sitä tiedä. Ainakaan me emme voi olettaa kaikkien tietävän saman minkä mekin. Kaikki eivät siis välttämättä tiedä, ettei homoseksuaalisuus ole sairaus vaikka me sen tiedämmekin.

Kolmanneksi parhaimmankaan tämän hetkisen tietämyksen mukainen vastaus ei ole absoluuttinen totuus vaan vain sen likiarvo parhaan tämän hetkisen tietämyksen mukaisesti. Homoseksuaalisuuden olemuskin on siis "vain" meidän tämän hetken parhaan tietämyksemme mukaista.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #28

Ei tietenkään mikään kysymys sinällään muuta objektiivisen kohteensa olemusta; eivätkä kaikki tiedä täysin samoja asioita; eikä tietämyksemme ole absoluuttista.

Tuo kaikki oli kuitenkin hieman sen vierestä, mitä kysyin. Kysyin ja kysyn jälleen: onko se sinulle pseudokysymys vai todellinen kysymys?

Määrittelen vielä oman kantani (voit vaikka suhteuttaa omaa vastaustasi siihen):

Itselleni kysymys, "Onko homoseksuaalisuus sairaus?", on pseudokysymys subjektiivisesti ja objektiivisesti (ts. myös kaikille muille kieliyhteisön keskustelijoille). On mahdollista ja totuus, että kieliyhteisössä on sellaisia keskustelijoita, joille se on subjektiivisesti todellinen kysymys mutta he ovat - tietenkin - objektiivisesti katsoen väärässä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #29

Kysymyksen näennäisyys ei riipu siitä millaisia vastauksia, oikeita tai vääriä, keskustelijat siihen tietävät tai esittävät.

Kysymyksen näennäisyys on kysymyksen ominaisuus, ei mahdollisten tai mahdottomien vastausten.

Kysymys on siis näennäinen silloin kun se ei ole yleisessä mielessä kysymys ollenkaan, s.o. siihen ei voi vastata. Esimerkiksi kysymyslauseen muotoista "joko olet lakannut hakkaamasta puolisoasi?" ilmausta voisi pitää sellaisena jos ei ole aloittanutkaan pahoinpitelemistä.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #30

1. ja 2. kappale OK.

JM: "Kysymys on siis näennäinen silloin kun se ei ole yleisessä mielessä kysymys ollenkaan, s.o. siihen ei voi vastata."

Nyt ollaan tultu koko ympyrä. Olen hyvin lähellä, epäilykseni standardimitan päässä, tätä kantaasi.

Palataan takaisin kysymykseen "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?". Lainaan itseäni (1.12.2017):

"Se mitä olennaisesti vastustan, on sukupuoli-identiteetin variaatioista kärsivien kielen, sanaston ja hämmennyksen asettaminen niidenkin ylle, jotka eivät niitä tarvitse. Ja niitä eivät tarvitse ne, joille kysymys "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?" on pseudokysymys. Huom. joillekin, mitä selvimmin, se ei tätä ole."

On totuus, että erittäin suurelle osalle populaatiosta kysymys "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?" ei ole "yleisessä mielessä kysymys ollenkaan"; aivan kuten itsellenikin se on pseudokysymys. Pienelle vähemmistölle se taas on ja on ollut todellinen kysymys ja juuri tästä syystä - kysymyksen todellisuudesta näille kyseisille subjekteille - he ovat luoneet, he käyttävät ja heillä on "hallussaan" se kieli ja sanasto (ja hämmennys), joka havaitaan.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #32

Virkkula väittää, ettei kysymys "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?" olisi yleisessä mielessä kysymys ollenkaan koska hän ja monet muut eivät koe kokeneensa kokemuksia siitä.

Edelleenkin mahdolliset kysymysvaihtoehdot eivät määritä kysymystä näennäiseksi tai todelliseksi. Sen tekevät kysymyksen ominaisuudet. Voiko Virkkula ja niin monet muut vastata tuohon kysymykseen? Käsittääkseni voivat vastata koska heilläkin on joku sukupuoli.

Ensinnäkin kokemusta voi analysoida: Kokemus on muutakin kuin tajunnan räjäyttävä ristiriita. Jo se, ettei koe ristiriitaa ollenkaan on kokemus. Tokiusein hiljainen ja jää usein rekisteröitymättä tietoiseen ja aktiiviseen tajuntaan kokemuksen hetkenä mutta kokemus se on sekin.

Toisaalta kysymyksen relevanttius on, taas, ihan toinen kysymys. Sekään ei ole kysymyksen ominaisuus vaan toisaalta kysyjän ja hänen olosuhteidensa ominaisuus ja toisaalta sen jolle kysymys esitetään.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #16

Tässä keskustelussa esillä olevat käsitteet muodostuvat pääosin kokemuksesta, ei niitä ole ilman sitä. Jotta käsitteen ja kokemuksen epistemologinen silta ylitettäisiin, pitäisi muodostaa patteri riittävän tarkkoja kysymyksiä, esim tähän tapaan (nopea hahmotelma, ei loppuun asti ajateltu....):

- Koetko sen sosiaalisen sukupuolen, jota syntymässäsi sinun oletettiin olevan, omaksesi?
(Vaihtoedot: Koen => cis, En => ei cis, Minua ei määritetty syntymässä tytöksi eikä pojaksi => intersukupuolinen)

- Jos et osaa tuota sosiaalista sukupuolta erottaa omasta olemisestasi, olisiko sinulle ok, jos joutuisit pakosti elämään muutoin kuin oletetun sosiaalisen sukupuolesi mukaan
(Vaihtoehdot: Ei => cis, Kyllä => ei cis, Minua ei määritetty syntymässä tytöksi eikä pojaksi => intersukupuolinen)

- Koetko "sen toisen" sosiaalisen sukupuolen omaksesi

(Vaihtoehdot: En => cis, Kyllä => ei cis, Minua ei määritetty syntymässä tytöksi eikä pojaksi => intersukupuolinen)

Tarkkaan ottaen kysymysten muotoilu "koetko omaksesi" pitäisi kuitenkin muuttaa niin, että ihmisen kokemus voi olla naisen kokemus, vaikka ei viihdykään naisen sosiaalisessa lokerossa.

Cis-ihminen vastaa joko ensimmäiseen ja kolmanteen Ei tai toiseen Kyllä ja kolmanteen Ei. Muut ovat ei-cis-ihmisiä.

Jos siis vastasit ensimmäiseen ja kolmanteen En, (ensimmäiselle vaihtoehtoisesti toiseen Kyllä), voit jatkaa vastaamista...

- Jos et koe syntymässä määriteltyä sukupuoltasi omaksesi, olisiko se toinen sitten ok? (Ei => ei transsukupuolinen, Kyllä => transsukupuolinen)

- Jos et koe kumpaakaan sosiaalista sukupuolta omaksesi, onko tunne totaalinen
(On => sukupuoleton, Ei => jonkinasteinen muunsukupuolinen)

Tästä eteenpäin luokittelu on ongelmallista, koska tarkemmat identiteettikäsitteet ovat kulttuurisesti määräytyneitä ja eri ihmiset voivat kokea ne omikseen eri asioiden perusteella. Esimerkiksi ihminen, joka kokee molemmat sukupuolet omakseen voi olla bigender tai transvestiitti. Alakäsitteitä voi siksi käyttää käytännössä vain niin, että ihminen itse määrittelee itsensä sellaiseksi. Myös transsukupuolisuus on tässä suhteessa ongelmallinen käsite, koska monet sukupuoleltaan tällä tavoin toisenlaiset haluavat itseään pidettävän arkielämässään vain miehinä tai naisina ilman trans-alkua.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #18

Kiitos selkeästä konkretisoinnista.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #18

AS:"Tässä keskustelussa esillä olevat käsitteet muodostuvat pääosin kokemuksesta, ei niitä ole ilman sitä."

Viittaan avaukseeni, kommenttiin #1:

Jos totta puhutaan, ennen kuin sukupuoli-identiteetin variaatioista kärsivien kieli ja sanasto tuli minulle tutuksi, en olisi edes osannut tuottaa sellaista kysymystä kuin: Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?

Lisäksi herra Antikainen lisäsi - aivan oikein - kieltä ja sanastoa on tuotettu myös akateemisessa sfäärissä.

Sinultakin kysyn nyt - en päästä sen helpommalla omastani kuin tekään -, että jos kysymys, "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?", on pseudokysymys (eli se kieli ja käsitteistö, joka on tuotettu pitäen sitä todellisena kysymyksenä, on arvioitava uudelleen), niin eikö kommentissasi hahmottelemasi "diagnostiikka" ole vähintäänkin kyseenalainen menetelmä yksilöiden luokittelua varten?

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #24

Kysymys "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani!" on yksinkertaisesti huonosti muotoiltu - se sukupuoli kun on niin monella tapaa määritelty. Itse käytin muotoa "Koetko sen sosiaalisen sukupuolen, jota syntymässäsi sinun oletettiin olevan", toinen muotoilu voisi olla "Vastaako kokemuksesi sitä sukupuolta, jota sinun on syntymässsäsi ulkoisten piirteittesi perusteella oletettu kokevan."

Kumpikin näistä on täysin relevantti eikä mikään pseudokysymys - ihmiset eroavat toisistaan näissä suhteissa ja kysymys on keskiössä cis-sukupuolisuudesta puhuttaessa.

Tähän perustuen jaottelin "diagnostiikkaani" sillä perusteella, mikä kunkin ihmisen kokemus on. Se jakaa ihmiset erilaisiksi variaatioiksi, jotka saavat sitten monessa muussa suhteessa erilaisia ilmiasuja ja identiteetti-labeleita. Niiden tarkempaan analyysiin jaotteluni ei yllä eikä ole tarkoituskaan. Ajatusleikki lähti lähinnä mahdollisuudesta cis-sukupuolisuuden määrittelemisestä yksilön kohdalla.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #31

AS:...toinen muotoilu voisi olla "Vastaako kokemuksesi sitä sukupuolta, jota sinun on syntymässsäsi ulkoisten piirteittesi perusteella oletettu kokevan?"

Jos muutan tuon "itseltäkysyvään" muotoon, se olisi: "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?", jossa oma sukupuoli = biologinen sukupuoli.

Lapsen syntyessä biologinen sukupuoli todetaan yhdellä silmäyksellä ja tämä myös tiedetään jo ennen syntymää tuloksena normaaliin raskaudenseurantaan kuuluvasta ultraäänitutkimuksesta. Muotoilusi "sukupuoli, jota on syntymässä ulkoisten piirteiden perusteella oletettu kokevan" ei millään muotoa kuvaa todellisuutta yhdenkään lapsen syntymän hetkellä: siellä katsotaan onko pimppi vai pippeli ja that's it!

(Huomaatko itse kuinka tässä teet juurikin sitä, mitä olen sanonut vastustavani: ajat "sukupuoli-identiteetin variaatioista kärsivien kielen, sanaston ja hämmennyksen asettamista niidenkin ylle, jotka eivät niitä tarvitse.")

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #33

" siellä katsotaan onko pimppi vai pippeli ja that's it!"

Sen katsomisen perusteella ihmiselle valitaan henkilötunnuksen loppuosa, valitettavan useissa tapauksissa kastemekon ja potkupuvun väri, lelut, koulun jumpparyhmä, asevelvollisuus tai vapaaehtoisuus, ....

Se katsominen määrittää siis ihmisen elämää erittäin painokkaasti. Ihmisen oma kokemus siitä voi vaihdella. Hän joko vain elää sen mukaisesti mitään kummempia miettimättä, fiilistelee sen ihanuutta, kokee sen rajoittavaksi tai kokonaan itselle vieraaksi ja ahdistavaksi. Ei siis mikään triviaali asia monelle.

"Huomaatko itse kuinka tässä teet juurikin sitä, mitä olen sanonut vastustavani: ajat "sukupuoli-identiteetin variaatioista kärsivien kielen, sanaston ja hämmennyksen asettamista niidenkin ylle, jotka eivät niitä tarvitse."

Nyt taidettiin tulla Virkkulan kipupisteeseen. Virkkula on täällä kuuluttanut arvovapaata määrittelyä polittisen retoriikan sijaan. Kuitenkin Virkkulaa närästää se asia, että asioista puhutaan käsitteillä, jotka nimenomaan kuvaavat vallitsevaa todellisuutta sukupuolikokemuksen ja sukupuoli-käsitteen eri tasojen suhteen. Tällainen kuulostaa puhtaasti poliittiselta närästykseltä. Jos lapsi, joka on oppinut, että kotona kissoja ja koiria, yrittää määrittää näiden käsitteiden avulla maatilan eläinkannan, voimme olettaa tilanteesta jossain vaiheessa syntyvän vaikeuksia siinä ympäristössä toimimiselle. Olisi siis syytä niellä ensihämmennys ja opetella käsitteet lehmä, hevonen ja kana - rotujen nimet ja ominaisuudet ovat sitten jatkokurssin asia.

Keskustelu on harvoin arvovapaata. Haistan edellisen perusteella, että Virkkulan keskusteluinto pseudokysymyksestä ei myöskään sellainen ole, vaan taustalla on oman mukavuusalueen puolustaminen sitä uhkaavia vähemmistön oikeusvaatimuksia vastaan.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #35

Aktiivina sinun on nähtävä jokainen eri mieltä oleva jonkinasteisena poliittisena vastustajana: sinun on todistettava, että ajat asiaa. Ymmärrän tämän kyllä. Mutta huomaa hyvä ihminen, etten minä ole mikään aktiivi! Asia on sinällään minulle yksi ja sama: se on ympärilläni pyörivän ja hyörivän maailmanmenon jotain tavaraa; mitä se minusta piittaa. Minusta nämä keskustelut täällä usarissa ja kaikki muukin keskustelu yleisesti, juurikin pilataan ja tullaan aina pilaamaan Teidän arvon aktiivien toimesta.

Sano minulle, miksi niiden, jotka eivät halua tai joiden ei tarvitse kuulla, tulee opetella, välittää, ajatella, keskittyä, muuttaa kielenkäyttöään, sietää huomautuksia siitä etteivät käytä oikeita termejä, tulla demonisoiduksi epäsofistikoituneensa vuoksi, ottaa vastaan syytteitä syrjimisestä kun he eivät voi edes ymmärtää kuinka ovat syrjineet jne. ... Siis yksinkertaisesti: miksi ei voi sanoa "ei, kiitos"? Miksi juuri sinun valtasi? Mitä muodollista eroa on sinulla aktiivina ja keppikerjäläisellä, joka vie lompakkoni jos kieltäydyn antamasta almua? Kun kumminkin tiedät kuinka "pellolla" keskimääräinen ihminen tämän homman suhteen on...

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #37

Se, että tässä yhteiskunnassamme halutaan operoida termein, jotka ignoroivat eräiden sen jäsenten oikeuden olla sitä, mitä ovat, on lähtökohtaisesti ongelmallinen. Termit eivät aina ole helppoja, mutta toisaalta sukupuolen moninaisuutta kuvaavan ajattelun perusteet ovat oppineet omat lapsenlapseni täysin ongelmitta jo kolmivuotiaina. Aikuisen väestön kohdalla ongelmia on näkynyt olevan vanhasta ajattelusta pois oppimisessa. Usein sen syy taas on haluttomuus ottaa haaste vastaan. Niin taitaa olla asianlaita Virkkulankin kohdalla.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #39

AS: "Termit eivät aina ole helppoja, mutta toisaalta sukupuolen moninaisuutta kuvaavan ajattelun perusteet ovat oppineet omat lapsenlapseni täysin ongelmitta jo kolmivuotiaina."

Oletko tosissasi? Ettäkö kolmevuotias lapsi nämä asiat ymmärtää!

AS: "Usein sen syy taas on haluttomuus ottaa haaste vastaan. Niin taitaa olla asianlaita Virkkulankin kohdalla."

Ai, etten ole ottanut haastetta vastaan? Neljättä päivää täällä keskustelemme!
---
Vastaa sinäkin tähän, tapanani on ollut tätä teiltä aktiiveilta kysellä:

Saako sukupuolen moninaisuutta olla hyväksymättä vedoten jokaisen yksilön oikeuteen olla sellainen kuin on ja kokee olevansa ja tulla kohdelluksi erityisenä ja ainutlaatuisena yksilönä?

Entä lievennetty versio: Saako sukupuolen moninaisuuden suhteen asettua neutraaliin, ratkaisevia todisteita odottavaan positioon vedoten jokaisen yksilön oikeuteen olla sellainen kuin on ja kokee olevansa ja tulla kohdelluksi erityisenä ja ainutlaatuisena yksilönä?

Ja mikäli saa, pidätkö sitä moraalisesti paheksuttavana ja mikäli pidät, millä perustelet kantaasi?

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #40

"Oletko tosissasi? Ettäkö kolmevuotias lapsi nämä asiat ymmärtää!"

Kolmevuotiaat sen omalla tavallaan ja tasollaan ymmärtävät: Kertoivat ilmapallokirahvin olevan tyttö, jolla on pippeli ja ankkailmapallon olevan poika, jolla on pimppi - "....koska joskus se voi mennä niinkin päin".

"Ai, etten ole ottanut haastetta vastaan? Neljättä päivää täällä keskustelemme!"

Virkkula on ollut todistamassa omaa kantaansa neljä päivää siitä millään tavoin lipeämättä ja ilman, että keskustelussa esitetyt argumentit olisivat siihen mitenkään vaikuttaneet tai että niille olisi asettanut olennaista vasta-argumenttia. Kaikki tuntuu kiertyvän vain sen ympärille, kuinka sukupuolen moninaisuutta ei tarvitsisi ottaa diskurssissa huomioon. Ihan aidoksi haasteen vastaanottamiseksi en sellaista kutsuisi.

"Saako sukupuolen moninaisuutta olla hyväksymättä vedoten jokaisen yksilön oikeuteen olla sellainen kuin on ja kokee olevansa ja tulla kohdelluksi erityisenä ja ainutlaatuisena yksilönä?"

Ei saa, jos sillä yksilöllisyydellä pyyhitään pois se erityisyys, joka liittyy sukupuolen moninaisuuteen. Ja sitähän Virkkulan aiemmin esittämä retoriikka juuri edustaa.

"Entä lievennetty versio: ...?"

Kysymyksestä ei käy ilmi, tarkoittavatko "ratkaisevat todisteet" sitä, mikä yksittäisen ihmisen identiteetti lopulta on vai sitä, onko sukupuolen moninaisuudelle ylipäätään ratkaisevat todisteet. Koska jokainen ihminen on ainutkertainen yksilö, häntä on sellaisena tietenkin aina kohdeltava. Jos hän ilmaisee olevansa esimerkiksi sukupuoleton, on sitäkin kunnioitettava hänen ainutkertaisuutensa osana. Jos se ohitetaan "ratkaisevia todisteita odotellessa", viittaan edelliseen vastauskappaleeseeni.

Jos "ratkaisevien todisteiden" puute tarkoitti jälkimmäistä vaihtoehtoa, voin lohduttaa Virkkulaa, että ne todisteet ovat jo olemassa. Lääketieteessä vallitsee konsensus siitä, että monille ihmisille cis-identiteetistä poikkeava sukupuoli-identiteetti on fakta ja että se ei ole mielen manipulaatiolla muutettavissa - muutettaviksi elementeiksi jäävät siis ne, joilla fyysinen, sosiaalinen ja juridinen puoli saadaan vastaamaan kokemusta. Ilmiö on tunnettu jo kautta historian ja kautta kaikkien kansakuntien. Fiksuimmat niistä ovat sen statuksen tunnustaneet jo vuosituhansia sitten. Mistä tämä kaikki sitten johtuu, on vielä kiinnostavalla tavalla hakusessa. Ihmisen genetiikka on osoittautunut entistä käsitystä paljon kompleksisemmaksi ja uusimmat tutkimustulokset viittaavat ns. epigeneettisiin ilmiöihin, joissa sopivissa (sikiökauden) olosuhteissa joku asiaan vaikuttava geeni voi aktivoitua tai olla aktivoitumatta. Toisaalta tiedämme, että sukupuoli ei määräydy yksikäsitteisesti XX- ja XY-kromosomiston mukaisesti, vaan siihen tarvitaan muidenkin geenien myötävaikutusta. Ihmisen kaltaisesti XX- ja XY-kromosomisella hyeenalla naaraalle voi kasvaa kivekset jne. Asiasta voi lukea lisää esim. täältä:

https://anukatariina2.blogspot.fi/2017/10/mita-tar...

Summa summarum: Ratkaisevat todisteet sille, että sukupuolen moninaisuus on fakta ja otettava huomioon diskurssissa, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, ovat jo koossa. Sen ohittaminen näillä tasoilla tekee tähän vähemmistöön kuuluvien ihmisten elämän hankalaksi. Sen hankaloittaminen esimerkiksi työpaikoilla tai asiakaspalvelutilanteissa on onneksi jo kriminalisoitukin tasa-arvoalain uudistuksessa 2015. Jotta tällä alueella ei syntyisi tarpeettomia lipsahduksia lain tuolle puolelle, Virkkulankin olisi syytä ottaa se todellinen haaste vastaan ja koettaa hahmottaa, miten sen huomioon ottamisen omassa elämässään tekisi.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #41

Minun käsittääkseni Virkkula voi henkilökohtaisella tasolla ihan itse tykönänsä omassa kotona sulkea silmänsä ja korvansa. Mutta yhteiskunnallisella tasolla ja kanssakäymisessä muiden kanssa se ei enää ole mahdollista sillä uudempi tieto on jo niin laajalle levinnyt, että ymmärtääkseen ja tullakseen ymmärretyksi hänenkin on siirryttävä laajempaan ja yhteisempään diskurssiin.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #42

Otan tämän vastaan. Maanantain kommenttina.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #44

Aikomukseni ei ole eikä tapoihini kuulu muuttaa mielipiteitäni viikonpäivän mukaan. Niinpä en tässäkään niin tee. Olen edelleen, näin tiistainakin, mieltä, että Virkkula saa omalla henkilökohtaisella tasollaan pitää mielipiteensä ihan mielipiteen vapauden perusteella ja vaikka yrittää peitellä niitä semanttiseen hölynpölyyn mutta tullakseen ymmärretyksi on hyväksi käyttää yleisesti hyväksyttyjä käsitteitä ja termejä. Jos siihen ei suostu, on turha kiukutella etteivät muut käytä sanoja hänen haluamassaan merkityksessään. Sama koskee niin sukupuolten moninaisuutta kuin tulkintoja kysymysten ja vastausten olemuksesta.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #52

Käsittääkseni en ole varsinaisesti kieltäytynyt käyttämästä yleisesti hyväksyttyjä käsitteitä ja termejä. Uutta palstaa olen kyllä kaskennut, savu nousee vieläkin. Kaikille viljeltäväksi.

Siis kysehän oli alunperin siitä, että havaittuani omalta osaltani sen, ettei oppimani kysymys "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?" ollut minulle todellinen kysymys vaan pseudokysymys, havahduin ajattelemaan kaikenlaista tämän seikan ympäriltä ja sivusta. Suhteutin tätä itsestäni saamaani havaintoa esimerkiksi siihen havaintoon, että joillekin toisille se selvästi oli todellinen kysymys. Löysin tältä tieltäni myös sen ongelman, että mitä seuraa, jos tuo kysymys olisikin pseudokysymys ja ymmärsin, että tällä olisi massiivisia vaikutuksia sen kielen, terminologian ja ajattelumallien ts. kokonaisen merkitysrakenteen ja toiminnallisen paradigman osalta, joka on syntynyt, lähtöisin ja tuotettu pitäen kysymystä todellisena. Tämä oli siis lähtökohtanani. Enkä ole kiukutellut, en ole.

Varteenotettavin vastaväitteesi tai purkuyrityksesi oli iskeä siihen, josko käyttäisin pseudokysymyksen käsitettä väärin; että pseudokysymyksen merkitys sanana - menit antiikkiin asti; tästä tiesin heti, että meno on "marmorinkovaa" - tekee mahdottamaksi soveltaa sitä kysymykseen "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?". Täysin looginen veto. En ole vielä kerennyt tarkemmin analysoida sitä, oletko tullut purkaneeksi tässä sen mitä rakentelin.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #55

Virkkula kirjoitti toisaalla pseudokysymyksestä: "Kyllä, tässä keskustelussa se on muodostunut keskeiseksi käsitteeksi. Lähtökohtaisesti (eli pikaisesti arvioiden) tuo määritelmä sopii minulle; se on hyvä "työhevonen"."

Se ei ole keskeinen. Vain yksi keskustelija tyrkyttää sitä. se on varsin huono "työhevonen" tässä keskustelussa ja Vuirkkulan käyttämässä merkityksessä. Pikemminkin pitäisi puhua, tai siis kirjoittaa, kysymyksen relevanttiudesta yksittäisille ihmisille. Sitä kautta voisi yrittää mitätäidä kysymystä sukupuolikokemuksesta.

Silloinkin se onnistuu huonosti koska jos ja kun ruotii kokemusta ilmiönä (jota myös tuolla toisaalla tässä ketjussa tein).

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #60

No niin! Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Vaikka paraatijoukkojemme geometria olikin kiitettävällä tasolla, ajattelen silti, että tilanteemme kansakuntana on sykkyräinen lankakerä, hukattuna labyrinttiin. Mutta jatketaan nyt.

Ehdotan, että käydään kunnolla kiinni itse tuohon kysymykseen "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?", tarkastellaan sitä yksityiskohtaisemmin. Analysoidaan. Huomautan, että tähän mennessä erimielisyytemme on pääasiassa koskenut sitä, onko se pseudokysymys vai ei. Unohdetaan tämä tärkeä keskustelu vähäksi aikaa.

Myyryläinen on ollut sillä kannalla, että kysymys on todellinen, relevantti sekä myös vastannut siihen itse. Solosen kanta on ollut yhteneväinen Myyryläisen kanssa mutta hän yritti myös hieman alteroida kysymystä toiseen muotoon, ehdottaen tilalle kysymyspatteristoa:

- "Koetko sen sosiaalisen sukupuolen, jota syntymässäsi sinun oletettiin olevan, omaksesi?"
- "Vastaako kokemuksesi sitä sukupuolta, jota sinun on syntymässsäsi ulkoisten piirteittesi perusteella oletettu kokevan."
- "Koetko "sen toisen" sosiaalisen sukupuolen omaksesi?"

Aivan oikein mielestäni, Solonen näissä reformulaatioissaan kiinnittää huomiota juuri kysymyksessä esiintyvistä käsitteistä vaativimpaan ja hämärimpään: mitä tarkoitamme "omalla sukupuolella" ja sen "kokemisella". Tosin Solosen pyrkimyksenä oli demonstroida sitä, kuinka kysymykseen "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?" tulisi vastata; ts. kuinka kysyjä voi tuottaa siihen oman vastauksensa. Näin ollen Solonenkaan ei ole varsinaisesti osoittanut, ettei kysymys olisi pseudokysymys vaan enemmänkin, olettaen sen olevan todellinen kysymys, antanut vastausohjeen. Lisäksi, jokainen Solosen reformulaatioista palautuu yhteen ja samaan kysymykseen, pääkysymykseemme, "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?".

Tein alustavia pohjatöitä kysymyksen "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?" osalta:

1. Mitä se kysyy yleisesti ottaen.

Relaatio; onko x:n ja y:n välillä relaatio z; x = kokemukseni, y = oma sukupuoleni ja z = vastaavuus?, identtisyys?, koherenssi?...

2. Miten siinä esiintyvät käsitteet määritellään.

Otetaan kokemuksen käsite "apteekin hyllyltä" (Tieteen termipankki, www.tieteentermipankki.fi):

Kokemus on mielenfilosofiassa keskeisimpiä käsitteitä. Se on vastakkainen sille, mitä on vain ajateltu tai sille, mikä on hyväksytty auktoriteetin tai tradition perusteella. Kokemus ajatellaan helposti aistein havaittujen, muilta opittujen tai ulkoisesta lähteestä havaitun reflektion synnyttämiksi subjektiivisten tilojen virraksi, joka muodostaa tietoisuuden sisällön.

"Oma sukupuoli" on jo hieman vaikeampi. Tarvitsemme myös jotain siihen, että mitä "sukupuolen kokeminen" tarkoittaa ylipäätään.

Aloittaisimmeko/jatkaisimmeko tästä? Hyväksyttekö sen mitä olen edellä kirjoittanut? Onko jotain kritiikkiä?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #61

Virkkula kirjoitti: "Myyryläinen on ollut sillä kannalla, että kysymys on todellinen, relevantti sekä myös vastannut siihen itse. "

Väärin. En väittänyt sitä yleisesti relevantiksi kaikille vaan kysymys on henkilökohtaisesta asennoitumisesta ja arvottamisesta.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #62

Selvä. Mutta muilta osin voinemme edetä kysymyksen analyysiin?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #63

En koe sitä omalta osaltani relevanttina.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #64

Tämä on pettymys minulle lukea. Herrasmiehenä minulle ei toki ole ongelma tyytyä tähän ratkaisuusi. Ehkä vaistosi varoittaa sinua jostain?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #65

Jos koen jonkin aiheen itselleni tärkeäksi, en anna vaistojen varoituksille puheenvuoroa vaan keskityn asiasisältöön tietojeni, taitojeni ja kokemuksieni voimin sekä pyrin niitä keskustelun aikana myös parantamaan.

Kokeemukseni tästä ja muutamasta muusta keskustelusta sekä jo aiemmin tähän kirjoittamani huomioon ottaen en usko tästä olevan mahdollista syntyä minua kiinnostavaa keskustelua vaikka joissakin toisissa yhteyksissä kokemuksien ja niihin liittyvien kysymysten sekä vastausten pohdiskelu käsitteellisellä tasolla voisikin olla mielenkiintoista.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #41

AS: Kolmevuotiaat sen omalla tavallaan ja tasollaan ymmärtävät: Kertoivat ilmapallokirahvin olevan tyttö, jolla on pippeli ja ankkailmapallon olevan poika, jolla on pimppi - "....koska joskus se voi mennä niinkin päin".

Kuvaamaasi havaintoa voi vain mielikuvituksen tasolla pitää todisteena siitä, että lapset ymmärtävät nämä asiat.

AS: "Virkkula on ollut todistamassa omaa kantaansa neljä päivää siitä millään tavoin lipeämättä ja ilman, että keskustelussa esitetyt argumentit olisivat siihen mitenkään vaikuttaneet tai että niille olisi asettanut olennaista vasta-argumenttia. Kaikki tuntuu kiertyvän vain sen ympärille, kuinka sukupuolen moninaisuutta ei tarvitsisi ottaa diskurssissa huomioon. Ihan aidoksi haasteen vastaanottamiseksi en sellaista kutsuisi."

Heti alkuun on todettava, että eipä täällä kukaan muukaan ole kannoistaan periksi antanut. Onko tämä siis pahe vain minulle?

Meillä on varmaankin lähtökohtaisesti eri käsitys keskustelusta ylipäätään; tulokulmamme ovat täysin erilaiset. Ensimmäinen eromme on nähtävästi siinä, että sinä olet varma (tästä syystä lienet aktiivi) mutta minä en. Toinen eromme on siinä, että minun ei ole alunperinkään ollut tarkoitus "olla samaa mieltä", eikä edes "yksin oikeassa tai väärässä", vaan tutkia keskustelun kautta muodostamaani argumenttia ja probleemaa; siis sitä, mitä se kestää, ehkä löytää siihen jopa uutta vahvuutta. Ja tietenkin tämä edellyttää, että pidän kiinni positiostani (tunnustanet, sinä olet tässä suhteessa ihan yhtä syyllinen); tämä on debatin käymisen välttämätön ehto. Ja osaisin kyllä pitää kiinni yhtä laadukkaasti myös jostain toisesta positiosta, jopa sinun ja herrojen Antikainen & Myyryläinen positiosta. Kolmanneksi, välillämme on (ehkä) myös se ero, että minä olen - ainakin tässä keskustelussa - enemmän "oikeutuksen kysyjä ja puhtailla mahdollisuuksilla leikkivä narrinkuvatus" kuin "vakavamielisen reipas ja konsensushenkinen asiamies".

En ole mielestäni ollut siinä positiossa, että "sukupuolen moninaisuutta ei tarvitsisi ottaa huomioon"; avaatko tätä tarkemmin?

AS: "Ei saa, jos sillä yksilöllisyydellä pyyhitään pois se erityisyys, joka liittyy sukupuolen moninaisuuteen. Ja sitähän Virkkulan aiemmin esittämä retoriikka juuri edustaa."

Kiitos että vastasit. Olet siis sillä kannalla, että joidenkin yksilöiden kyseinen oikeus käy joidenkin toisten vastaavan oikeuden yli. Tämä yllätti minut; ihan oikeasti. Lievennetyn version osalta kantasi seuraa jo tästä kannastasi; sitä ei olisi enää tarvinnut erikseen käsitellä.

On kovin epämukavaa, että omasta mielestäni täysin harmittomat filosofisluonteiset pyrkimykseni (eikö tämä ole itsestäänselvää?) tulevat tulkituksi jonain sellaisena, mitä ne eivät itselleni edusta tai miksi en ole niitä tarkoittanut. Omasta puolestani tämän keskustelun käyminen on ollut suuri ilo ja kunnia; en tiedä teistä, mutta minulle tämä on harvinaista herkkua jota pidän suuressa arvossa. Tässä käytiin parhaimmillaan todella korkealla, laajojen horisonttien edessä, mutta nyt on taas päädytty tavanomaiseen jankutukseen. Ettekö vielä ole saaneet siitä tarpeeksenne?

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #43

Juu, lähtöasetelmiin on ilmeisesti palattu.... Esität jälleen ajatuksiasi harmittomina ja puhtaassa ideamaailmassa kelluviksi. Kuitenkin jo kommenteissa 33/35 on käsitelty sitä, kuinka taustalla on halusi väistää todellisuudessa esiintyvien asioiden nimittämistä relevantilla ja niiden oikeuden tunnustavilla käsitteillä. Ja siitä Sinua sitten huomautettiin, että tuolla asenteella on vahingollisia seurauksia keskustelun kohteille. Tämä on olennainen peruste väitteelleni, että et ole ottanut tämän keskustelun haastetta vastaan.

Se, että minä en anna periksi liittyy siihen, että todella tiedän, mistä puhun: Tunnen runsaasti keskustelun kohteena olevia ihmisiä, tiedän heidän vaikeutensa juuri tuon kieltämisen seurauksena ja olen ottanut selvää keskusteltavan ilmiön taustoista siinä määrin, kun niistä toistaiseksi tiedetään. Hypoteettinen ajatus siitä, että ostaisin ajatuksesi sukupuolen moninaisuuden ohittamisesta diskurssissa esimerkiksi upottamalla se yleiseen hyminään ainutkertaisuudesta ei yksinkertaisesti toimi näistä lähtökohdista.

"Olet siis sillä kannalla, että joidenkin yksilöiden kyseinen oikeus käy joidenkin toisten vastaavan oikeuden yli."

Kyllä, ehdottomasti, tosin kommenttiasi hieman muuttaen: Olen aina ja ikuisesti sitä mieltä, että oikeus syrjiä ei koskaan tule olla kenenkään perusoikeus, päinvastoin kuin oikeus olla tulematta syrjityksi. Tässä vaakakupeissa on toisten koko elämän oikeutus osin diskurssin ja osin koko elämäntilanteen suhteen ja toisessa kupissa toisen oikeus olla ottamatta huomioon asianmukaisia käsitteitä edellä mainituista ihmisistä. Esimerkkinä seurauksista voisi olla mm. se, että muunsukupuolista tytöteltäisiin tai pojiteltaisiin työpaikalla tai hän ei saisi asianmukaisia hoitoja transhoitoyksikössä - nämä molemmat ovat valitettavan tosia ja yleisiä tapauksia.

Länsimaisen sivistysvaltion yksi peruspilari on demokratia, jossa vähemmistöjen oikeuksia ei saa polkea hetkellisten poliittisten konjunktuurienkaan muuttuessa. Tätä asiaa ovat takaamassa perustulaki ja Suomenkin ratifioimat kansainväliset sopimukset. Ne taas tarkentuvat koko ajan, kun tiede tai joku muu diskurssi nostaa esiin tilanteita, joissa perusteetonta heikommassa asemassa olevien syrjintää tapahtuu tai havaitaan uusia käsitteitä vähemmistörintamalla - esimerkiksi ihmisoikeuksien julistus puhuu roduista, mikä nykyään tiedetään olevan epävalidi käsite ja jonka sijasta sitä sovelletaan etnisten ryhmien suhteen. Sukupuolen moninaisuus on vastaava "uusi" käsite, jonka pitää olla kaikkien kansalaisten - myös Virkkulan oppimäärässä.

"Ettekö vielä ole saaneet siitä tarpeeksenne?"

Kyllä, eiköhän tämä ollut tässä. Kiitos keskustelusta

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #45

Parempi on minustakin lopettaa jos tälle linjalle mennään. Muutaman virkkeen vielä pistän.

En hyväksy, että syyllistät minua. Se on yksinkertaisesti väärin. Sinun ei tule osallistua sellaiseen keskusteluun lainkaan, jonka substanssi on sinulle syystä tai toisesta "liikaa". Ja hyvänen aika sentään koeta ymmärtää, että sinä et voi sanella minulle (etkä ylipäätään kenellekään) mikä on todellisuutta ja mikä ei ole!

Osoita myös minulle se mekanismi, jolla MINUN asenteeni "vaikuttaa vahingollisesti keskustelun kohteille". Äläkä yritäkään spekuloida sillä, kuinka toimin elämäni arjessa toisia kohtaan, sillä sinä et tunne minua.

Olet juuri sellainen "pässinpää" kuin pahimmat vastustajasikin ovat. Ja anna kun korostan tätä sinulle vielä kerran: minä en ole yksi näistä vastustajistasi! Puhut korkeasieluisesti demokratiasta, perusoikeuksista ja elämän moninaisuudesta mutta - ja tätä ihmettelen erittäin paljon - lataat ns. "päin näköä" olevasi sillä kannalla, että joidenkin yksilöiden kohdalla sama oikeus käy joidenkin toisten vastaavan oikeuden yli! Olet tullut sokeaksi sille tosiasialle, että jokaista oikeutta vastapäätä istuu velvollisuus; aivan kuten firman taseessa jokaista varallisuuserää vastaa jokin velvoite-erä.

Minä ainakin haluan piru vie sitä - huolimatta siitä, kuinka vaikeaa se käytännön toiminnan tasolla onkaan ja mitä tuskaa se ikinä aiheuttaakaan - ettei tätä ovea, jonka sinä nähtävästi olet aukaissut, aukaista koskaan.

Mieti tätä sitaattia; se on varoitus: "Myrsky saapuu hiljaisimpien sanojen myötä, kyyhkysen jaloissaan kantamat ajatukset ohjaavat maailmaa."

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #47

Vastaan siis vielä, kun toisaalta kysyt ja toisaalta heität syytöksiä.

En ole väittänyt mitään siitä, mitä teet arjessasi, siitä minulla ei ole mitään havaintoa. Sen sijaan olen sanonut, että ajatusrakenteesi on vahingollinen. Siitä saan omassa elinpiirissäni alinomaan näyttöä, kun syrjijien olennainen pohja-ajatus on nimenomaan sukupuolen moninaisuuden olemassaolon ja sitä kautta sen oikeutuksen kieltäminen - hiljaisimmat sanat todella voivat olla tappaviakin näissä asioissa.

Yksilöillä on oikeus mielipiteeseen. On jopa oikeus olla sitä mieltä, että päätietä kulkevan rekan pitäisi pysähtyä väistääksesi sinua kolmion takaa tullessasi viime hetkellä. Mielipidettä vastaan sotivat sekä faktat ja säännöt, joten sitä ei ainakaan voi pitää kovin viisaana saati sitten kannatettavana. Samoin esittämääsi ajatusta vastaan sotivat sekä faktat että eettiset ja juridiset säännöt. Ja vaikka täällä puhummekin ajatuksista, on syytä ottaa huomioon myös ajatusten mahdolliset seuraukset.

Olen äimistynyt siitä, miten vaikea joillekin on käsittää, että kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia. Silloin kun ajatuksista on seurauksia ihmisten elämään, ajatuksen seuraukset niihin on aina syytä tarkastella eettisestä näkökohdasta. Tässä eettinen näkökohta on, seuraako ajatuksesta ikäviä asioita heikommalle osapuolelle ja toteutuuko yhdenvertaisuus. Aikanaan rotuerottelun lopettaminen kismitti kovasti sen harrastajia ja siitä hyötyjiä, mutta se kuitenkin lopetettiin. Eettisenä perusteena lakkautuskella oli havainto, että myös mustalla väestöllä on perustuslain takaamat ihmisoikeudet - tätähän ei aikanaan tullut ajateltua olevan orjilla ja natiiveilla. Samalla tavoin on nyt havahduttu, että myös sukupuolivähemmistöillä on oikeus yhdenvertaiseen elämään muiden kanssa ja tunnistettu ne asiat, jotka tuota yhdenvertaisuutta uhkaavat. Niihin kuuluu olennaisena se, että heidän olemassaoloaan ei edes tunnusteta.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #48

Selitä, miten minun ajatusrakenteeni on vahingollinen jollekin? Ja, ylipäätään, mikä on minun ajatusrakenteeni?

Mielipiteet ja mielipiteet.

1. On fakta, että kysymys "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?" on joillekin kieliyhteisön subjekteille pseudokysymys. (esim. isoäidilleni ja kummitytölleni näytti olevan)
2. On fakta, että kysymys "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?" ei ole joillekin kieliyhteisön subjekteille pseudokysymys. (esim. sinä ja tuntemasi muunsukupuoliset yksilöt)
3. On fakta, että kysymys "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?" on minulle itselleni - siis kun kysyn sen itseltäni - pseudokysymys. (tästä olen täysin varma, 100%)

Kerro mikä näissä on tarkalleen ottaen sinulla ongelmana.
---

AS: "Ja vaikka täällä puhummekin ajatuksista, on syytä ottaa huomioon myös ajatusten mahdolliset seuraukset."

Täällä "usarissa" esitetyistä ajatuksista on paltiarallaa mitättömät seuraukset kenelle tahansa. Ei pidä ottaa kaikkea niin helvetin vakavasti.

AS: "Niihin kuuluu olennaisena se, että heidän olemassaoloaan ei edes tunnusteta."

Siis mitä ihmettä?

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #49

” Selitä, miten minun ajatusrakenteeni on vahingollinen jollekin? Ja, ylipäätään, mikä on minun ajatusrakenteeni?”
Vastaan kysymykseesi sitaatilla omasta tekstistäsi:
”…ajat "sukupuoli-identiteetin variaatioista kärsivien kielen, sanaston ja hämmennyksen asettamista niidenkin ylle, jotka eivät niitä tarvitse.”
Sinua siis ilmeisesti ahdistaa se, että ”normaalien” ihmisten pitää ottaa keskusteltu vähemmistö huomioon. Käsitteet ovat avain sille, että ulkopuolisella on mielekäs mahdollisuus tutustua aiheeseen. Se, että joku ei omassa elämässään ja mahdollisessa itsensä etsimisessä kaipaa näitä ulottuvuuksia, ei tarkoita, että olisi hyvä olla tietoinen muidenkin ihmisten olemisesta edes teoreettisella tasolla. Et todennäköisesti ajattele, että jos olen hyvässä fyysisessä kunnossa, minun ei tarvitse ottaa huomioon liikuntarajoitteisia – esimerkiksi toimiessani taloja suunnittelevana arkkitehtina.

Käytät taajasti käsitettä pseudokysymys. Se ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, että kysymyksellä ei ole mielekästä vastausta kysymyksen antamien alkuehtojen perusteella. Syynä voi kuitenkin olla vain kysymyksen vajavainen muotoilu. Valtaosa (cis-)ihmisistä ei koe kysymystä ”Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani” relevantiksi omaa kokemustaan kuvaamassa. Jos kysymystä terästetään lisäkysymyksillä siitä, miten kokisit olemisesi, jos täysin ykskaks kehosi muuttuisi vastaamaan toista sukupuolta ja samaa elämää kuitenkin pitäisi jatkaa. Jos tähän jatkokysymykseen vastaa, että ihan sama ja ei vaikuta elämääni mitenkään, voisin ajatella, että kyseessä ei ole puhdas cisihminen.
Siinä kyllä olet ilman muuta oikeassa, että asia on toisille tärkeämpi kuin toisille; vanha kansakin totesi, että siitä puhe, mistä pula.

”Kerro mikä näissä on tarkalleen ottaen sinulla ongelmana.”
Ihan tarkalleen: Se, että et halua hyväksyä ajatusta, että yleissivistykseen kuuluu perusteet sukupuolen moninaisuudesta, faktisesti tarkoittaa sitä, että tuet sukupuolivähemmistöjen syrjintää ylläpitäviä rakenteita.

”Täällä "usarissa" esitetyistä ajatuksista on paltiarallaa mitättömät seuraukset kenelle tahansa. Ei pidä ottaa kaikkea niin helvetin vakavasti.”

Jos heitän huulta tai ideoin hulluja ajatuksia, en tee sitä vähemmistöjen oikeuksien kustannuksella. Uusi Suomi on myös tärkeä ajatusten julki- ja piilovaikuttaja ja sitä luetaan suhteellisen paljon. En halua antaa löysälle puheelle tilaa, jos se vaikuttaa syrjintää tukevalta – tällainen tiukkapipotäti kun olen.

”AS: "Niihin kuuluu olennaisena se, että heidän olemassaoloaan ei edes tunnusteta." Siis mitä ihmettä?”

Sillä, että ihmisten ominaisuuksia kuvaavia käsitteitä ei haluta yleiseen jakeluun, on suora yhteys siihen, että heidän oikeuttaan olemassa ei tunnusteta. Muunsukupuolisia pakotetaan tuon tuostakin olemaan joko miehiä tai naisia ja transnaisten tai –miesten ei anneta olla naisia ja miehiä esimerkiksi työyhteisöissä. Vastaus näissä tapauksissa voisi olla vaikka tällainen: ”V:t sä mikään nainen ole, Paavo! Laita nyt heti takaisin se miestenpuku ja tule sitten uudestaan myyntipalaveriin!” Saitko kiinni lopulta?

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #56

AS: "Sinua siis ilmeisesti ahdistaa se, että ”normaalien” ihmisten pitää ottaa keskusteltu vähemmistö huomioon."

Ei ahdista. Riittäisikö sinulle se, että nämä "normaalit" ainoastaan toteaisivat: joo, otettu huomioon. Minusta tuntuu, että vaadit huomattavasti enemmän kuin sitä, että "otetaan huomioon".

AS: "Käytät taajasti käsitettä pseudokysymys. Se ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, että kysymyksellä ei ole mielekästä vastausta kysymyksen antamien alkuehtojen perusteella."

Kyllä, tässä keskustelussa se on muodostunut keskeiseksi käsitteeksi. Lähtökohtaisesti (eli pikaisesti arvioiden) tuo määritelmä sopii minulle; se on hyvä "työhevonen". Jos kykenen problematisoimaan kysymyksen "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?" alkuehdot, niin missä määrin olet valmis luopumaan kannastasi?

Ja enkö ole tätä juurikin tehnyt kun olen väittänyt, että kysymyksen todellisena kysymyksenä pitäminen on yksi sen alkuehdoista, sen ympärille muodostuneiden merkitysrakenteiden syntyhetki; eräänlainen käsitteellinen "big bang" ja seuranneen sosiohistoriallisen simulaation nollahetki, josta kaikki seuraa?

AS: "... miten kokisit olemisesi, jos täysin ykskaks kehosi muuttuisi vastaamaan toista sukupuolta ja samaa elämää kuitenkin pitäisi jatkaa."

Tämä on ainakin täysin varmasti täyttä roskaa, minkä tahansa keskustelun tarpeisiin. Miten kehoni voisi "ykskaks muuttua vastaamaan toista sukupuolta"? (Tarkoitatko, että kehoni muuttuisi naisen kehoksi? Vaaditko tässä minua kuvittelemaan millainen nainen olisin? Mitä jos kysyn; olisinko hyvännäköinen nainen?)

AS: "Se, että et halua hyväksyä ajatusta, että yleissivistykseen kuuluu perusteet sukupuolen moninaisuudesta, faktisesti tarkoittaa sitä, että tuet sukupuolivähemmistöjen syrjintää ylläpitäviä rakenteita."

En ole mitään tällaista väittänyt. Syrjintää ylläpitävät rakenteet; ovatko ne mitään muuta kuin kuvitelmaa ja uskonvaraisuutta? Syrjintä on näytettävä toteen. Puhe "syrjivistä rakenteista" on pahansuopaa viattomien syyllistämistä.

AS: "Sillä, että ihmisten ominaisuuksia kuvaavia käsitteitä ei haluta yleiseen jakeluun, on suora yhteys siihen, että heidän oikeuttaan olemassa ei tunnusteta."

Taas. Eikö esim. THL näiden käsitteiden jakelijana merkitse mitään?

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #57

Pahoitteluni siitä, että vielä jatkoin keskustelua, vaikka sanoin sen lopettavani. Viimeinen vastauksesi viimeistään osoittaa, että orbitaalimme eivät kohtaa ja päädymme kerta toisensa jälkeen samaan lähtöpisteeseen ikäänkuin mitään premissejäsi haastavaa ei olisi koskaan lausuttukaan.

Toivotan hyvää Joulua ja loppuelämään sitä syventäviä oivalluksia.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #58

Ei tarvitse pahoitella. Kiitän keskustelusta.

Näen, että eromme on analoginen ajattelijan ja poliitikon väliselle erolle; toinen pohtii, toinen kampeaa maailmaa. Hyvää joulua sinullekin.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #40

"Saako sukupuolen moninaisuutta olla hyväksymättä vedoten jokaisen yksilön oikeuteen olla sellainen kuin on ja kokee olevansa ja tulla kohdelluksi erityisenä ja ainutlaatuisena yksilönä?"

Kyllä. Kyse on rajoista kuten muussakin vuorovaikutuksessa - siitä sukupuolen moninaisuuden hyväksymättömyydestä (vakaumuksellisesta käsityksestä sukupuolen muuttumattomuudesta sen kerran omaksutusta ns. ontologisesta olemuksesta) on kuitenkin jonkin verran seurauksia ihan lainsäädännön vuoksi. Vakaumuksellinenkaan mielipide ei oikeuta syrjintää...

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #50

Näin vastasit aikaisemminkin. (Se blogi kommentteineen sittemmin poistettiin.)

"Vakaumuksellinenkaan mielipide ei oikeuta syrjintää..."

Tietenkin näin on, mikään ei oikeuta syrjintää. Mutta (en sano, että väittäisit tätä) mikään mielipide ei myöskään sellaisenaan ole syrjintää. Syrjintäkysymykset ovat käytännön kysymyksiä ts. niihin liittyy vähintäänkin jonkinasteinen toteennäyttämisvelvoite: onko tapahtunut tosiasiallisesti syrjintää vai ei. Pelkkä subjektiivinen kokemus syrjityksi tulemisesta ei ole vielä riittävä todiste syrjinnästä. Vastaavasti on myös se mahdollisuus, että yksilö tulee tosiasiallisesti syrjityksi vaikka ei itse kokisikaan tulevansa syrjityksi ts. se, ettei subjektiivista kokemusta syrjityksi tulemisesta ole, ei tarkoita ettei syrjintää olisi tosiasiallisesti tapahtunut. Näin piirtyy näkyviin sen lähtökohdan ongelmallisuus, että syrjinnän kokemus asetetaan syrjinnän kriteeriksi: silloin sellainen syrjintä, jota ei koeta syrjintänä on vaarassa jäädä huomioimatta. Ja kieli ja sanat kun jäsentelevät ja "tuottavat" kokemusta niin...

Minusta tuntuu, että rouva(?) Solonen on ainakin jossain määrin sitä mieltä, että jo mielipide (tai jopa faktakin) voi olla syrjintää. Tästä minä olen kovin eri mieltä. Vaikka on täysin mahdollista (ja joissain tapuksissa varmasti totta ja osoitettua), että mielipiteistä seuraa syrjintää, ei tämän mahdollisuuden olemassaolo ole pätevä peruste näiden mielipiteiden vaientamiselle eikä varsinkaan argumentti niitä vastaan.

Yksilön veressä olevan glukoosin konsentraatio on muuttuja, joka ennustaa varsin hyvin mielipiteiden jyrkkyyttä ja leppoisuutta erittäin lyhyellä aikavälillä.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #51

Aikoinaan keskustelin enemmän feminismi-aiheisilla palstoilla ja niillä nousi esille vähän vastaava kysymys. Kyse oli siitä, että koska feminismi liikkeenä tavoittelee tasa-arvoa naisasiakysymykset edellä ja esittää yhteiskunnallisessa diskurssissa yleisesti miehille "eettisen imperatiivin" (moraalisen vaatimuksen) muuttaa käyttäytymistapojaan ja niitä ohjaavia asenteita ja toisaalta feminismi liikkeenä korostaa koko ajan yksilön itsemääräämisoikeutta, niin onko silloin yksittäisillä miehillä oikeus pidättäytyä jopa sovinistisissa maailmankuvissaan?

Kyllä on oikeus mielestäni siihen rajaan saakka, kun tuosta asemoitumisesta ei seuraa jollekin toiselle haittaa. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslait ja niiden soveltamista tarkentavat ohjeistukset helpottavat sen rajan hahmottamista melko kattavasti - yksityiseen elämänpiiriin kuuluvilla alueilla voi siis vapaasti elää mielipiteidensä mukaisesti, mutta julkisella alueella vuorovaikutussuhteita säädellään jo "kaikkia huomioivasti"

Jyrkäksi koettu mIelipide itsessään siis ei ole esitettynäkään aina syrjintää, sen riski muuttua syrjinnäksi riippuu esittäjän ja mahdollisen kohteen välisestä valtasuhteesta, mielipiteen esittämisen tarkoituksesta (intentio) ja esittämisen muodosta.

Käytännössä tosiasiallisenkin syrjinnän toteennäyttäminen on toisaalta kirjoittamistasi syistä aika hankalaa, koska niitä subjektiivisia muuttujia on useita eikä mielipiteen esittäjän tarkoitusperistäkään ole aina varmuutta.

"
Näin vastasit aikaisemminkin. (Se blogi kommentteineen sittemmin poistettiin.)"

No, usarin omistajalla palveluntarjoajana on velvollisuus ennalta ehkäistä sukupuoleen perustuva syrjintä, koska Puheenvuoro sijaitsee julkisella alueella - ainakin itse ymmärsin, että poistetun blogikirjoituksen eräänä tarkoituksena olisi ollut saattaa sukupuolivähemmistöt huonoon valoon.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #33

Jo aikoja, n. 25 v, on kuvattu vastasyntyneiden genitaaleja n.s.Charmian A. Quigley:n kehittämän skaalan avulla (https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c...). Siitä voi huomata, etä kaikissa tapauksissa pimpin ja pippelin erottaminen ei ole ihan niin yksinkertaista.

Skaala on toki kehitetty aikoinaan syndrooman eli sairauden tai häiriön oireiden tunnistamiseksi (DSD) mutta nyttemmin kun tieto on liki kahdessa sukupolvessa lisääntynyt, aletaan variaatioihin suhtautua jo normaaleina ilmiöinä vaikka jotkut kokevakin haluavansa apua. Osataan jopa ottaa jo huomioon myös ihmisen mielen liikeitä.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #36

Saitpa sanottua ainakin. Huomautettua poikkeuksista, jotka vahvistavat säännön (jota kukaan ei ole väittänyt absoluuttiseksi).

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #38

Sukupuolen määrittelyn normeja, siis valintaa vain kahden vaihtoehdon välillä on pidetty pitkään absoluuttisena normina ja siitä poikkeamia kehityshäiriöinä. Niin ei tehdä enää vaan ollaan hyväksymässä vanhaan ja aikansa eläneeseen normiin mahtumattomatkin normaaleiksi ihmisiksi. Siitähän tässä on kysymys eikä poikkeavista vahvistamassa sääntöä. Siitä on myös kyse Virkkulan leikkimässä kielipelissä.

P.s. Olin hetken aikaa käsityksessä, että Virkkula olisi ollut avoin keskustelulle kysymys- ja vastaus-käsitteiden olemuksesta sekä niiden ominaisuuksista mutta näytän erehtyneen.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Väitän, että myös cissukupuolisilla oman sukupuolen kokemus on useinkin ristiriidassa ympäristön asettamien vaatimusten kanssa - puhutaanhan paljonkin ahtaiden sukupuoliroolien aiheuttamista psykologisista häiriöistä.
-----------
Sukupuolen kokemus on minulle tuntematon kokemus; tunnistan kyllä oman sukupuoleni, naisen ja ne, jotka kärsivät sukupuoli-identiteetin variaatioista, mutta en tavoita mitään tällaista reflektiossa. Teen eron havainnoimalla. Minulle toki voidaan demonstratiivisesti esittää "sukupuolen kokemus" sanomalla: "sinun kokemuksesi on juurikin sukupuolesi kokemus", mutta tämä ei oikeastaan tarkoita mitään.
---

Vahvistat tässä edellä kirjoittamani - cissukupuolisilla on harvoin edes asiaa erikseen kysyttäessä ja vastaukseen harkinta-aikaa saatuaan aihetta kyseenalaistaa vallitsevaa cisnormatiivisuutta itselleen haitallisena ominaisuutena.
-----------
Yritin tuossa viestini "kokemuksesta puhuttaessa" - kappaleessa nostaa esiin sen pointin, että ilman sitä kieltä ja sanastoa, jonka nk. muunsukupuolisuusajattelijat ovat tuottaneet (ja tämä kieli on lähtöisin dysforikoilta), ei se, mitä tuossa yrität tehdä, olisi edes mahdollista. Kiellän tyystin, että olisi mitään erityistä cisnormatiivisuutta. Se mitä olennaisesti vastustan, on sukupuoli-identiteetin variaatioista kärsivien kielen, sanaston ja hämmennyksen asettaminen niidenkin ylle, jotka eivät niitä tarvitse. Ja niitä eivät tarvitse ne, joille kysymys "Vastaako kokemukseni omaa sukupuoltani?" on pseudokysymys. Huom. joillekin, mitä selvimmin, se ei tätä ole.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Ihminen on sosiaalinen eläin ja hänen käyttäytymistään ohjaava ajattelu (mieli, tarkoituksenmukaiseksi muokkaantunut tietoisuus) on peräisin sosiaalisen tietoisuuden ylläpitämästä tietopankista - opituista tavoista, uskomuksista jne... Jokaisella on toki omanlaisensa kokemusten myötä kulloiseenkin elämäntilanteeseen rakentunut yksilöllinen identiteetti, mutta sen minän muodot määrittyvät aina sosiaalisissa konteksteissa vallalla olevien käsitysten varaisesti.

Laumasta erottaminen on aina ollut ihmisyhteisöjen julmin rangaistusmuoto juuri sen vuoksi, että ilman yhteisön turvaa ja sen tuottamaa koherenttia "minää" ihminen ei tunne olevansa mitään...

Väitän nyt, että "sukupuoli" on keskeinen sosiaalisen yhteisön tuottama identiteettipiirre, jonka koherenttius määrittyy nykyisessä Suomessa (suomalaisessa yhteiskunnassa) pääosin karkealla tasolla. Kaksijakoinen sukupuolijärjestelmä ei tue kaikkien suomalaisten fysiologisten ominaisuuksien mukaista käsitystä omasta sukupuolestaan.

"
Yritin tuossa viestini "kokemuksesta puhuttaessa" - kappaleessa nostaa esiin sen pointin, että ilman sitä kieltä ja sanastoa, jonka nk. muunsukupuolisuusajattelijat ovat tuottaneet (ja tämä kieli on lähtöisin dysforikoilta, ei se, mitä tuossa yrität tehdä, olisi edes mahdollista"

Kyllä. Käsitteellistäminen ja ilmiöiden sanoittaminen tekee niistä ilmiöistä olevia - nimeäminen konkretisoi todellisuutta siis. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on käsitteenä ollut olemassa vasta reilut 150 vuotta ja vasta tuon käsitteellistämisen jälkeen homoseksuaalisuus on muuttunut sosiaalisesti pulmalliseksi ilmiökseen sekä antanut homoseksuaaleille identiteettistä koherenssia :

http://rictornorton.co.uk/social14.htm

Mainitsemasi sanastaminen ei tosin ole kokonaan lähtöisin "dysforikoilta", sillä transihmistäkin suuri osaa kykenee elämään sukupuoli-identiteettinsä kanssa ilman suurempaa psykologista oireilua minkä ohella tätä sanastoa on luotu tutkijayhteisöissä ihan tieteellisesti kestävillä periaatteilla.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Tämä "full blown" - sosiaalinen konstruktionismi on ideologia, joka asettaa yksilön aivan liian vähäpätöiseksi ja heikoksi minun makuani - ja varsinkin uskoani - silmällä pitäen. Se ei juurikaan jätä tilaa "rimanylityksille"; kaikki jäävät alle ja saavat silti mitalin. Siitä myös helposti tulee "totuus" vaikka se on korkeintaan keskinkertainen ihanne. Ja jälleen nämä sanat: laumasta erottaminen eli yksilön vastentahtoinen pakottaminen yksinäisyyteen on varmasti julma rangaistus mutta laumasta eroaminen eli yksilön valinta mennä yksinäisyyteen taas jotain aivan muuta. Molemmat ovat kuitenkin mahdollisia. Se, mitä erakkoudesta tiedän, on opettanut syvällisesti, että juurikin se "minä" joka elää laumassa on inkoherentti. Toiseus muodostaa loppumasti uusia sääntöjä ja rajoitteita eikä sille lopullisesti kelpaa mikään. Koherentti "minä" on kaiken alla. Ja jos ei ole, niin mikä sitten on ihminen. On juurikin niin kuin sen oudon miehen kohdalla, joka kantoi tuhkansa vuorelle ja palasi tulensa kanssa takaisin vuosikymmen myöhemmin.

""sukupuoli" on keskeinen sosiaalisen yhteisön tuottama identiteettipiirre, jonka koherenttius määrittyy nykyisessä Suomessa (suomalaisessa yhteiskunnassa) pääosin karkealla tasolla."

Huhhuh ;). Voin kyllä myöntää tämän mutta jotenkin en pääse eroon tunteesta, että jotain on pielessä. Mutta mitä? Aikaa parempaa lääkettä tuskin on...pitänee ajatella asiaa lisää.

Se nyt voi loppukaneettina sanoa, ettei tästä ainakaan selkeämpää saatu aikaiseksi; vaikka keskustelijoiden laatua on vaikea mennä moittimaan. Mutta eihän se mopokaan aina ensipolkaisulla lähe käyntiin.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen

Suurin osa cissukupuolisista ei koe mitään erityistä cissukupuolisuutta itsessään, he vain ovat sitä mitä ovat. Osa taas kokee "annetun" sosiaalisen/kulttuurisen sukupuolen hyvinkin ongelmalliseksi, mistä seuraa mm. emansipaatiota tai psykofyysisiä oireita. Voitaisiin ajatella myös koetilannetta, jossa sukupuoltaan kokematon ihminen laitetaan tilanteeseen, jossa hänen odotetaan toimivan sen toisen sukupuolen mallin mukaisesti tai että jopa hänen kehonsa toimisi niin. Voisipa kokemus sukupuolesta tulla aika voimakkaasti ilmi!

Seksuaalisen suuntautumisen suhteen heteroudesta poikkeamaa pidettiin aikanaan sairautena. Nykyään niin ei ole, vaan se lääketieteessä tunnistetaan nimenomaan variaatioksi. Sukupuoli-identiteetin variaatio taas on edelleen tautiluokituksessa. Nykyään se on jopa mielenterveyden häiriöiden luokassa vanhasta muistista. Ensi vuonna tulevassa ICD 11-luokituksessa se on sieltä siirretty omaan alaryhmäänsä. Se, miksi se edelleen jää tautiluokitukseen, johtuu ainoastaan siitä, että tila voi vaatia hoitoja - niinkuin myös raskauskin, jota harva taitaa sairautena pitää. Jos hoitoja ei tarvittaisi, sukupuolen moninaisuuteen liittyvät tilat eivät enää olisi ollenkaan tautiluokituksessa - homoseksuaalisuuden tavoin.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Hyvää keskustelua täällä - käsitteenmuodostus on taitolaji siis :)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset