jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Ihmisarvo - mitä se on?

Yksi nykyajan ilmeisen paikkansapitäviä perusoletuksia on se,  että kaikilla ihmisillä on ihmisarvo, ja että tuo ihmisarvo on kaikilla ihmisillä samansuuruinen.  Pahinkin rasisti ja antiegalitaristi yrittää yleensä mahduttaa ilmeisen paikkansapitävän perusoletuksen ihmisarvosta omaan teoreettiseen kuvioonsa.  Ihmisarvon kieltäminen on kerta kaikkiaan epäkorrektia.

 

Miten ihmisarvo sitten määritellään ja selitetään esimerkiksi tieteiden harjoittajien, joita ovat tieteilijät, tutkijat ja tiedehenkilöt, keskuudessa eksaktisti?

 

No, Tieteen termipankki määrittelee tämän ilmeisen paikkansapitävän filosofisen perusoletuksen seuraavalla tavalla - lyhyesti ja ytimekkäästi :

 

    Ihmisarvolla tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan ihmisellä on arvo sinänsä.

 

Ihmisen olemassaoleminen  on siis itsessään arvokas asia. Ja koska jokainen olemassaoleva ihminen on olemassa samanlaisesti muiden olemassaolevien ihmisten kanssa, niin jo hyvin vähäisilläkin  päättelymekanismeilla voimme näistä ilmeisen paikkansapitävistä perusoletuksista edetä johtopäätökseen siitä, että jokaisen olemassaolevan ihmisen ihmisarvo on samansuuruinen kuin kaikkien muidenkin olemassaolevien ihmisten ihmisarvot ovat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Pekka Pylkkönen

Aamen. Eikä tätä ihmisarvoa mitata rahassa. Kääntäen kukaan ei voi vaatia toisen rahoja vedoten ihmisarvoonsa.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Pitääkö planeetan resurssit jakaa ihmisarvon mukaan tasan kaikille?

Siinäpä kysymys.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Miksi rikollisen ihmisarvo on yhtä suuri kuin hyväntekijän? Outoa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Asiaa voidaan punnita niin että onko tehnyt enemmän
Rikoksia kuin hyvää ja jos on, voidaanko rikoskset hyvittää tekemällä yhtä paljon tai enemmänkin hyvää. Ei ole olemassa hyviä eikä pahoja ihmisiä, on vain inhimillisiä ihmisiä. On turhaa jäädä kamtamaan kaunoja menneestä ja suolaamaan haavoja jos kerran voidaan ottaa opikseen ja jatkaa eteenpäin.

Käyttäjän mjkrie kuva
Mika Riekki

Lontoossa poliisit ainakin nopeasti totesivat, että kolmeen pekkaan uhreiksi valikoituvia naisia puukottavien ihmisarvo ei ollut yhtä iso kuin muiden ihmisten.
Omasta mielestäni ne luovuttivat ihmisarvonsa kokonaan pois.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Tavallisesti yksilön ihmisarvoa tutkitaan sosio-ekonomisen aseman kautta, näin ollen kaikki ihmiset eivät voi olla missään nimessä samnan arvoisia vaan toinen on toista ihmistä arvokkaampi sen mukaan mikä on yksilön asema yhteiskunnassa ja kuinka suuri tämän varallisuus on. Sekä mitä työtä yksilö tekee vai onko lainkaan töissä. Ihmisarvolle on monia mittareita, ja tämä on siis ihan meidän ihmisten itseluoma itseään ruokkiva järjestelmä joka pääasiassa koostuu niistä kirjoittamattomista normeista joille ei eduskunnat eivätkä parlamentit voi mitään tehdä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Tuossa yläpuolella spekuloidaan onko kaikkien ihmisten ihmisarvo samansuuruinen vai onko joidenkin, esim. hyväntekijöiden tai paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevien ihmisarvo suurempi kuin joidenkin toisten. Voisiko tuon ongelman ratkaista niin, että ihmisarvo, kuten Antikaisen kaivama määritelmäkin sanoo, olisi vain yksi tapa arvottaa ihmistä. S.o. ihmisellä olisi arvo olla ihminen ja se kaikilla ihmisillä, s.o. homo sapiens:eillä olisi saman suuruinen. Sen lisäksi olisi muita arvotustapoja muiden asioiden, toimien ja ominaisuuksien suhteen?

Tuollainen ihmiarvo pelkän ihmisenä olon perusteella herättää toki kysymyksiä sen suhteen miten tuo arvo mitataan koska arvolla lienee myös määrä. Mitä siis mitataan ja mikä on mitta-yksikkö ja -asteikko kun verrataan muihin eliölajien suhteen, esimerkiksi simpansseihin, sisiliskoihin, muikkuihin tai vaikkapa voikukkaan. Kaikilla niillä lienee myös omaehtoisesti oma arvonsa olla simpansseja, sisiliskoja, muikkuja ja voikukkia. Mittaammeko esimerkiksi hyötyä kiloina vai litroina suhteessa koko eliökunnan yhteiseen hyvinvointiin, monimuotoisuuteen, volyymiin vai mihin? Ja lopulta kuinka paljon voimme talloa voikukkayksilöiden voikukkaisarvoa suojellaksemme ihmisyksilöiden ihmisarvoa?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Rajanvetoa ihmisarvonäkemyksen soveltamisessa sosialisiin yhteyksiin ei voi välttää tokikaan, koska yksilöiden välineellinen arvo yhteisöilleen vaihtelee suuressa määrin. Perusoletus on kuitenkin kaikkien ihmisten ja heidän perusoikeuksiensa ja myös velvollisuuksiensa samanarvoisuus yhteisöjen jäseninä.

Aikaisemmin mainituille rikollisille on syytäkin järjestää rangaistusluonteiset olosuhteet vapaudenriistolaitoksessa tai vastuuttaa heitä korvausvelvoitteella heidän tekemiensä rikosten vuoksi, mutta kuitenkin heidän ihmisarvoaan riistämättä.

Mielestäni ihmisarvonäkemystä kannattaa laajentaa koskemaan kaikkea olemassaolevaa ilmeisten hyötyjensä vuoksi - esimerkiksi ympäristönsuojelupolitiikassa ja etenkin sitä tukevassa luonnontieteellisessä ympäristötutkimuksessa biodiversiteetin merkitys luonnon hyvinvoinnille tulee usein näkyväksi....

Toisaalta ihmisarvosta poikkeavasti vaikkapa muikulle ei voida antaa samansuuruista muikkuusarvoa, koska muikku ei tietääkseni ole sentientti entiteetti - ihminen on ainoa eliölaji, joka tiedostaaa oman olemassaolonsa.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Jos lähdemme siitä, että ihmisarvo on samanlainen kaikille eikä rikos- t.m.s. seuraamukset tai palkinnot hyvistä töistä sitä muuta, johtopäätös on silloin käsittääkseni selvä: me arvotamme ihmisyksilöitä lajinsa edustajana ihmisarvon määrällä joka on riippumaton meidän tekemisistämme tai erilaisista ominaisuuksistamme. Hyvä niin.

Sitten meillä on muita tapoja arvottaa jopa niin, että yksilöiden saama arvostuksen määrä vaihtelee. Sosiaalisissa suhteissa yhteiskunnassa sellaisia voisi kai nimittää kansalaisarvoiksi. En usko, että niitä olisi vain yksi vai rakennammeko indeksin? Ja mitkä olisivat arvon mittauksen kohteet, metodit, mittayksiköt ja -asteikot? Entä seuraamukset erilaisen arvon omaaville: mitä me saamme tuollaisilla arvotuksilla tehdä ja mitä emme?

---

Käsittääkseni eri lajien kyvystä olla tietoisia on erilaisia käsityksiä. Alan tieteilijät lienevät jokseenkin yksimielisiä, että useammat ihmisapinalajit ovat sellaisia. Samaten kai joillekin pyöriäislajeilla on sellainen tunnistettavissa, samaten kai variksia epäillään. Joukko on pikemminkin kasvussa kuin kapenemassa.

Ongelmamme on olla hyvin arrogantisti ihmiskeskeisiä ja hyvin kitsaasti tunnistamme tietoisuutta sellaisilla joiden kanssa emme pysty kommunikoimaan. Se nähtiin kun muinaiset sankaritutkimusmatkailijat ja heidän perässään seuranneet n.s. tiedemiehet arvioivat kohtaamiaan "alkuasukkaita". Vähintäänkin omaksuimme n.s. "valkoisen miehen taakan" suhteessa "villeihin". Nyt heidän suhteen viisastuttuamme sovellamme samaa tekniikkaa eläimiin. Niiltä on löydettävä "ihmismäistä" käytöstä jotta suomme niille tietoisuuden onnen, autuuden ja taakan.

Niinpä en olisi ihan varma voimmeko kieltää muikun muikkuarvoa muikkuna muikun tietoisuudella muikkuudestaan ennenkuin pystymme heiltä itseltään sitä tiedustelemaan. Ja jos muikulla ei olekaan tietoisuutta yksilöllisyydestään, onko heillä tietoisuus laumana, s.o. joukkotietoisuus?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #10

Entäpä jos kaikki ovatkin saman arvoisia elävään eliöön katsomatta? Kuitenkin kun kaikki eloliset eliöt ovat enemmän tai vähemmän tietoisia, ovat kuitenkin tietoisia itsestään ja ympäristöstään. Myös kasvit ovat tietoisia vaikka niiden hermoverkko on alkeellisempi kuin eläinkunnalla, silti esimerkiksi ruoho reakoi kipuun välittämällä kemikaaleja jonka me tunnemme vastaleikatun ruohon tuoksuna. Ajatus on aika pelottava ja tiedän että monet ovat valmiita ymmärtämättömyydessään kieltämään kasvien kyvyn tietoisuuteen. Jokainen kuitenkin päättäköön itse haluaako jatkossa leikata pihanurmensa vai ei. Se ei kuitenkaan ole nyt pointti, ihmisen on hyvä syy pohtia asemaansa ja paikkaansa maailmassa. Onko se paikka oikeuksien ja velvollisuuksien määrääjänä? Nykyään puhutaan kyllä paljon ihmisoikeuksista ja eläinten oikeuksista, mutta missä on keskustelu kasvien oikeuksista ja elämän oikeuksista? Vai onko ihminen tyranni ja riistäjä oikeus tehtailijanakin esim jos kaikille eläimille annetaan oikeus olla tulematta syödyksi niin onko ihmisen vastuu suojella silloin eläimiä myös toisiltaan... Asiaa on hyvä pohtia, eikä ihmisten tarvitse nyt luopua syömisestä. Riittävä ravinnon saanti on kuitenkin yksi perustarpeista ja yksi terveyden edellytyksistä. Minusta ihminen saa käyttää ravintonaan niin eläimiä kuin kasveja, mutta on vain opittava syömään sen verran kuin oikeasti on tarve.

Ps. Pahoittelen että asia hieman karkasi, mutta ravinnosta puhuminen on tärkeä osa tasa-arvokeskustelu muumuassa puhuttaessa eri lajien ja eliöiden välisestä tasa-arvosta.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #11

Olen samaa mieltä, että pelkkä tietoisuus ihmisarvon vaatimuksena on ongelmallinen. Ihmisen elintoiminnothan säilyvät tai voidaan säilyttää tietoisuuden menettämisen jälkeenkin. Ja toisaalta missä iässä ihmisellä on tietoisuus. Ja mikä määrä tietoisuutta on riittävä ihmsiarvon saamiseksi?

Onko meille riittävää, että pääsääntöisesti homo sapiens -yksilöillä on tietoisuus ja kaikilla yksilöillä jotka voidaan erilaisin taksonomisen keinoin laskea samaan lajiin kuuluviksi, on ihmisarvo? Ja muilla arvo omien lajiensa mukaan?

Malisen huoli kasvien oikeuksista on tietenkin paikallaan eikä minusta ollenkaan karkuteillä aiheesta. Samaten olen taipuvainen ajattelemaan ravinnosta samalla tavalla hänen kanssaan.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #12

Itsensä tiedostaminen ihmisarvon edellytyksenä on tietty ongelmallinen ja joutuu koetukselle periaatteena jo melko arkipäiväisissä tilanteissa - esimerkiksi vaikeasti muistisairaan ihmisen todellisuus rakentuu kaukaisten muistijälkien varassa siinä määrin ympäristönsä mielestä harhaisesti ja poukkoilevasti, että häntä on jokseenkin mahdotonta pitää itsestään tietoisena olijana. Ken ties kukaan meistä tuskin kuitenkaan edes omassa mielessään kiistää muistisairaan ihmisyyttä...

Abortti-kysymykseen liittyy samoin moraalinen rajanveto siitä, missä vaiheessa sikiö muuttuu "täydeksi ihmiseksi" ja saa olemassaolemisen oikeuden.

Itse liitän ihmisyyden jo vakiintuneesti sosiaalisen konstruktivismin avulla yhteisöllisyyden käsitteeseen - hedelmöittyneestä munasolusta kehittyy tietoinen ihminen lajityypillisesti vain hänestä huolehtivassa ihmisyhteisössä sosiaalisen kasvuprosessin myötä. Tämän vuoksi mm. transhumanistien haikailemille tekoälynsä avulla itsenäisesti uutta oppiville roboteille en hevillä suostuisi ihmisarvoa myöntämään...

Käsittääkseni ihmisen tietoisuus itsestään asettaa hänelle samalle velvoitteen kohdellla vähemmän itsetietoisia lajeja kunnioittavasti ja niistä huolta pitäen. Moraalinen vastuu luonnosta ylipäätään ja muista eliöistä erityisesti - ja moraalilla tarkoitan tässä tarkoituksellista ja perusteltua valintaa hyvän edistämisestä - asettuu aina ihmisen omien toimintamahdollisuuksien rajojen sisälle ja siten kasveja ja eläimiä on syytäkin hyödyntää ainakin ravintona huolimatta siitä, että näillä eliöillä on kiistämättä oma eliöarvonsa. Ts. ainakin itse aion jatkossakin kalastaa syksyisin muikkuja verkoilla ja valmistaa niistä erilaisia kalaruokia ilman omantunnon tuskia - minunkin olemassaoloni kun on riippuvainen säännöllisestä ravinnonsaannista eikä minun toimintamahdollisuuteni rajojen sisälle ole löydettävissä sellaista vaihtoehtoa, että söisin ravinnokseni jotain sellaista, mikä ei olisi lähtöisin kasvi- tai eläinkunnasta...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #13

Niin, itsensä tiedostaminen pitänee pitää lajityypillisenä ominaisuutena jolloin sitä ei välttämättä tarvitse vaatia jok'ikiseltä lajia edustavalta yksilöltä. Kun samaan aikaan pidämme lajimääritelmän riittävän laajana ja sovellamme sen rajoja mielummin suvaitsevaisesti kuin ahdaskatseisesti, emme törmänne ongelmiin ihmisarvoa yksilöille antaessamme.

Mutta mitä ihmisarvo käytännössä on? Tarkoitetaanko, että sen saaneet ovat jotenkin erityiskohtelun alaisena suhteessa muihin? Suojelemmeko kaikkia ihmisarvon saaneita vaaroja vastaan? Nälkää, janoa, suojantarvetta j.n.e. vastaan? Mitkä tarpeet laskemme tuon suojan kattavan? Esim. Maslowin tarvehierarkiassa? Entä auttaminen muita lajeja vastaan?

Miten tunnistamme ihmisarvoon kuuluvan vastuun puitteissa, ettemme tule turmelleeksi muiden eläväisten oikeuksia - liikaa? Emme varmaankaan saa auttaa lajitovereitamme hinnalla millä hyvänsä vaan joudumme sovittamaan keinomme ja päämäärämme niiden ympäristölle ja muulle luonnolle aiheuttamaamme hintaan. Mutta miten tuon sovittamisen teemme ja mitä asioita meidän tulidi silloin puntaroida?

Ehkä jonkinlaista osviittaa voinemme saada ajattelemalla lajimme tulevaisuutta pitkällä tähtäyksellä, siis useampien sukupolvien päähän. Ja pitämällä mielessä, että onnellisen possun liha maistuu paremmalle kuin stressaantuneen.

P.s. Olen päätynyt ajattelemaan, että muikun suurin onni ja autuus muikkuna on päätyä savolaisen suuhuun. Silloin jokainen muikku miettii omaa muikkuuttaan ja päätyy ratkaisemaan haluaako muikkuna kukkoon, ruisjauhohunnussa pannulle, tulla suolatuksi tai muikkupataan. Vai onko hän modermimpi erilaisten marinaadien kanssa peuhaaja. Joka tapauksessa muikut tekevät parhaansa kasvaakseen hyväksi muikuksi syvällisessä symbioosissa savolaisten ruuansulatuksen kanssa. Sen kun evoluutio on kehittänyt erityisesti sulattelemaan koko elämänsä sinne pääsemiselle pyhittäneitä riäpyksiä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset