*

jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Hallitus luopumassa 72 prosentin työllisyysastetavoitteestaan?

Pääministeri Sipilän johtaman hallituksen eräs keskeinen taloutta vakauttava tavoite on hallitusohjelmaan kirjatusti nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin vielä tämän hallituskauden aikana eli vuodelle 2019. Useiden asiantuntevina pidettyjen tahojen arvioiden mukaan nykymenolla tämä tavoite jää mitä todennäköisimmin saavuttamatta.

Pääministeri Sipilä itse  vielä kevättalvella suhtautui toiveikkaasti työllisyystavoitteen toteutumiseen,  verkkolehti Suomenmaan haastattelemana pääministeri totesi tavoitteen olevan hyvinkin realistinen :

 

     "– Miksi me emme siihen pystyisi, kun Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa työl­li­syy­saste liikkuu 75 prosentissa. Suomessakin Pohjanmaalla työl­li­syy­saste on noussut jo noin 75 prosenttiin. Ahvenanmaalla se on yli 80 prosenttia.

Sipilän mukaan hallituksen tavoitteet ovat selkeitä: halli­tus­kauden aikana työl­li­syy­saste on nostettu 72 prosenttiin ja työllisten määrä on vahvistunut 110 000 henkilöllä sekä velaksi eläminen julkisessa taloudessa on loppunut vuoteen 2021 mennessä."

 

Valtioneuvoston selonteossa julkisen talouden suunnitelmaksi vuosille 2018—2021 ennustetaan kansantalouden kehityksen kuitenkin olevan vielä pitkän aikaa nykyisen hallituskauden jälkeenkin varovaista ja työllisyysasteen kohoavan optimistisimmillaankin 70.7 prosenttiin  vuonna 2021.  

Suomen talouden arvioidaan kasvavan vain prosentin vuosivauhtia,  mikä jää selkeästi jälkeen maailmankaupan kasvusta :

 

     "Suomen kansantalous kasvoi 1,4 % v. 2016. Kasvun lähteinä olivat yksityinen kulutus ja yksityiset investoinnit. Valtiovarainministeriön kansantalousosaston riippumattoman ennusteen mukaan v. 2017 Suomen talous kasvaa 1,2 % edelliseen vuoteen verrattuna. Vuosien 2018 ja 2019 kasvuksi ennustetaan 1,0 % ja 1,2 %. Maailmantalouden ja -kaupan kasvunäkymät ovat hieman parantuneet. Maailmankauppa kasvaa 3 % v. 2017, ja kasvu kiihtyy 3,7 prosenttiin v. 2019.

Useiden Suomelle tärkeiden kauppakumppaneiden talouksien ennustetaan kehittyvän varsin suotuisasti. Yhdysvaltojen kasvunäkymät ovat edelleen hyvät: vuosina 2017—2019 talous kasvaa vajaat 3 % vuodessa. Ruotsin talous kasvaa myös vajaan 3 prosentin vauhdilla. Vaikka Suomen viennin kehitys jää edelleen maailmankauppaa vaisummaksi, markkinaosuuksien menettäminen kansainvälisessä kaupassa hidastuu viennin kääntyessä kasvuun.

Lähivuosina talouskasvu muuttuu laaja-alaisemmaksi ja sitä tukee yksityinen kulutuksen ja investointien ohella myös viennin voimistuminen. "

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (40 kommenttia)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Työllisyysaste on muuten ruotsiksi sysselsättningsgrad :)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Suomessa voi elää aivan kohtuullista elämää menemättä töihin. Moni haluaa elää itselleen ja perheelleen.

Esim. ylitöistä tulee vain kipeä selkä ja avioero.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Minä huomasin jo parikymmenentä vuotta sitten, että työttömänä pärjäisin periaatteessa jopa taloudellisesti paremmin kuin työelämässä mukana ollen.

Luterilaisuuden läpikyllästämänä ateistina katsoin kuitenkin velvollisuudekseni kantaa oman korteni yhteiskunnalliseen muurahaiskekoon...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Muistelen edesmenneen P.Myllykosken laulaneen Freud Marx Engels & Jungin kappaleella "Selkä vääränä" (Boney Fingers), että jos raataa selkä vääränä, siitä saa vain väärän selän.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Sipilä on vihdoin tajunnut et työllisyysasteen nosto vaatisi kotihoidontuen fiksausta ja naisten aseman parantamista työmarkkinoilla: hallitus päättää mieluummin luopua työllisyysasteenparannustavoitteesta.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Blogitekstistä jätin pois arveluni siitä, että hallitusohjelmassa esitetyn työllisyysastetavoitteen saavuttaminen edellyttäisi naisten työmarkkina-aseman parantumista nykyisestä huomattavassa määrin.

Hallitus on tosiaan valinnut mieluummin naisten pitämisen kotona ja tavoittelee nyt julkisen talouden tasapainoa järjestelemällä eri ministeriöiden hallinnonaloihin kuuluvia menoja "kustannustehokkaammin". Tämän ohella nyt puheena olevassa selonteossakin tulee mainituksi, että sote- ja maakuntauudistukset yksinään tuovat julkiseen talouteen peräti kolmen miljardin euron verran säästöä heti, kun nämä uudistukset realisoituvat...

https://demokraatti.fi/hallitus-ei-taipunut-edes-s...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#3
Muuttovero jarruttaa tehokkaasti toiselle paikkakunnalle menoa. Ensimmäisen vuoden palkka menee muuttoveroon ja muuttokuluihin.

Vuoden päästä uudessa paikassa voi olla jälleen työtön, koska Suomen kaikki politiikka on niin poukkoilevaa.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Tuo hallituksen 72% tavoite on samankaltainen tavoite kuin ilmaston lämpeneminen vain 2,5 asteella (vai mikä lienee tämänhetkinen "tavoite").

Toisin sanoen kyseessä on pelkkä hurskas toive, jonka toteutumisen hyväksi ei poliittisesti valituilla elimillä ole oikeastaan valtaa tehdä yhtään mitään.

Jos noille asioille haluttaisiin oikeasti jotain tehdä, tulisi talous ottaa demokraattiseen eli poliittiseen kontrolliin. Tuotannosta ja sen hedelmien jaosta tulisi päättää poliittisesti eli suomeksi sanottuna pitäisi siirtyä keskusjohtoiseen suunnitelmatalouteen. Se on sen luokan kirosana, että ainakin toistaiseksi enemmistö antaisi mieluummin maapallon tuhoutua.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Tuo hallituksen 72% tavoite on samankaltainen tavoite kuin ilmaston lämpeneminen vain 2,5 asteella (vai mikä lienee tämänhetkinen "tavoite").''

Vihreiden vaalivoitti jäädytti Suomessa ilmaston koko kevääksi.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Duunariosake.
Se olisi ollut se hallituksen ainut ja oikeansuuntatainen aikaansaannos, jonka avulla olisi saatu aikaiseksi niin mittava talouden nosu, että kaikki kikyset ja leikkelyt olisi voitu haudata ennen syntymäänsä.

Sitä duunariosake talousmallia ei sellaisenaan ole vielä missään toteutettu. Lähellä ollaan käyty, mutta tärkein osio on jäänyt puuttumaan. Kaikkein lähimpänä on käynyt osuustoimintaliike, mutta siitäkin on jäänyt merkittävä toiminto puuttumaan.

Duunariosakkuus käynnistyy sillä, että duunari (yrityksen henkilöstö jäsen) lunastaa työpaikkansa sovitulla rahamäärällä yritykseltä. Kertynyt rahamäärä esm. 100x5000€=500.000,-€ talletaan rahalaitokseen erityistilille sijoitettavaksi. Tilin hallinta on täysin henkilöstöllä. Henkilöstöllä on oikeus ja velvollisuus lainata tililtä yrityksen investointeihin. Kun yrityksen toiminnan tulos on hyvä, sijoittaa yritys tehdyn sopimuksen mukaan duunarirahaston pääomaan. Jos yrityksen tulos on huono, ei duunarirahastoon kerry lisäpääomaa.

Yrityksen henkilöstön palkka muodostuu suoritetun työn mukaan, sekä kvarttalisesti suoritettuna osinkona. Osinkoveron tulisi olla 10...20% alempi, kuin varsinaisen palkkatulon vero.

Jaahas, vaimo huutelee kahville.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Ei kuulosta ihan pahalta keskisuuriin eikä suuriin yrityksiin. Niissä yksittäisten työläisten osuuksista kasaantuu riittävästi kapitaalia jolla voi olla merkitystä.

Pienemmissä taas olisin taipuvainen tuotannollisten osuuskuntien kannalle. (Huom: meillä yleisesti ja laajalti julkisessa tietoisuudessa osuuskunnat mielletään suurten kulutus-, tuottaja-, vakuutus- ja pankkiosuuskuntien kaltaisiksi).

Mallin suurin haaste lienee, että se suorastaan edellyttää pitkäaikaisia työsuhteita ja molemminpuolista sitoutumista työllistymiseen. Työnantajien tämänhetkinen ideologia menee kohti päinvastaista dynamiikkaa.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #13

#13 "Mallin suurin haaste lienee, että se suorastaan edellyttää pitkäaikaisia työsuhteita ja ..."

Kuvittelen työnantajan näkemyksen tehotyöntekijästään olevan:
a. Korkea hyötysuhde yhdistyneenä korkeaan tuottamismotivaatioon
b. sitoutunut yritykseen
c. joustavuutta yhteisellä sopimisella
d. mahdollisuus uuteen rahoituskanavaan

Duunariosapuolen näkymä
a. Pääomatuloa pienemmällä verotuksella
b. Pidemmät työsuhteet
c. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä
d. Ylpeyttä "meidän" firmasta

Ainahan löytyy myös niitä, jotka eivät mahdu mihinkään raamiin. Jos duunariosakkuutta kehitetään edelleen, niin yhä pienemmäksi tulee se sopeutumattomien joukkio. Pelkkä kateus tulee olemaan vahva voima siihen.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #15

Valtosen kuvitelmien vika on niiden rationaalisuus. Noinhan sen luulisi, uskoisi ja toivoisi järjellä asioita ajatellen olevan. Mutta viime vuosikymmenten keskustelun työnantajanäkemyksiä seuratessa on syntynyt käsitys, että heidän käsityksensä joustavuudesta on kyky päästä työntekijöistä mahdollisimman helposti eroon. Heidän yleisimmät ja kovaäänisimmin esitetyt joustavuusvaatimuksensahan liittyvät irtisanomisaikoihin ja -ehtoihin.

Toisaalta heitä ei tunnu juurikaan kiinnostavan hyötysuhteen tuottavuuspuoli vaan vain sen ajan hinta josta joutuvat maksamaan palkan. Tämä käsitys on syntynyt m.m. kiky-keskusteluista et al.

Työ mahdollisuus uuteen rahotuskanavaan lienee useampijakoinen kysymys. Toisaalta raha pääomanakin on tarpeen monelle yritykselle. Mutta kuinka monelle työttömälle sitä on kertynyt niin paljon, että siitä liikenisi työpaikan "ostamiseen"? Olisiko ja missä määrin seurauksena uusi velkavankeuden muoto joillekin?

Silloin parhaimmillaankin pienten henkilökohtaisten pääomapurojen yhdistäminen luo kiinnostavuutta rahoitusmielessä vain kun työntekijöitä on riittävästi. Mutta ovatko työnantajat myös valmiita sen mukanaan tuomaan vallanjakoon? (takavuosikymmeninä ehdoteltiin erilaisia rahastoja joiden kautta työntekijät olisivat saaneet sanavaltaa yrityksien asioihin mutta ne kaatuivat Etelärannan vastustukseen kaikissa muodoissaan).

Jos työntekijät suuremmassa määrin omistajina rahoittavat yrityksen, mihin perinteisiä kapitalisteja tarvitaan? Seurauksena olisi se itse inhotus: sosialismi jossa tuotantovälineet ovat niiden käyttäjien hallussa.

Tuosta sopeutumattomien joukosta olen myös samaa mieltä. Ympäristön sosiaalinen paine vaikuttaa.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #19

Taitaa tuo esitykseni vaikuttaa turhan rationaaliselta, mutta jotain pitää yrittää. Sekä työnantajien, että duunaripuolen pitää ymmärtää se tosiasia, että riitelemällä ja toisiaan kusettamalla ei Suomimannulla pärjätä moisella toiminnalla. Maailma ja myös Suomi ovat sellaisen maailman edessä, jota ei ole koskaan koettu, eikä ole edes kuviteltu tulevaksi.

En osta ajatusta, että yrittäjä ei muka katsele kvarttaaleissa, mitä sen tulosviivan alle on kertynyt. Kiky on osapuolien pakkomielleratkaisu. Se on kuin se jokin, jopka hetken lämmittää puntissa.

Duunarimallissa ei ole kyse pelkästään rahoitusmallista. Enempi on kyse henkilöstön motivaatiosta ja yhdessätekemisestä yhteiselle tavoitteelle. Ei mikään ole keltään pois, vaan yhteisen hyvän lisää. Duunarilla on oikeus päättää minne sijoittaa rahansa, omaan työpaikkaansa, vaiko hetken himon täyttöön. Duunarirahaston käyttöön voidaan sisällyttää vaikka pieniä sosiaalilainoja.

Vallanjaosta ei ole kyse, vaan valta säilyy edelleen niillä, jotka ovat yrityksen luoneet, tai muutoin hankkineet omistukseensa. Ennen muuta yrityksellä on yhä valta ottaa hallitukseensa henkilöstöedustajan, mikäli näin haluaa.

Kapitalismi saattaa olla häviävä luonnonvara jo muistakin syistä. Duunariosakehan ei omista yritystä, vaikka sitaateissa lukeekin "ostaa työpaikkansa". Se on yrityksen sisäinen toimi, joka sisällytetään lakiin Duunariosakkeesta. Pörssiosake on täysin muuta, ja onhan niitäkin vapaasti myytävnä nurkanvaltaukseen asti. Ammattiyhdistyshän ei ole vielä sitä täysin sisäistänyt.

Sosiaalinen paine on vielä tänään jotakin, mutta maapallon ilmasto, tai sitten Siperia opettavat.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #20

Tarkoittaako Valtonen, ettei "duunariosakkeella" olisi samaa äänivaltaa kuin "kapitalistiosakkeella"?

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #21

#21 Jorma Myyryläinen
Kyllä tarkoitan. Duunariosake on instrumentti, jolla tähdätään maaliin muulla tavalla. Sitä ei pyöritetä pörssin kautta, vaan se lisääntyy ja sitä jaetaan yrityksen sisällä. Duunariosakkeen arvo saattaa joissain tapauksissa seurata pörssisignaalia, mikäli ao. yritys on pörssiin listautunut.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #22

Pörssiyhtiöidenkin yksittäiset osakkeet ja niiden erät ovat kaupan pörssissä tai muualla vain ja ainoastaan siltä osin kun ja jos niiden omistajat niitä kaupalle haluavat tarjota, ei muuten. Eli ihan tavallisiakaan pörssiyhtiön osakkeita ei ole niiden omistajan pakko tarjota myynnin kohteeksi.

Mutta varmistan vielä: tarkoittaako Valtonen, ettei n.s. duunariosakkeilla olisi yhtiökokouksessa samaa äänivaltaa kuin muilla (jotka jo mahdollisesti on jaettu äänivallaltaan ja voitto-osuudeltaan erilaisiin sarjoihin)? Mitkä ovat silloin ne keinot joilla n.s. duunariosakkaat pyrkivät maaliin? Vainko vain muiden, oikeiden omistajien hyvä tahto kun saavat halpaa rahaa yhtiölle? En jaksa uskoa sellaiseen talouselämän rupisessa todellisuudessa.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #23

Duunariosakkeilla pitää olla äänivaltaa, mutta kuoitenkin rajatusti niin, että valta säilyy yrityksen hallituksella. On suotavaa, että hallituksessa on myös henkilökuntaedustus.

Duunariosakkeille jaetaan osinkoa, kuten perinteisillekin osakkeille. Kun yritys lainaa duunariosakepääomapotista investointiin, yritys maksaa lainasta sovittavan koron.

Henkilöstön tulo muodostuu siis työansiosta ja duunariosakeosingosta, josta vero on n. 10...15%. Tämä on se ominaisuus, joka tyrmää kikyn.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #24

Ainakin nykyisen osakeyhtiölain mukaan yhtiökokouksessa osakkaat omien äänivaltojensa puitteissa valitsevat hallituksen joka siis edustaa osakkeenomistajia eikä päinvastoin. Miten Valtonen rajottaisi n.s. duunariosakkeiden omistajia käyttämästä valtaansa hallituksen valintaan?

Henkilöstön tulonmuodostus palkka- ja osinkotuloista voi ihan hyvin mennä noin. Mutta verotuskohtelussa pyrkisin laajemmista syistä pikemminkin vanhan kokoomustavoitteen mukaan saamaan kaikki tulot n.s. "samalle viivalle" eli verottaisin kaikkia erilaisia tuloja progressiivisesti samalla ankaruudella tai armollisuudella.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #25

Kiitokset sparraamisesta J. Myyryläinen.

Työnimi Duunariosake on valittu, koska se vaatii oman lakinsa. Sen pitää erottua muista yritysmuodoista erityisyytensä takia.

Duunariosakkuus toimii verotuksen suhteen lähes samoilla ehdoilla, kuin listaamattomien yritysten tulonjaossa.

Kun hamassa nuoruudessani oli perustamassa yritystäni, oli yhtenä määreenä se, että jokainen henkilöstöön kuuluva on myös jollakin osuudella yrityksen omistaja. No yritystä ei kuitenkaan muista syistä koskaan perustettu. Ajatus kyti ja savusi ja siitä alkoi fundeeraus duunariosakkuudesta.

Duunariosakkuuden olemus vastaa myös siihen, kun robotiikka ja autonomiset tehtaat alkavat vähentämään ihmistyövoimaansa. Robotiikan ja autonomisten tehtaiden omistajat tulevat valloittamaan maailman. Jotta maailma ei kaatuisi katastroofiin, on miljoonille työttömiksi joutuville löydyttävä vaihtoehto. Duunariosakkeen tuotto lisättynä kansalaisturvavakuutuksella on se taloudellinen ratkaisu. Suomalainen työnarkomaani voisi perustaa vaikkapa älyrobottien kuntoutuskeskuksen. Taas vaimo hihkuu kahville.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #26

Olen periaatteessa mieltä, että tuotantovälineiden tulisi kuulua niiden käyttäjille. Siinä suhteessa työntekijöiden omistusosuudet yrityksessä jossa työskentelevät on hyvä juttu.

En ole kuitenkaan ihan varma, ainakaan vielä, tarvitsemmeko yrityksiin erilaisia ja -arvoisia omistamisen muotoja. Minusta jos omistetaan niin omistetaan ja siihen kuuluu sekä vastuu, riski että valta ja osuus tuotoista kuin tappioistakin.

Kapitalismissa jossa omistaminen ja siihen liittyvä valta ja oikeudet tuloksiin kasautuvat, pitäisin, ainakin toistaiseksi, omistus- ja työsuhteet pääsääntöisesti erillään jotta myös vastuusuhteet pysyisivät mahdollisimman selkeinä. Suuri yleisö ei kuitenkaan tunnut olevan niistä tietoisia eikä edes kaikilta osin kiinnsotuneita.

Edelleenkin olisin taipuvainen suosimaan osuustoimintaa tuotantovälineiden omistuksen järjestämiseksi vaikka se ei olekaan valtio- eikä muunkaan vallan suosiossa.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #27

Pitää synnyttää visio siitä, missä joukkueessa pelaamme ja ketkä ovat pahimpia vastustajiamme.
Seuraavakis pitää luoda mielikuva siitä, mikä on se tekijä, jolla tulemme olemaan voittajia.
Joukkueessa ei ehkä sittenkään pidä löytyä kaiken ylilyövää kapitalismia, eikä myös sen vastavoimaa.

Uutiset kutsuu.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #28

Jos tarkastelemme toimiviksi havaittuja (liike-)toiminnan kehittämisen ajatuksia niin ensimmmäisenä pitäisi miettiä mitä me oikeasti haluamme ja vasta sen jälkeen millä sen saamme. Siis ensiksi visio tavoitetilasta (toki on muistettava, että sana "visio" tarkoittaa myös harhanäkyä) jotta tiedämme mitä tavoittelemme. Sen jälkeen on selvitettävä pelikenttä ja sen rajat sekä nykyinen sijaintimme siellä jotta voimme tunnistaa millä me siellä erotumme voittaisesti muista. Sitten meidän on rakennettava kyvykkyydet joilla voitamme. Niistä yksi ja vain yksi on "joukkue" tai organisaatio osaamisineen jolla sen teemme. Ja sitten vain eteenpäin.

Kapitalismin näen määräävänä tekijänä ympäristössä ja olosuhteissa joissa joudumme toimimaan, siis pelikenttänä. Samaten vastavoimat ellemme tai joku muu ole asettaneet olosuhteiden muuttamista tavoitteeksi. Kyse on siis ensimmäisenä ja määräävimpänä siitä mitä me haluamme olla ja mihin päästä.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #29

Olet aivan oikeassa. Pitäähän meillä olla oma visiomme, jota kohden taaperramme. Joskus se on, kuin veneilijöillä tuppaa olemaan. Kun astut veneeseen, olet jo perillä. Ken irrottaa innoissaan touvit ja nostaa purjeet. Toinen ken istahtaa tuhdolle ja antaa ajan viedä.
Ihmisen visiot tuppaavat olemaan muuttuvaista sorttia. Visiot muuttuvat iän myötä, kuten myös hetken taloustilanteen myötä.

Tavoite on taas toinen asia. Haluan olla 6 L:n ylioppilas, haluan valmistua insinööriksi, haluan tulla kovapalkkaiseksi toimitusjohtajaksi, haluan kivan vaimon ja perheen, haluan runsaalle eläkkeelle vajaa kuuskymppisenä, haluan polttohautauksen.

Toisaalta toivon herääväni huomenna terveenä, toivon aamupalani olevan tavanomainen, toivon duunissa kaiken menevän hyvin, toivon ettei tänään ole tarvetta ylitöille, kun pitäisi päästä fudismatsia tsiikaan, toivon saavani sen pankkilainan mökin laittoa varten, toivon hyviä yöunia itselle ja kavereille kanssa.

Siin pari tiekarttaa joiden lisäksi on vielä lukematon määrä muita tiekarttoja. Maailmahan elää juuri nyt vaihetta, mitä ei ole kyetty näkemään kristallipallosta. Perinteisellä elämäntavalla on haasteellista onnistua pysyttelemään omalla tiekartallaan. Koskee sekä heitä, että meitä, kaikkia. Elintasoerot tulevat aina säilymään, muttaa toivottavasti ääripäät lähentyvät toisiaan. Toivoisin asian menevän niin, että kummaltakaan ei oteta mitään pois, vaan molemmat antavat toisilleen itsestään jotain. Tiedän, se on vaikeaa. Meillä Suomessa elää vielä isiemme epäluulon henki vuosilta 1917-1918. Sitä halutaan pitää yllä, sitä muistellaan ja palautetaan mieleen tarpeen tullen. Ehkä se neljä sukupolvea antaa suomisieluillemme rauhan.

Pidän omaa duunarimallia kehityskykyisenä ja odotin nykyhallitukselta jotain sen tapaista, mutta kiky oli minulle suuri pettymys. Katson sitä sitten kummasta hyvänsä vinkkelistä.

Pitää taas siirtyä päivän TV uutisten pariin kokemaan, kuinka maa makaa tänään ja mitä setä Trump sanoo tänään.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #30

Ei vision pidäkään olla ikuisesti kiinni lyöty. Sitä on tarkasteltava aika ajoin kriittisesti. Mutta se on oltava kirkkaana mielessä kun asettaa lyhyemmän tähtäyksen tavoitteita jotta ei tule menneeksi omalta kannaltaan harhaan ja osaa varoa keskenään ristiriitaisia sekä vahingollisia toimia.

Veneilijän tavoite vain veneillä lienee osa tavoitetta hakea mielihyvää visiossa jossa (ainakin osan aikaa) nautiskellaan. Toisaalta veneilyä kannattaa ajatella esimerkkinä myös hyötymerenkulun kannalta: jos ei tiedä mistä on lähdössä ja minne menossa eikä katsele säätietoja niin kohtalo saattaa olla melkoisen onneton.

Olen samaa mieltä, että duunarimallia kannattaa kehitellä ja täsmentää. Siinä on ihan hyviä ja järkeenkäypiä tavoitteita sekä elementtejä. Jonkin verran vielä laittoa niin hyvä tulee(-nee).

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #31

Harhaan saa mennä, bankrottikin pitää kokea. Kun niistä on selvinnyt, niin aurinkokin paistelee entistä kirkkaammin. Nyt pyytäisin sinua osoittamaan minulle yksi ihminen, jonka lyhyinkin tähtäin varmuudella toteutuu. Pessimistillä on aina suunnitelmat A, B, C ja pelkurilla on vielä D:kin.

Nautiskelu toimii myös hengenvoiman laturina seuraavan vison valmisteluun. Jorikin lauleskeli Mikki Hiirestä merihädässä. Onneksi Suomen Joutsen kerkesi hätiin. Kerran täältä vain lähdetään, ei huonoimpia tapoja verrattuna moneen muuhun lähtöön.

Jatkan duunarin täsmennystä kahvin jälkeen.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #32

En kai kiistänyt erilaisten vaihoehtoisten suunnitelmien mahdollisuutta ja tarpeellisuutta. Korostin, että on tiedettävä mitä tahtoo olla ennekuin hakee keinoja sen saavuttamiseksi. Ja kokemukset halutun tavoittelussa toki voivat myös vaikuttaa siihen mitä katsoo mahdolliseksi tavoitella.

Ennen kaikkea viestini ydin oli, että pitää olla tietoinen mitä kulloinkin tavoittelee jotta voi tehdä järkiperäisiä suunnittelmia, vaihtoehtoisiakin, siitä miten eli millä toimilla ja resursseilla sen haluamansa saavuttaa eli erottuu voittoisasti edukseen muista samaa tavoittelevista silloin kun kaikki tavoittelijat eivät voi sitä saavuttaa.

Ja tietenkin kaikesta tekemästään on opittava vastaisen varalle jotta voi sovittaa sekä tavoitteitaan että keinojaan parhaimman mahdollisen vaikuttavuuden saavuttamiseksi. Siinäkin on tarpeen ensin hakea niitä vaihtoehtoja keinoihin ja toimiin joilla haluamaansa tavoittelee ennenmin kuin luopuu tavoitteistaan. Vasta kun useampaakin vaihtoehtoa on kokeillut kannattaa tarkastella tavoitteittaan eli sitä visiota. Useammin kun vika on tavoitteiden asemesta kyvykkyyksissä joilla niitä tavoittelee eli osaamisissa ja muissa resursseissa ja välineissä.

Duunariosakkeisiin nähden pitäisin tärkeänä, että duunareilla, jos heillä on omistusosuuksia työnantajaorganisaatoissaan heillä tulee olla keinot käyttää niiden tuomaa valtaa ja ennenkaikkea osaamista niiden käyttämiseen. Emme siis saa kaventaa amiksien opetusta vain oppisopimuskoulutukseen vaan riittävä teoreettinen osaaminen yhteiskunnan ja talouden toiminnasta on taattava. En vaadi jokaisesta KTM:a mutta perustiedot ja taidot olisi hyvä olla.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #33

Järkiperäiset ratkaisut ovat harvinaisia, kun ihminen ratkoo omaa kohtaloaan. Useimmiten ratkaisu tapahtuu siellä aivojen tunnelohkossa. Muiden asioita ja ongelmia ratkovat konsultit ehkä valitsevat useammin ulkoa opeteltellun toisten kokemukseen perustuvaan ratkaisumalliin.

Kaikki ihmisen oppi kertyy 100% historiasta, eli menneestä ajasta. Tuleva tieto kun on aina inan verran edessäpäin ja jalostuu tiedoksi vasta, kun se on jo historiaa. Väitän, että maailmassa on hyvin harvoja ihmisiä, jotka jossain elinkaaren vaiheessa valitsevat tiensä ja saavuttavat juuri sen mitä ovat etsimässä. Sattuma ja sen mukanana oikeassa paikassa unelmansa perässä hereillä kulkien löytyy jotakin, joka pistää kaiken suunnitellun uusiksi. Näin pitää ollakin.

Duunariosakkuus voi olla myös yritys yrityksen sisällä. Kummallakin on oma hallintonsa ja omat tehtävänsä. Yrityksillä on kahdenvälinen ristiinomistus jossakin suhteessa. Omistusosuudet voivat olla muuttuvia yrityksen kehityksen myötä. Tämä malli antaa molemmille yrityksille mahdollisuuden ja myös vaateen toimia parhaimman tuloksen tuottavalla tasolla. Ei tarvita mitään keinoviritettyä pakkokikyä ongelmalähteeksi. Ammattiyhdistysliike tulee hakemaan paikkansa enemmin konsultoivana tukitoimijana ja verolakien lobbaajana.

Peruskoulutus kuuluu aina yhteiskunnalle. Yrityksillä pitää olla myös oma koulutusjärjestelmänsä. Parhaat ammattimiehet näihin päiviin asti ovat tulleet yritysten omista ammattikouluista. Näistä ammattikouluista muutamat ovat jatko-opiskelleet jopa tohtorin hatun alle.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #34

Olen samaa mieltä, että oppiminen tapahtuu historian kautta. Mutta siinä olisi pystyttävä erottamaan mitkä asiat ovat luonnonlakien kaltaisia välttämättömyyksiä ja mitkä ihmisten tahtojen kautta muodostuneita mahdollisuuksia tai niiden yhteensovittumia. Samaten tulevaisuuden suunnittelussa olisi otettava nuo kaksi erilaista asiaa huomioon.

On myös totta, että kukaan ei koskaan saavuta 100% tavotteistaan. Jostakin on aina luovuttava, toisten enemmän ja toisten vähemmän. Niinpä saavutusaste vaihteleekin jossakin 1-99 välillä jos vaikka ottaakin huomioon, että joillakin nälkä kasvaa syödessä ja jotkut yrittävät hillätä omaa nälkäänsä kun ruokaa puuttuu.

Olen hieman päässyt seurailemaan erilaisia firmojen sisäisiä yrittäjyyskokeiluja. Minusta ne ovat olleet kaikki enemmän tai vähemmän fiaskoja. Ongelmana on ollut useinmiten rinnakkaisten organisaatioiden muodostaminen ja muodostuminen. Lopulta on syntynyt kiista halutun ja saadun autonomian välillä se on vienyt viimeisetkin mehut koko toiminnasta ja alunperin hyvistäkin aikomuksista. Pyrkisinkin siis tavoittelemaan yksinkertaisuutta erilaisissa käskytys- ja raportointisuhteissa.

Minusta firmojen omissa koulutusjärjestelmissä on hyvät puolensa mutta myös rajoitteensa. Ne eivät anna valmiuksia toimia aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä eikä siten myöskään aktiivisesti tilanteissa joissa työntekijä mahdollisesti haastaisi jotenkin vanhat käskytyssuhteet ja esimiesten määräysvallan, esimerkiksi uusilla ideoilla siitä miten tuotantoa pitäisi organisoida (tai miten duunariosakkeiden tuomaa päätäntävaltaa käyttää). Kannatankin siis lämpimästi mahdollisimman laajaa yhteiskunnan tarjoamaan peruskoulutusta joka sisältää riittävän laajasti yleissivistävää kulttuurista ja yhteiskunnallista opetusta. Sen lisäksi voi ja pitääkin olla työpaikan omaa opetusta sen työpaikan erityisiin tuotannollisiin erityispiirteisiin.

Laajemmin oppinut työntekijä on myös työnantajien etu sillä niin yritykseen saadaan tietoa muualta. Samaten tuotannon uudelleenjärjestelyissä laajemmin oppia saanut työntekijä on todennäköisemmin helpommin uutta oppiva ja sopeutuva, myös yrityksen ulkopuolella jos niin on tarvis.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #35

Vastaan ensin ykkösosioosi, kun noita muita pitää pohtia oikein ajan kanssa.

Luonnonlakien mukaiset välttämättömyydet. Tavallisen taatiaisen on aika mahdotonta oivaltaa mitä ne ovat ja mitkä taas toisaalta ovat ihmisten päälleliimaamia mukama elämisen kannalta välttämättömyyksiä. Kyllä ihmisten pitää ottaa riski tulevaisuutensa suunnittelusta ilman määritteistä tietoisuutta luonnonlaeista ja mukamas luonnonlaista. Sinne vaan samaan koriin kaikki munat ja hillitön ravistus päälle. Sieltä se kuva kristallipalloon syntyy.

Kerkiän vielä 2-osioonkin tarttua, kun nuo kauniit ja rohkeat kuulemma kisailevat vielä tovin.
Pitäisi varmaan rakentaa jonkun sortin kuvaaja noista 1...99% arvoista. Mahtaako herra Gaussi kääntyä haudassaan, jos hänen käyrästöönsä noita asennetaan. Todennäköistä on, että käyrän alkupään ihmisiä on megakertaisesti enemmän , kuin noita yli 50 prossan ylittäjiä. Minne mahtanevat käyrällä sijoittua Nobelistit?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #36

Tunnistan, että asetan ihmisille kovia vaatimuksia, jopa yltiöoptimistisesti. Mutta haluaisin meidän tavallisten taatiaisten edes yrittävän ja koululaitoksen siinä auttavan,

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #35

Osio 3 vastaukseni (Vihdoin Juhannus tuli kärsityksi)
No, tämä sissäinen yrittäjyys ei minuakaan saanut ooikein syttymään. En oikein tahdo löytää hyviä argumentteja. Haudatkaamme malli siis toistaiseksi.

Osio 3
Minulla tosiaan on vallan myönteinen kuva yrityksen sisäisestä ammattikoulutuksesta. Olen itse saanut erään telakan antaman peruskoulutuksen laivasähköasentajaksi. Siinä oli ponnistuslauta jatko-opiskeluun ja edelleen ammattiin valmistuminen.Jotenkin tuli se työelämäkin kahlattua läpi ja maailmalla seilaavat monitoimimurtajat Fennica ja Nordica, joiden ohjauslaitteiden integroinnissa olivat näppini vahvasti mukana. Politiikan kuvioihin olen jumiutunut vasta noiden aikojen jälkeen. Moni ajatteleva kritisoi väkevästi nykyisenmallista politiikan harjoittamista vastaan, nim,enomaan puoluepolitiikan.

Osio 4
Politiikkaan, tai yhteiskunnan hoitotehtävään pitää olla oma himo. Valinta pitää jokaizsen tehdä omista lähtökohdistaan, mistä sen oppinsa kaivaa. Mahtaako Sirola opisto vielä toimia, ja entä Paasikiviopisto?
Muutokset vaan tuppaavat vaatimaan jonkun suuren murrokse. Barrikaadeilta näkyy kauemmas.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #38

Minustakin itse ammatin vaatimien teknisten taitojen oppiminen monillakin aloilla on sujuvaa oppisopimuksella tai muulla oppipoika->kisälli->mestari -tiellä. Mutta työelämässä parjätäkseen ja asioitaan hoitaakseen tarvitaan myös taitoja joiden opettaminen ei vältämättä ole työnantajien intresseissä. Vähintäänkin silloin ammattiyhdistysliikkeen tulisi tarttua toimeen ja saada oppipojat ja kisällit opiskelemaan myös niitä taitoja.

Noita taitoja tarvitaan ihan peruskansalaisen tasolla eikä vain ne joilla on himo päästä esimerkiksi erilaisiin luottamusasemiin. On meille tavallisille pulliaisille vallan vaarallistakin jättää yhteiset asiat vain heidän käsiinsä.

Sirola-opisto lopetti jo 1994 mutta Paasikivi-opistorytistää eteenpäin edelleenkin, Pellervo-opisto ja SAK:n Kilja-opisto samoin.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #39

Minä pikkasen karsastan noita mainitsemisiasi koulutusyksiköitä. Ainakin niin kauan, kun siellä koulutetaan voittamaan (kusettamaan) yhteiskunnan muita luokkia. Ammattiyhdistyskin voisi investoida varallisuuttaan muuannekin, kuin lakkokassoihin. Lakko on ase, jota monesti toivotaan ja kuitenkin pelätään. Siis molemmin puolin demarkatiolinjaa.

Jos siis opiskelle erään totuuden, on myös vastapainoksi opiskeltava se toinenkin suuntaus. Ehkä se avaisi silmiä ja opettaisi ihmiseksi kasvamiseksi.

Toinen versioni duunariomistuksesta kulki nimellä duunarikroisos. Siinä paikallislehden julkaisussa pyrin opettamaan ammattiyhdistysliikkeelle, miten se d.kroisos syntyy. Ei ottanut sekään tulta. Nyt on kolmas versio menossa ja neljäs on jo kuikuilemassa olan takana.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Sote- ja maakuntauudistuksia voi pitää hallituksen ajamista julkisen talouden vakauttamista tavoittelevista toimenpiteistä sellaisina niin sanottuina kärkihankkeina ainakin niiden toteuttamiseksi tehdyn ennakoivan työn volyymilla arvioituna. Sote-uudistuksen tasa-arvovaikutuksia ei kuitenkaan ole tarpeeksi mietitty ja koska sosiaali- ja terveystoimiin kohdistuvat muutokset kohdentuvat naisvaltaisille ammattialoille, niin on pelättävissä, että uudistuksilla saavutettavat säästöt heikentäisivät naisten työmarkkina-asemia entisestään :

http://www.tasaarvovaje.fi/?p=1557

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Tämä on uusi tieto että hallitus luopuisi tavoitteesta.
No se jää seuraavalle hallitukselle sillä tuskin maa pitkän päälle pärjää alle 72% työllisyyttä.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Virallisesti hallitus ei tietenkään ole tavoitteesta luopunut, mutta tuo valtioneuvoston oma selonteko julkisen talouden suunnitelmaksi vuosille 2018...2021 ei sellaista tavoitetta pidä esillä....

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Työllisyysasteesta puhuminen on sumuverhoa. Pitäisi puhua tehdyistä työtunneista. Työllisyysasteesta puhuessa saman arvoisia ovat niin kokoaikaiset työpaikat kuin satunnaiset muutaman tunnin keikkatyöt per kuukausi.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen perusteella viime vuonna työllisten tekemien työtuntien yhteenlaskettu määrä palasi parin vuoden "takapakin" jälkeen yli neljään miljardiin tuntiin...

Työllisyysaste ei itsenäisenä indikaattorina tosiaan ilmaise kovin hyvin kansantalouden vakautta eikä kerro juuri mitään työssäkäyvien toimeentulosta. Pätkätyöläiset ja jopa vakituisessa työsuhteessa työskentelevät joutuvat nykypäivänä aika ajoin turvautumaan toimeentulotukeen.

Käyttäjän jonirikkola kuva
Joni Rikkola

Sipilän mielestä hänen tyhmyytensä on työttömien syytä. työttömien vika kun eivät mene olemattomiin työpaikkoihin. JA tästä Sipilä rankaisee työttömiä kuten kunnon narsistin kuuluukin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset