jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Seksityöhön harvoin liittyy ihmiskauppaa

Feministien vuoro - nimisellä blogialustalla Niina Vuolajärvi ja Elina Halttunen-Riikonen oikovat sensationalistisen median ja myös asiallisempien toimijoiden luomia mielikuvia seksityöstä pelkkänä ihmiskauppana - kirjoittajat toteavat tutkimukselliseen aineistoon perustuen, että seksityössä kaikkineen vain harvoin on  kyse ihmiskaupasta. 

  " Esimerkiksi Lontoossa tehdyssä sadan siirtolaistaustaisen seksityöntekijän haastatteluun perustuvassa tutkimuksessa 6 % haastatelluista koki, että heidät oli pakotettu seksin myyntiin (Mai 2009). Tutkimukseen haastatellut siirtolaiset raportoivat kuitenkin erilaisista ongelmista ja hyväksikäytöstä, jotka liittyivät epävarmaan oleskelulupaan liittyvästä oikeuksien puutteesta. Tämä ei siis tarkoita sitä, etteikö kaupallisen seksin piirissä tapahdu hyväksikäyttöä ja oikeuksien rikkomuksia, vaan sitä, etteivät ne täytä ihmiskaupan juridista määritelmää.​"

​Ihmiskauppa keskittyy sellaisille aloille, joissa työvoimalta ei edellytetä korkeaa ammatillista koulutusta ja jossa työntekijöiden korvattuvuus on helppoa. Rakennustyössä, sesonkiluonteisessa maataloustyössä, hoiva- ja kauneusaloilla ja mm. marjanpoiminnassa etenkin siirtolaisten käyttäminen kiristyksen kohteina on yleisintä ihmiskauppaa ilmentävää rikollisuutta. Arviot kaupallisen seksin osuudesta ihmiskaupassa liikkuvat 20 ja 50 prosentin välillä.

​Ihmiskaupan vastaiseen työhön erikoistuneiden viranomaisten toiminta saattaa osiltaan vahvistaa median luomaa harhakuvaa seksityöstä ihmiskaupan synonyymina - esimerkiksi parin vuoden takainen Ihmiskauppa ei ole satua - kampanja videomateriaaleineen toisti stereotyyppistä ihmiskauppakuvaa viattomasta naisesta erotisoidun  väkivallan kohteena väkivaltaviihteestä ja BDSM-pornosta tutuilla kliseillä ryyditettynä.

​Shokkiefektejä voidaan toki perustella sanoman paremmalla nousemisella näkyviin mediavirrasta, mutta niiden kääntöpuolena on katsojien nopea vieraantuminen todellisuudesta. Ihmiskaupan uhreilla on harvoin kahleita eivätkä he useinkaan altistu suoran väkivallan kohteiksi. Psykologinen painostaminen, taloudellinen kiristäminen tai passin takavarikoiminen tekevät ihmiskaupan uhrista kuuliaisen ilman  että ulkopuolisten havaittavaksi jäisi mitään ihmiskauppaan viittaavia tunnusmerkkejä.

​Stereotyyppinen kuvasto ihmiskaupasta siis peittää alleen sen todellisuuden, missä valtaosa seksityöhön ajautuneista tai sen syystä tai toisesta valinneista elävät. Monet tekevät seksityötä yksinkertaisesti toimeentulonsa turvaksi täydentääkseen sillä esimerkiksi riittämätöntä työttömyyskorvausta tai opintotukea. Monesti siirtolaisille seksityö on lähes ainoa toimeentulon lähde puuttuvan työluvan vuoksi, mikä toki itsessään altistaa erilaiselle hyväksikäytölle ja tekee samalla ihmisestä lainsuojattoman pienentäen myös hänen oikeussuojaansa. Seksin myyminen kun  on esimerkiksi Suomessa itsenäinen karkottamisen peruste.

​Kirjoittajien mielestä nykyinen kriminaalipolitiikan avulla tapahtuva rikoslakia tulkitseva ja moralisoiva seksityön säätely pitäisi korvata seksityöntekijöiden omista tarpeista lähtevällä prostituutiopolitiikalla, missä resursseja ohjattaisiin matalan kynnyksen tukijärjestelmiin horjuvassa asemassa olevien seksityöntekijöiden oikeussuojaa ja itsemääräämisoikeutta vahvistavasti.


​Mikä on tietenkin myös allekirjoittaneen valistunut näkemys asiasta...

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän 1 kuva
Freddy Van Vonterghem

Seksityöhön liittyy usein ihmiskauppa jos seksityöläiset ja työnantajat (sutenöörit) ovat muita kun kantaväestöön kuuluvia.

Sama ilmiö on havaittu myös muissa ammateissa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Luulisin kuitenkin, että ylivoimainen valtaosa työskentelee "omaan laskuunsa" ilman mitään sutenöörejä, ainakin Suomessa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Omaan laskuun omalla vastuulla työskentely ei kuitenkaan välttämättä tarkoita seksityöntekijöiden oikeusturvan toteutumista.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Suomen lakihan kieltää käytännössä bordellimaisen toiminnan ja lähes kaikenlaisen yhteistyön koska se katsotaan välittömästi paritukseksi tai törkeäksi paritukseksi. Tämä johtaa käytännössä siihen että seksiä myyvät seksityöntekijät joutuvat ottamaan asiakkaansa vastaan yksin tai asiakkaan luona. Jos ajateltaisiin itse seksiä myyvän seksityön työturvallisuutta väkivallan suhteen niin itse näkisin bordellimaisen työpisteen paljon turvallisempa koska esimerkiksi vartija/turvamies olisi saatavilla. Kaupatkin palkkaavat vartijoita iltavuoroon turvallisuuden tähden mutta seksityöntekijöillä ei ole tähän mahdollisuutta koska vartija katsottaisiin heti paritukseen osallistuvaksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset