jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Isyyden tukeminen edistää tasa-arvoa

Miesten kiinnostus omavoimaiseen vanhemmuuteen on monimuotoisen emansipatorisen kehityksen eräs positiivisimmista ilmentymistä - Tilastokeskuksen kokoamien perhetyyyppitilastojen mukaan vuonna 2014 Suomessa oli jo 31 342 perhettä, jonka muodostivat isä ja lapset.

Pelkästään sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen kannalta miesten läsnäolevan vanhemmuuden määrällisen lisääntymisen voi nähdä myönteisenä ilmiönä, sillä eritoten vanhemmuuden tasaisemman  jakaantumisen miesten ja naisten kesken on todettu tuottavan tasa-arvoedullisia lopputuloksia niin yhteiskunnan kuin sen jäsentenkin käytänteisiin. Esimerkiksi sukupuolten välisen keskimääräisen palkkaeron eräs keskeinen selittävä tekijä on juurikin vanhemmuudesta koituvien taloudellisten rasitteiden ja vastuiden lankeaminen enemmän naisten ja naisten työnantajien harteille. 

Miesten  lisääntyvä pienten lasten läsnäoleva vanhemmuus tuottaa myös suoraa, miesten itsensä elämänlaatua parantavaa, hyötyä, sillä pienestä lapsesta huolehtiminen aikaansaa suojelumotivaation vahvistumista ja  oksitosiinin erittymistä mikä täten vahvistaa isien omaa elämänmotivaatiota ja tasapainottaa heidän ajatusmaailmaansa. Miesten kasvava osuus lapsen ensisijaisina vanhempina laventaa miesten sosiaalisia  sukupuolirooleja ja kasvattaa miehille tarjolla olevien elämänhallintastrategioiden määrää, mikä tulevaisuudessa johtanee parhaimmassa tilanteessa "miessyrjälistön" kuihtumiseen ja siten tällaisen kehityksen voi helposti nähdä muun myönteisen ohella jopa rikoksia ennaltaehkäisevänä mekanismina...

 

Mitä sitten poliittisesti koneistettu yhteiskuntajärjestelmä voisi tehdä isyyden edelleen vahventamiseksi?

No, ainakin sen verran on mahdollista tehdä poliittisilla agendoilla, että perhevapaajärjestelmää kehitettäisiin edelleen mm. paljon puhuttanutta 6+6+6 -mallia kohti  samalla tukien miesten vanhemmuutta esimerkiksi tasa-arvoisilla työpaikkojen käytänteillä. Myös miesten lisääntymisterveyteen ja sen ylläpitävään hoitamiseen  tulisi varata tasavertaisesti terveydenhuollon resursseja mitä tähän asti on käytetty naisten lisääntymisterveydenhoitoon...

 

 

Niin?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Jep, linkkaamasi Tilastokeskuksen tilaston mukaan Yksinhuoltajaisien (perhetyyppi Isä ja lapsia) osuus kaikista perheistä oli 2,1% vuonna 2014.

Vuonna 1999 Isä ja lapsia -perhetyypin osuus perheistä oli... 2,1%.

Huimaa kasvua tosiaan, 15 vuodessa yksinhuoltajaisien osuus perheistä on kasvanut 0,0%.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Vuonna 1990 isä ja lapset -perheitä oli ainoastaan 24 161 ja vuonna vuonna 1999 jo 28 740, mistä ollaan tultu 31 342:een. Kasvuvauhti on siis määrällisesti ollut huimaavaa ja prosentteinakin lähes 30 neljännesvuosisadassa...

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Laskutapasi on vähän sama kuin muinoin Skodan mainoksessa. Kun myynti on kasvanut 500 %, jätetään kertomatta, että lähtötilanne on ollut melko vaatimaton. Solakiven laskutapa on merkitsevämpi, koska jos haluat käsitellä tasa-arvoon pyrkimistä, mitään ei ole tapahtunut reiluun 25 vuoteen yksinhuoltorintamalla.

Miesten ja naisten välinen tasa-arvo ei toteudu perheoikeudellisissa lapsiriidoissa. Jos puhut yksinhuollosta, taustalla kyse on yleensä avo- tai avioerosta. Lähtökohtana näissä tilanteissa on yhteishuolto, mutta jos perusteita löytyy, yksinhuollossa naiset vetävät suurimmalta osin pitemmän korren. Asiaa on tutkittu ja selityksiä on annettu, mutta jostain syystä nainen näyttää tuomioistuimissa olevan silti miestä "tasa-arvoisempi".

Kun tasa-arvo ei yksinhuoltotilanteissa toteudu, pitäisikö lähteä näiltä osin lakeja muuttamaan?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset