Kirkon näkemys sukupuolisuudesta on varsin moderni
Tein tässä sairauslomani suomalla lisääntyneellä vapaa-ajalla jälleen hieman koostavaa tutkimustyötä ja nyt tutkimukselliset otteeni kohdentuivat varhaiskasvatuksen ja nuorisotyön nykytilan arviointiin sukupuolentutkimuksellisesta näkökulmasta ihan vain internetin tarjontaan tutustumalla.
Sukupuoli- ja seksuaalikasvatuksessa näyttäisivät valtakunnassa virinneen varsin valtavirtaistuneena liberaalit tulkinnat, sillä esimerkiksi ns. sukupuolisensitiivinen pedagogiikka on jo useimpien kaupunkien varhaiskasvatussuunnitelmien arvoperusteisiin kirjautunutta käytäntöä ja myös LGBTI-ryhmiin kuuluvien lasten ja nuorten perusoikeuksien toteutumisen varmistamiseksi on vähintään periaatetasolla olemassa hyvät valmiudet lapsi- ja nuorisotyössä.
Yllättävintä antia tässä "tutkimuksessani" on mielestäni esille tulleena ilmiönään evankelis-luterilaisen kirkkomme sangen rohkeasti uudistunut ihmiskäsitys, mikä näyttäytyy mm. seurakuntien vanhemmille ja lapsi- ja nuorisotyössä työskeleville suunnatun kasvatusoppaan sisällössä – dogmaattisen kymmenen käskyn orjallisen noudattamisen ja Jaakobin poikien ja heidän vaimojensa isien nimiluetteloiden ulkoaopettelun sijasta kirkko ohjeistaa kasvattajia kannustamaan tulevien sukupolvien edustajia yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja aktiivista itsereflektoitumista kunnioittaviksi autonomisesti vastuullisiksi kansalaisiksi.
"Tämä jokaisen yhdenvertainen ihmisarvo tulee ottaa huomioon ihmisiä kohdattaessa. Arvostamme ja kunnioittamme toisiamme sekä kohtelemme kaikkia yhdenvertaisesti ja syrjimättä. Kohdatessamme ihmisen armollisesti hyväksymme hänet kokonaisuudessaan. Pyrimme toimimaan pyhää kunnioittaen, vastuullisesti, oikeudenmukaisesti sekä totuudellisesti. Näemme jokaisen ihmisen Jumalan kuvana, pidämme huolta läheisistämme, puolustamme heikkojen ja syrjäytyneiden oikeuksia sekä uskomme ja elämme, kuten opetamme. Jokaiselle ihmiselle tulee mahdollistaa turvallinen ja kannustava ympäristö kasvaa omaksi itsekseen, lähimmäiseksi sekä yhteisönsä jäseneksi."
Myös kirkon nykykäsitys ihmisen sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta vastaa moderniudessaan hyvinkin yleisiä "maallistuneita" arvolinjauksia jopa niin yhtenevästi, että näitä tekstejä lukiessa tulee hetkittäin hieman epätietoinen olo siitä, ollaanko sitä nyt kirkon vain Setan verkkosivuilla …
"Sukupuolisensitiivisyys ja kehitystason huomioiminen
Kun lapset ja nuoret kohdataan sukupuolisensitiivisesti, heille annetaan tilaa kasvaa omaksi itsekseen. Sukupuolisensitiivisyydessä ymmärretään ja huomioidaan sukupuolen moninaisuus ja erilaisuus sekä tarjotaan mahdollisuuksia löytää omanlainen tapa olla oma itsensä. Naiseutta, mieheyttä ja sukupuolettomuutta voi olla monenlaista. On hyvä tarjota myös vertaistukea ja esikuvia lapsille ja nuorille.
Sukupuolisensitiivisyys ei merkitse sukupuolineutraaliutta, vaan sitä, että jokainen saa olla juuri sellainen nainen, mies tai muunsukupuolinen kuin kokee olevansa. Lapsia ja nuoria tuetaan sellaiseen naiseuteen, mieheyteen ja sukupuolisuuteen, mikä heille tuntuu oikealta.
Sukupuolisensitiivisyys edellyttää työntekijältä asioiden tiedostamista ja pohtimista. Työntekijän on hyvä ymmärtää myös omia kokemuksiaan, arvojaan, käsityksiään ja ajatuksiaan, sekä sitä, miten ne vaikuttavat hänen toimintaansa. Käytännössä sukupuolisensitiivisyys on herkkyyttä ja valmiutta huomata ja huomioida sukupuolisuutta, sekä antaa sille tilaa.
Lasten ja nuorten kanssa huomioidaan kehitystaso sekä yksilölliset erot. Lapset ja nuoret ilmentävät ja ymmärtävät sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta eri tavoin kehityksen vaiheesta riippuen. Jokainen lapsi ja nuori kehittyy omassa tahdissaan omaksi ainutlaatuiseksi itsekseen. Kehitystä ei voi siis lähestyä yksioikoisesti vain iän kautta, vaan jokaisen lapsen ja nuoren kehitysvaihetta on syytä tarkastella erikseen.
Käytännön teot näkyvät pienissä asioissa
Turvan ja tilan tarjoaminen lasten ja nuorten sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden kehitykselle ei edellytä suuria tekoja. Tärkeintä on kohdata lapset ja nuoret ainutlaatuisina yksilöinä heitä kunnioittaen. Työntekijä voi pieninkin elein ja sanoin luoda tilaa moninaisuudelle. Puhuessa voidaan pohtia sukupuolittavien sanojen merkitystä ja määrää. Puheen ei tarvitse olla kokonaisuudessaan sukupuolineutraalia, vaan yksittäisilläkin sanavalinnoilla voidaan huomioida moninaisuutta. Esimerkiksi puhuessa seurustelusta voidaan käyttää tyttö- ja poikaystävä- termien ohella myös neutraalimpaa seurustelukumppani-termiä.
Sanavalintojen lisäksi voidaan tarkastella millaisia sukupuolirooleja puheessa rakentuu. Korostetaanko esimerkiksi joitain sukupuoliin kohdistuvia stereotypioita tai jaetaanko ominaisuuksia tai asioita tyttöjen ja poikien juttuihin. Kasvava tarvitsee tukea myös sellaisten persoonallisuuden piirteiden kehittymiseen, joita yleensä ei pidetä tytöille tai pojille tyypillisinä.
Toimintaa suunnitellessa voidaan myös toimia sukupuolisensitiivisesti niin, ettei toiminta sulje ketään sukupuoli-identiteetin tai seksuaalisuuden perusteella ulkopuolelle. Kenties yleisin haaste tähän liittyen ovat sauna-tilanteet. Niiden kohdalla voi olla usein järkevää kysyä lapselta ja nuorelta itseltään, mitä hän asiasta ajattelee ja pohtia yhdessä hänen kanssaan kuinka toimitaan. Sama pätee moneen muuhunkin tilakysymykseen ja käytännön haasteeseen.
Toimintaa ja omia valintoja on hyvä punnita silloinkin, kun yksikään lapsi tai nuori ei ole erikseen ilmaissut kuuluvansa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Huomioimalla asioita jo etukäteen, luodaan ympäristöstä turvallinen, jolloin lapsen tai nuoren on helpompi halutessaan myös puhua asiasta. Näin myös vältetään ikävien kokemusten syntymistä vain siksi, ettei asia vielä ole tullut ilmi. Sukupuolisensitiivisyyden huomioimisesta hyötyvät kaikki, sillä se mahdollistaa jokaiselle tilan olla juuri niin feminiininen, maskuliininen tai sukupuoleton kuin haluaa, riippumatta siitä kuuluuko johonkin vähemmistöön vai ei."
Niin se maailma muuttuu…
Muutama täky Susanna Koivulalle…
Ilmoita asiaton viesti
No, reaktiivisuus on yleensä taakka, mutta joskus se voi olla ainut vuorovaikutteisen dialogin muoto.
Sinänsä kirjoituksessani on kätkeytyneenä positiivinen viesti, mikä avautuu, kun tuon tekstin lukee ”itsenäisenä” kirjoituksenaan…
Ilmoita asiaton viesti
Todellakin uutta tietoa kansankirkosta! Toisaalta onhan meillä myös ”Eroa kirkosta nyt” palvelu, jota voivat käyttää myös ne, jotka haluavat olla klassillisen kristinuskon kannattajia.
Ilmoita asiaton viesti
Klassinen kristinusko – uusi käsite. Taiteessa ja kirjallisuudesaa klassisiksi kutsutaan niitä vanhoja suuntauksia joita nyt halutaan matkittavan sen sijaan että elettäisiin omassa ajassa missä eläminen aina on jonkin verran haparoivaa. Vasta jälkipolvet pystyvät näkemään oman aikamme selkeästi ja erottamaan sieltä pääsuuntia.
Ilmoita asiaton viesti
Klassinen kristinusko ei ole mitenkään uusi käsite. eikä tietenkään nykyinen kansankirkkoaate ole mitenkään uusi asia.
Ilmoita asiaton viesti
Aha. Luulisi että klassinen määräytyy koko ajan uudestaan. Siinä mielessä klassinen kristinusko ei ole niin fundamentalistinen käsite kuin esim oikeaoppinen. Kaikki ymmärtää että klassisen sisältö on milloin mitäkin. Klassisen kristinuskon vastapari ei kai voi olla kansankirkko sen kummemmin kuin mikään muukaan kirkko.
Olen muuten niin vanha että jouduin lukemaan lukiossa kirkkohistoriaa. Ei oikein sopinut tuo aine teini-ikäisen harrastukseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Veti myönteisessä mielessä sanattomaksi! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Trendit näkyvät kirkossakin. Siksi onkin hyvä, että opillisissa asioissa vain kirkolliskokouksen määräenemmistö voi päättää opin muuttamisesta.
Kirkolliskokous ei ole päättänyt, että Jumala loi Aatamin, Eevan ja jonkun muunsukupuolisen.
”näitä tekstejä lukiessa tulee hetkittäin hieman epätietoinen olo siitä, ollaanko sitä nyt kirkon vain Setan verkkosivuilla …”
Eipä ihmekkään, sillä tekstin sanaston lähteenä on mm. seta.
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Cont…
Sanaston lähteet:
vaestoliitto.fi/seksuaalisuus/tietoa-seksuaalisuudesta
seta.fi/hlbtiq
transtukipiste.fi/hlbtiq-sanasto
Ihmisten yhdenvertainen kohtelu ja kunnioitus eivät vaadi gender-ideologian
mukaista käsitystä sukupuolesta korvien välisenä asiana tai sosiaalisena konstruktiona.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä sukupuolta Jumala edustaa, jos hän loi Aatamin ja Eevan omaksi kuvakseen? Ettei vain sitä kolmatta?
Ilmoita asiaton viesti
Oli helpottavaa lukea viisaita ja moderneja ajatuksia ilman järkyttävää AA propakandaa. Tajusin taas että suurin osa uskovaisista on kuitenkin edelleen järjissään ja osaa ajatella ilman vouhkaamista jostain mitä muka joskus oli.
Ilmoita asiaton viesti
Ai kirkolliskokous päättää sukupuolten lukumäärän?
Ilmoita asiaton viesti
Käsittääkseni evankelis-luterilaisen kirkon sisällä näkemys sukupuolisuudesta on muuttunut voimakkaasti nimenomaisesti feminististen teologien teoretisointien myötä ”postpatriarkaaliseksi” – Martin Lutherin omakohtaiseen elämänkokemukseen aikakautensa puutteellisessa maailmankuvassa perustuvat havainnot miesten ja naisten olemuksellisista eroista ja elämäntehtävistä (Lutherin mukaan naisella ei voi olla miehestä riippumatonta tarkoitusta)ja hänen tekemänsä tulkinnat raamatun tekstistä ovat viimeistään viimeisten vuosikymmenten aikana joutuneet kirkon sisällä kyseenalaistetuiksi ja samalla ”annettuun” sukupuolieroon kohdentuva kritiikki on myös lisääntynyt.
Mielestäni trendi on ihan myönteinen ja tulevia sukupolvia kunnioittava …
Ilmoita asiaton viesti
Pj Koivula voisi nyt vihdoinkin esittää tuon Aito avioliitto-yhdistyksen ja pj Koivulan itsensä runsaasti viljelemän termin ”gender-ideologia” täsmällisen määritelmän.
Ilmoita asiaton viesti
Täsmällisiä määritelmiä tässä kaivattaisiin moneenkin asiaan. Kuten käsitteille ”sukupuoli”, ”mies”, nainen”, tyttö”, ”poika”, ”avioliitto” jne.
Viimeksi mainittua käsitettä on käytetty aivan eri merkityksissä, mikä sotkee keskustelua. Siitä on puhuttu kahden ihmisen välisenä suhteena ja näiden näkökulmasta katsottuna, sekä järjestelmänä, joka säätelee niitä ihmisten välisiä suhteita.
Täsmällisyyttä keskusteluun käsitteiden osalta olisi todella tärkeää saada.
Ilmoita asiaton viesti
Kirkko itsessään on jo hylännyt kristinopin perusopit ja siirtynyt miellyttämään krislamin kannattajia. Onneksi Evlut kirkosta pääsee irti yksinkertaisella toimnpiteen eli ilmoittamalla siitä että ei halua kuulua mihinkään uskontokuntaan maistraatin sivuilla.
Lahkolaiset ei muutenkaan välitä kansankirkosta ja liikkuvat omissa piireissään joten Askola voi saarnata tyhjille salille ja samanmielisille.
Ilmoita asiaton viesti
Monien mielestä evankelilais-luterilainen kansankirkkomme on varmaan hampaaton, mutta tämä krislam oli ainakin itselleni uusi sana. Täytyy pitää mielessä.
Ilmoita asiaton viesti
Käyttäkää vapaasti lahkolämmitintä, ja jättäkää meidät muut rauhaan.
Ilmoita asiaton viesti
Päätin erota kirkosta, kun Karkkilassa oli vierekkäin vapaa-ajattelioiden hautausmaa ja uusi kirkon hautausmaa. Piispa vihki, ja väliin vedettiin lippusiima, jottei siunaus leviä pakanapuolelle.
Ilmoita asiaton viesti
”Päätin erota kirkosta, kun Karkkilassa oli vierekkäin vapaa-ajattelioiden hautausmaa ja uusi kirkon hautausmaa. Piispa vihki, ja väliin vedettiin lippusiima, jottei siunaus leviä pakanapuolelle.”
Mielenkiintoista, miten hautausmaat, piispan suorittama avioliittoon vihkiminen ja siunaus liittyvät toisiinsa ?
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista kuinka äärikansallismieliset fanaatikot eivät ymmärrä termin sosiaalinen media ensimmäistä sanaa. Sosiaalinen tarkoittaa heille – heidän.
Ilmoita asiaton viesti