jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Miestyöryhmän loppuraportti on laadittu kiitettävällä huolellisuudella

Tasa-arvoasioista vastanneen ministeri Paavo Arhinmäen nimittämä, mieskysymyksiä tasa-arvopolitiikassa pohtiva työryhmä aloitti toimintansa tammikuussa 2013. Työryhmä koostuu miesjärjestöjen ja poikatoiminnan sekä SETA:n, TANE:n ja neljän ministeriön edustajista. Työryhmän toimikausi päättyi 15.10.2014.

Miestyöryhmän tehtävät asettamispäätöksessä ovat miehiä koskevien uusien tasa-arvokysymysten identifiointi ja jo havaittujen kysymysten tarkentaminen, tasa-arvo-ohjelman miehiin liittyvien toimenpiteiden vauhdittaminen, vuorovaikutuksen kehittäminen ministeriöiden virkamiesten ja miesjärjestöjen välillä sekä miehet ja tasa-arvo -seminaarin järjestäminen.

Työryhmän nimeämiin tavoitteisiin kuuluvat muun muassa, että miehet ja naiset kokevat tasa-arvon yhteiseksi asiaksi ja tasa-arvopolitiikan yhteiseksi politiikaksi, tasa-arvoa edistävät poliittiset toimenpiteet myös miesten ongelmien ratkaisemiseksi sekä tilan luominen miesten moninaisuudelle.

Loppuraporttiin on koottu kahdeksan keskeistä aluetta, joilla erityisesti miesnäkökulman vahvistamiselle koetaan  tarvetta tosiasiallisen tasa-arvon edistämiseksi. Valtaosa kysymyksen asetteluista, perusteluista ja ehdotuksista nivoutuu yhteen tutuksi tulleiden feminististen vaatimusten kanssa - työryhmän esityslistalla painottuu sukupuolen merkitys perheissä ja työelämässä sekä vaade sukupuoliroolien laventamisesta maskuliinisuuksien moninaisuus tunnustamalla.

Teemoittain jaotellussa loppuraportissa ensimmäiseksi alueeksi on nostettu isyyden vahventaminen. Isien asema vanhempina on vallitsevasta sukupuolijärjestelmästä johtuen toissijainen - isät itse eivät tule kohdelluksi tasavertaisesti huoltajina viranomaisten kanssa asioidessaan, lain edessä eikä iseillä ole käytännössä tasavertaisia mahdollisuuksia vanhempainetuuksiin. Perhevapaajärjestelmä ja siihen liittyvä taloudellinen kustannusjakauma ei tue isien joustavaa mahdollisuutta hyödyntää vanhempainvapaita, minkä seurauksena miehet jäävät osittain sivullisen rooliin omien lastensa vanhempina. Iseillä käytössään olevien vanhempainvapaapäivien käyttöaste on "rikollisen" matala. Työn ja perhe-elämän joustava ja tasapuolinen jyhdistäminen  edellyttää siis asenteiden muuttumisen lisäksi ammattisegregaation purkamista, sukupuolten välisen palkkaeron supistamista ja perhevapaajärjestelmän perusteellista uudistamista.

Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen osalta työryhmä on todennut puutteita etenkin poikiin ja tyttöihin kohdistuvien odotusarvojen ohjaamien erilaistavien kohtelujen vuoksi.  Pojilta ei useinkaan vaadita pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä, vaan poikien annetaan temmeltää vapaasti, minkä seurauksena koulumenestys myöhemmin peruskoulussa voi  jäädä heikoksi - koulupudokkaistahan jopa kaksi kolmasosaa on poikia. Sukupuolen mukainen sensitiivinen varhaiskasvatus lieventää tätä perustavan laatuista eriytymistä ja ylläpitää myös poikien oppimismotivaatiota. Myös peruskoulutuksessa sukupuolitietoinen pedagogiikka ohjaa poikia käyttämään kapasiteettiaan luovalla tavalla omaa identiteettiään vastaavasti.

Syrjäytyminen yhteiskunnasta on edelleenkin miesten osaa. Syrjäytymiseen liittyvä sosiaalisen statuksen lasku ilmenee monioireisesti - työttömyys, asunnottomuus, päihteiden käyttö, rikollisuus ja väkivaltaisuus ovat useimman syrjäytyneen arkitodellisuutta. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukeminen jo kouluvaiheessa esimerkiksi tiiviillä tukiopetuksella tai kolmannen sektorin järjestöjen tarjoaman nuorisotyön muodossa estää tilanteen kehittymisen pahemmaksi, kuitenkin kestävin tae syrjäytymisen ehkäisyssä on tiiviisti harjoitettu perheitä tukeva yhteistyö, jossa lapsille annetaan varhain mahdollisuudet kehittää itsetuntoaan yksilölliset taipumukset ja kulttuurinen ympäristö huomioivasti.

Miesten hyvinvointiosaaminen ja tietous omasta terveydestään on yleisesti ottaen naisia heikompaa. Miehet käyttävät vähemmän terveyspalveluja ja usein liian myöhään eli sairauden jo ollessa päällä. Terveyden edistäminen omia elintapoja tarkkailemalla ja hyödyntämällä tarjolla olevia terveyspalveluita pienentää aina oleellisesti sairastumisriskiä, minkä lisäksi terve elämäntapa on laadullisesti parempaa. Samoin voidaan olettaa riskien ottamisen vaikuttavan tapaturma-alttiuteen, mikä näkyy erityisesti työelämässä. Työn tekemisen kulttuurissa Suomen kannattaisikin ottaa oppia Ruotsista, missä työtapaturmien ennalta ehkäisyyn panostaminen on esimerkillistä. Tilastollisesti Ruotsissa sattuu miehille lukumäärällisesti huomattavan vähän työtapaturmia verrattuna Suomeen johtuen juuri kehittyneemmästä työsuojelusta ja työntekijöiden omasta huolellisuutta korostavasta työmoraalista.

Työmarkkinoiden jakautuminen mies- ja naisvaltaisiin aloihin sekä muu  sukupuolijärjestelmän eriytyneisyys on johtanut siihen, että miehen ideaaliksi nousee aina vain uudelleen homososiaalisia  yhteisöjä hegemonisesti hallitseva maskuliini. Yksipuolinen mieskuva ei anna oikeutta maskuliinisuuden moninaisuudelle, se ylläpitää vääjäämättä väkivallalle altista hierarkiaa ja tuottaa miesten välille epätasa-arvoa ja on siten myös osa miesten syrjäytymisongelmaa. Maskuliinisuuden moninaisuutta ja sukupuolen ilmaisun laventamista tukee näinä päivinä ehkä tehokkaimmin media, jonka osuus ihmiskuvan uusintamisessa ja uudistamisessa on ilmeinen.  Samoin myös lainsäädännöllä kyettäisiin helposti lisäämään miesten yhdenvertaisia mahdollisuuksia toteuttaa omaa sukupuoltaan seksuaalisesta orientaatiosta riippumatta, kuten esimerkiksi uudistamalla avioliittolaki ns.sukupuolineutraaliksi sekä uudistamalla translaki ja isyyslaki.

Miestyöryhmän loppuraportti on mielestäni laadittu kiitettävällä huolellisuudella ja erityisesti oikeaan osuneilla painotuksilla, joten on toivottavaa, että sen sisältö ohjautuisi suoraan hallituksen ja virallisten poliittisten toimielinten tasa-arvo-ohjelmiin. 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Miehet syrjäytyvät enemmän ja naiset vähemmän sen vuoksi, että syrjäytymisvaarassa elävät naiset löytävät itselleen yleensä miehen "pelastajaksi". Jos naisella menee huonosti, ja hän tarvitsee tukea elämänsä onnistumiseen, niin hän voi valita itselleen miehen, joka tukee ja huolehtii naisesta. Tämä mahdollisuus tulee siitä, että miehillä on pulaa naisista, eli puolisoa on vaikea löytää. Syrjäytymisvaarassa elävälle naisille on siis tarjolla miehiä, esimerkiksi itseään selvästi vanhempia miehiä, jotka ottavat syrjäytymisvaarassa olevan naisen siipiensä suojaan.

Syrjäytymisvaarassa olevat miehet ovat sen sijaan tilanteessa, jossa heillä on suuria vaikeuksia kelvata kenellekään naiselle, sillä naiset välttävät syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia miehiä parinvalinnassaan. Työtön mies ei ole kovin kovaa valuuttaa paritumismarkkinoilla.

Emme tietenkään voi alkaa kampnjoimaan, että naisten tulisi ottaa syrjäytymisvaarassa olevia miehiä siipiensä suojaan. Voimme kuitenkin olla onnellisia ja iloisia niiden naisten puolesta, jotka löytävät itselleen pelastajaksi miehen, joka ottaa heidät siipiensä suojaan ja pelastavat heidät syrjäytymiseltä. Tällaisia pelastustarinoita on paljon maassamme.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Lasilattia-ilmiö koskettaa helpommin miehiä, sosiaalisen ja myös järjestyneen turvaverkon silmäväli on miehille liian suuri. Miestyöryhmän esityksestä löytyy monta toimenpide-ehdotusta, joilla tätä ennen kaikkea miesten välisenä epätasa-arvona ilmenevää vääristymää korjataan.

Mies voi olla työtön jo ihan siksi, ettei hön itse oivalla edustavansa korkean työttömyysriskin ammattia eikä ole hankkinut koulutuksellisesti monipuolista osaamispääomaa.

Paperitehtaiden sulkeutuessa on havaittu, että keski-ikäisillä entisillä paperimiehillä on vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen, jossa heiltä puuttuu ympäriltään "samankaltaisten", vakaisiin oloihin tottuneiden, turva. Työttömille tulisikin olla tarjolla 9 euron päiväkorvauksella tehtävien työharjoittelutöiden lisäksi sosiaalista vuorovaikutusta vahvistavaa emansipaatiota.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Loppuraportti on tosiasiassa vain viiden liuskan mittainen, koska ensimmäiset kahdeksan sivua ovat luetteloita, kuvailulehteä ym.

Loppuraportin mukaan tasa-arvopolitiikan pitäisi olla kaikkien (sukupuolien) yhteinen asia. Näin välttämättä ole. Jos tasa-arvopolitiikan ala ja tasa-arvopolitiikan keinojen käyttöala laajenee liian etäälle omasta kovasta ytimestään, eli naisten asioiden edistämisestä, tulokset eivät välttämättä enää ole asianomaisten edun mukaisia. Tasa-arvopolitiikka sanoo ajavansa kaikkien ihmisten tasaveroisia oikeuksia, mutta jossakin reuna-alueella se ajaakin kaikille ihmisille samanlaisia toimintamalleja, jotka eivät sovellu niille pienille vähemmistöille, joilla on omat erilaiset traditionsa ja toimintatapansa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Niin, käsitys sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja sitä edistävä politiikka rakentuvat keskimääräisten kahteen sukupuoleen sidottujen normien ehdoilla ja siten ne käytännössä ylläpitävät samaa normia erillisistä sukupuolista. Ja kuten mainittua, tämäkin työryhmän esitys sivuaa suurelta osin jo olemassaolevia (feministisen tasa-arvopolitiikan) tavotteita ja kysymyksiä eli uutta on ainoastaan tulokulma ja painotus.

Miesten ja maskuliinisuuksien moninaisuuksien yhdenvertaisuutta hakeva teema on ainoa selkeä osa-alue tässä raportissa, joka sisällyttää reunaryhmiin kuuluvat vähemmistöt toimintaohjelman suojiin - muuten tämäkin selvitys liikkuu tosiaan vallitsevan sukupuolijärjestelmän puitteissa ja vakiintuneissa arvoissa vakiintunein käsittein. Työn ja perheen välillä siis...

Ehkä jossain vaiheessa tasa-arvopolitiikka liukuu kahden osapuolen yleistävistä teemoista kohti yksilöllisempiä aiheita, siihen kai tarvitaan vielä muutama sukupolvi kyseenalaistamaan ja purkamaan normatiivisia jännitteitä. Mikä edellyttää feminististenkin tavotteiden uudelleen määrittelyä johonkin individualistisempaan suuntaan.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutettujen virkoja esitettiin jokin aika sitten yhdistettäväksi, mutta päättävä taho katsoi, että miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistäminen ja sen toteutumisen valvonta kuuluu keskittää yhdelle viranomaiselle. Siitäkin voi päätellä, että tasa-arvopolitiikkaa tehdään vielä pitkään "kahdenvälisenä kauppana" ...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset