Feministiliitto
Nimenmuutoksella järjestö mitä ilmeisimmin vahvistaa ja selkeyttää toimenkuvaansa ilmentämällä toimintansa keskeisintä, yli sata vuotta jatkunutta aktiivisuutta. Nimenmuutos on siis osittain paluuta juurille, mutta toisaalta uudistuneella ja ajan haasteet tarkasti huomioivalla otteella.
Muualla Pohjoismaissa tasa-arvokysymyksiin suhtaudutaan jo valtavirtaisen luontevasti ja esimerkiksi Ruotsissa kaikki vakavasti otettavat puolueet ovat omineet feminismin osaksi puolueidensa perusohjelmaa ilman erillistä kampanjoiden yhteydessä esille nostettavaa "nimilappua". Suomessa tällainen erottautuminen tasa-arvomyönteisyydellä näyttää vielä olevan tarpeen, sillä tasa-arvoagendaa hämertää osittain tuudittautuminen uskoon tasa-arvon täysimittaisesta toteumasta valtakunnassa sekä erikoislaatuinen patriakaalia haikaileva populismi kärjistävän retoriikan siivittämänä.
Poliittisten voimasuhteiden kannalta Demarinaisten ounasteltua nimenmuutosta voi pitää perusteltuna kannattajakunnan luottamuksen kiinnittäjänä, minkä lisäksi niille sadoille tuhansille puoluekannastaan epäröiville äänestäjille, joille arki näyttäytyy taloudellisten- tai sosiaalisten verkostojen epätasa-arvoisuutena tai valtasuhteiltaan vinoutuneena, nimenvaihto on signaali potentiaalista muutosvoimasta. Positiivisesti konnotoivan Feministiliiton voi olettaa tuovan henkilökohtaisuuden takaisin politiikkaan.
Eikös henkilökohtainen ja poliittinen, eli valtiota koskeva, ole aivan suoria vastakohtia? Yksityiselämäähän suojellaankin mm. juuri valtiolta, samoin työnanatajilta, ammatiiliitoilta, kirkoilta, jopa feministiliikkeeltä?
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Politics
Ilmoita asiaton viesti
Kukaan ei kuitenkaan ole riippumaton muista, vaikka henkilökohtaisen voi ymmärtääkin noinkin ”muilta salattuna yksityisyytenä”.
Oleellisin idea tuossa sloganissa lienee se, että henkilökohtaisten kokemusten kautta tuodaan esille yhteiskunnassa piileviä vinoutumia ja vääristymiä, joita sitten pyritään (mielellään demokraattisin keinoin) korjaamaan.
Suomessakin politikointi on muotoutunut pitkälti valmiiden puolueohjelmien toteuttamiseksi, yhteisten sääntöjen laatimiseksi keskimääräistä hyväksyttävyyttä tavoitellen ja yksittäiset poliitikot omien ideologioidensa mannekiineiksi – piristävää kohinaa toki löytyy mm. näiltä palstoilta aina silloin tällöin.
Ilmoita asiaton viesti
”Muualla Pohjoismaissa tasa-arvokysymyksiin suhtaudutaan jo valtavirtaisen luontevasti”
Joo, Ruotsissa 97% äänestäjistä ei kannata feministejä.
Ilmoita asiaton viesti
Erillistä puoluetta siis äänesti 3,1 prosenttia äänensä antaneista, muissa vakavasti otettavissa puolueissa feminismi on kiinteä osa puolueen ideologiaa :
http://www.dn.se/valet-2014/borgerliga-feminister-…
Ja kuten jo aikaisemmin tuli todettua, jatkuvan tasa-arvodebatin seurauksena Ruotsista on kehkeytynyt miesystävällinen lintukoto 🙂
http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
Ilmoita asiaton viesti
Minkähänlaista olisi Feministinaisdemariliiton tiede- ja koulutuspolitiikka?
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/09/tunnust…
Ettei siinä myös ideologisesti nähtäisi naisia tyhminä, ja vielä tyhmistettäisikin heitä?
Vähän sellaista karhnpalvelustakin jotkut femarit saattavat naisille tehdä…
Ilmoita asiaton viesti
Neo-karhunpalvelus-nomidi
Ehkä liikutaan nykyisin jo enemmän tällaisella pohjalla :
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Rotkirch
Käytännöllisemmällä tasolla siis tieteen tekemisessäkin.
Sille ei kuitenkaan mitään voi, että tieteenteoriat ja niitä pohjustava tiedonfilosofia ovat siilautuneet vuosituhansia miesten kokemusmaailmojen läpi, mikä voi osin näyttäytyä naistutkijan näkökulmasta kieroutuneelle, tai ainakin tärkeitä tutkimuskohteita ohittavalle.
Silti naistutkijankin paino on yhtä kuin massa kertaa kiihtyvyys.
Ilmoita asiaton viesti
Aiotko liittyä?
Ilmoita asiaton viesti
Ai demareihinko?
En.
Ilmoita asiaton viesti