jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Samapalkkaisuusohjelma

Samapalkkaisuusohjelma pureutuu suomalaisen työelämän kipeään ongelmaan. Keskimäärin säännöllisen työajan perusteella maksettava naisen palkka on noin 18  % miehen palkkaa pienempi.

Säännölliselllä työajalla sukupuolten välinen palkkaero on pysytellyt keskimäärin noin 18 prosentissa aina 2000-luvun alusta saakka, vaikka työmarkkinoilla on sen jälkeen tapahtunut radikaalejakin muutoksia. 

Hallituksen samapalkkaisuusohjelmalla pyritään lisäämään naisten osallisuutta työelämässä konkreettisimpana tavoitteena nostaa naisten keskiamääräinen palkkataso 85 prosenttiin miesten palkkatasosta vuoteen 2015 mennessä kiinnittämällä huomio sopimusjärjestelmiin, samapalkkaisuusperiaatteen toteuttamiseen ja yhteiskunnassa vallitseviin käsityksiin sukupuolten tasa-arvosta.

 

Tavoitteeseen pyritään

- sopimuspolitiikalla
- purkamalla työelämän ja ammattien sukupuolittumista
- kehittämällä palkkausjärjestelmiä ja 
- tukemalla naisten urakehitystä.

Ohjelman tavoitteena on:

- Sukupuolten palkkaeron kaventuminen 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä
- Perusteettoman määräaikaistyön vähentyminen
- Sukupuolen mukaisen työnjaon lieventyminen
- Naisten urakehityksen vahvistuminen
- Tasa-arvosuunnittelun ja palkkakartoitusten määrän ja laadun parantuminen
- Palkkatilastoinnin kehittyminen sektori- ja sukupuolispesifiksi 
- Palkkausjärjestelmien kehittyminen
I- sien perhevapaiden käytön lisääntyminen
- Yritysten ja yhteisöjen yhteiskuntavastuuohjelmissa pyrkimys tasa-arvon ja samapalkkaisuuden toteutumiseen
- Tasa-arvolainsäädännön toteuttamisen ja valvonnan resurssien vahvistuminen.

 

Tavoite on kova ottaen huomioon aikataulun kireyden - huolimatta työmarkkinajärjestöjen valmiudesta toteuttaa samapalkkaisuutta sopimuspolitiikassa, niin tavoitetta jarruttavat etenkin tiedon puute ja työnantajien suoranainen laiskuus edistää tasa-arvoa.

 

http://www.stm.fi/tasa-arvo/samapalkkaisuus

 

 

Niin?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Jukka Mäkinen

Oikeasti kipeä ongelma on se että naset ovat 20% huonompia työntekijöitä kuin miehet.

Tasa-arvo saataisiin sillä että naisille asetettaisiin työkiintiö joka on täytettävä. Eli tekemään yhtä pitkiä työpäiviä ja saamaan yhtä paljon ja yhtä hyvää tulosta kuin miehet. Ansiotasot tasaantuisivat silloin automaattisesti.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Palkkaero ei sillä hypoteettisella naisille lisättävällä työaikakiintiöllä muutu, jollei työtehtäviä muuteta ja sen mukaista palkkausta.

Ryhmä A tekee keskimäärin 12 euron bruttotuntipalkkaista työtä keskimäärin 1000 tuntia vuodessa - ryhmän A jäsenen vuoden palkkatulo on keskimäärin 12 000 euroa.

Ryhmä B tekee keskimäärin 20 euron bruttotuntipalkkaist työtä keskimäärin 1 500 tuntia vuodessa - ryhmän B jäsenen vuoden palkkatulo on keskimäärin 30 000 euroa.

Hypoteettisesti voi laskea, että jos ryhmän A keskimääräistä vuosityöaikaa korotetaan 500 tunnilla, niin ryhmän A jäsenen vuoden palkkatulo nousee 18 000 euroon. Keskimääräinen palkkaero säilyy silti 8 eurossa per tunti ja vieläpä bruttona.

Jukka Mäkinen

Ei ainoastaan työaikaa vaan työn tuloksellisuutta. Ryhmä B tekee ilmeisesti paljon tuloksellisempaa työtä, jos työnantaja on valmis maksamaan heille 50% enemmän. Jos naisille maksetaan keskimäärin vähemmän niin se tarkoittaa ainoastaan sitä että naiset ovat keskimäärin huonompia työntekijöitä. Naisten pitää pystyä nostamaan suoritustasoaan.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #5

Tuottavuus on tietenkin eräs palkan määräytymisen kriteeri, mutta miten määritellä tuottavuutta aloilla, joiden tulos on abstraktiivinen ja perustuu odotusarvoon. Esimerkiksi hoito- ja sosiaalialoilla näkyvää tulosta ei synny, jollei sitten lasketa työn tuloksellisuutta sen torjumien haittojen avulla.

Taustatekijät (kokemus, koulutus, työnkuva, tuloksellisuus) vakioituna naisten palkat jäävät miesten palkoista jälkeen selittämättömistä syistä indikoiden palkkasyrjinnästä. Ainakin palkansaajajärjestöjen omien työmarkkinatutkimusten perusteella :

http://www.proliitto.fi/fi/media/uutiset/nainen-ha...

Pekka Heliste

Säöännöllinen työaika on vain erilainen miehillä ja naisilla.Säännöllisen työajan puitteissa naiset tekevät 200 tuntia vähemmän kuin miehet vuodessa.

Tuntipalkkaeroksi jää enää muutama % .

Ja kun naiset tekevät työtä suljetulla sektorilla ja miehet vientialoilla niin palkkaero on perusteltu, tällä erolla Ruotsi ja Saksa ovat pärjänneet maailmanmitan kilpailussa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Se 225 tunnin ero tulee kaikkien palkansaajien kesken laskettuihin keskimääräisiin vuosityöaikoihin - kokoaikatyötä tekevillä palkansaajamiehilla ja -naisilla säännöllisen työajan ero on pieni ja kokoaikatyössä säännöllisen työajan palkkaero on keskimäärin se 17 prosenttia miesten ja naisten välillä.

Kaikkien palkansaajien keskuudessa keskimääräisten bruttotuntipalkkojen (palkkatulot jaettuna vuosityötunneilla) ero on suurempi, 19 prosenttia, ja siinä vertailussa huomioituu osa-aikatyö ja ylityöt.

Ammattisegregaatio on myös tasa-arvo-ongelma palkkaeron muodostumisen kannalta ja lisäksi se uusintaa sukupuoliroolijakoa tehokkaasti.

Jukka Mäkinen

Johtajien ja duunarien välinen palkkaero on paljon suurempi. Varsinkin julkisen sektorin naisjohtajien ja naisduunareitten välinen palkkaero. Tasa-arvo vaatisi julkisen sektorin naisjohtajien palkkojen rajua pudotusta.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #6

Kunta- vai valtiotyönantajan palveluksessa olevien naisjohtajien?

Valtiohan on näistä sektoreista selkeä palkkajohtaja ja miesvaltainen työllistäjä.

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #8

"Vuonna 2012 naisten (48,4prosenttia) ja miesten osuudet
(51,6prosenttia) valtion henkilöstöstä olivat miltei yhtä suuria.
Jakauma on pysynyt miltei samana yliopistojen poistumisen valtion budjettitaloudesta jälkeen (vuodesta 2010 lähtien). Tasaisesta sukupuolijakaumasta huolimatta valtion virastoista selkeä
enemmistä on naisvaltaisia
Vuonna 2012 noin 75 prosentissa virastoista oli enemmän naisia kuin
miehiä.Muutamat suuret miesvaltaiset virastot (puolustusvoimat, poliisi, rajavartiolaitos)kuitenkin aiheuttavat sen, että valtio on miesvaltainen työnantaja."

https://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat...

Eli jos pienipalkkaiset poliisit, rajavartijat ja sotilaat jätetään pois, niin valtio työllistää pääasiassa korkeapalkkaisia naisvirkamiehiä.
Näitten on jopa oltava todella korkeapalkkaisia koska mukaanlukien pienipalkkaiset poliisit, rajavartijat ja sotilaat, valtio on palkkajohtaja.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #11

Kuntien työntekijöistä 80 % on naisia, ja julkisen vallan työntekijöistä n 75 % on kunnissa

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #12

En kuitenkaan koe Paltamon terveyskeskuksessa työskentelevää lähihoitajaa palkkajohtajaksi ja toisaalta tällaisiin julkisen sektorin ylläpitäviin palveluihin kohdistuu jo nyt valtavia säästötoimenpiteitä. Esimerkiksi opettajia lomautetaan ja hoitajilla on "säästövapaa"-järjestelmänsä.

Kuntasektorilla palkat ovat alle arvostelun.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #13

Melkoista kirsikoidenpoimintaa tämä sinun politikointisi.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #18

Millä tavoin?

Kiistatta naisten asema työmarkkinoilla on miehiä heikompi - asian ovat todenneet lainlaatijan lisäksi työmarkkinaosapuolet ja erinäiset tutkimuslaitokset.

Kun luet tuon sosiaali- ja terveysministeriön ohjelman ja sen tavoitteet, et voine luontevasti esittää sitä kohtaan perusteltua kritiikkiä.

Esimerkiksi ammattisegregaation purkamisella lievennetään mies- ja naisvaltaisen alojen välillä vallitsevaa kuilua ja sitä ylläpitävvä asenteistoa. Samoin voidaan olettaa perhepoliittisten keinojen, kuten perhevapaajärjestelmän tehtävien tarkistusten, lisäävän nimenomaisesti naisten osuutta työelämässä (naisten etenemistä vaswtuullisempiin tehtäviin, naisten tekemän työmäärän lisääntymiseen ym.)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #18

Viittasitkin tuohon kommenttiin nro 13 suoraan.

Kunnissa, jotka työllistävät paljon naispalkansaajia, työsuhdetyypit ovat tyypillisesti määräaikaisuuksia, missä työsuhteessa lomaoikeus ei kerry ja palkkataso jää aina vakityista kollegaa alhaisemmaksi. Kuntasektorillakin johtotaso on miehitetty miehillä pääosin.

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #13

Kuntasektorin palkoissa ei ole liian alhaisia, ovat euroalueen korkeimmasta päästä. Vika on järjettömän korkeissa elinkustannuksissa, ja järjettömän korkeassa verotuksessa.

Pekka Heliste

"Palkansaajien päätyön säännöllisen ja tehdyn viikkotyöajan keskiarvo koko- ja osa-aikatyössä vuonna 2012

Säännöllinen työaika, tuntia/viikko Tehty työaika, tuntia/viikko
Kokoaikatyö Osa-aikatyö Kokoaikatyö Osa-aikatyö
Sukupuolet yhteensä 39,0 20,2 37,6 20,5
Miehet 39,9 18,9 38,7 19,7
Naiset 38,0 20,7 36,4 20,8"

Ei tähän työtuntien määrän mitään selityksia tarvita, Tilastokeskus tilastoi aika tarkasti asian

Kun säännöllisen työajan puitteissa naiset tekevät n 2 tuntia lyhyempää viikkotyöaikaa niin erotukseksi tulee n 100 tuntia ja kun naiset tekevät töitä julkisella sektorilla niin pidemmät lomat tuottavat toiset sata tuntia lyhyemmän työajan eli yhteensä n 200 tuntia

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Työvoimatutkimuksen työaikatilasto on ihan käypä, ja huomioithan, että palkkaero lasketaan nimenomaan tältä säännölliseltä tehdyltä työajalta? Ei siis vuosiansioiden eroista, vaan tehdyn työajan palkkaerona kuukausipalkoiksi vakioituna.

Julkisella sektorilla vuosilomat eivät ole "100 tuntia" pidempiä kuin yksityisellä ja toisaaalta miesten ja naisten välinen palkkaero säilyy noin viidenneksessä työnantajasektoreiden sisälläkin eli tuo tekemäsi yleistys työnantajasektoreista ei täsmää todellisuuden kanssa.Naiset ovat keskimäärin matalammin palkatuissa ammateissa ja tehtävissä sektoreista riippumatta.

Miehet tekevät toki jonkin verran enemmän palkkatyötä ja heillä on enemmän mahdollisuuksia kartuttaa työkokemustaan.

Pekka Heliste

LOma julkisella sektorilla on 39 päivää, yksityisellä 30. Kun tuo 39 päivää on aripäiviä niin loma on verrannollinen kun yksityisen lomaksi määritellään myös arkipäivät eli 25 päivää

14 päivää työtunneiksi muutettuna antaa 105 tuntia

Ja kun huomioidaan naisten suuremi sairastavuus päädytään tuohon 225 tuntiin ja palkkaeroon , oka on nollan luokkaa

Kikkailet taas tilastoilla, kun et muuta keksi

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #15

Kyllä se säännöllisesti tehdyn työajan palkkaero säilyy edelleen keskimäärin 17 prosentissa eli kokoaikatyötä tekevän naisen palkka on keskimäärin noin 83 prosenttia vastaavaa työaikaa noudattavan miehen normaalista palkasta ihan riippumatta siitä, miten pitkiä vuosilomia kukin pitää.

http://www.findikaattori.fi/fi/13

Työvoimatutkimuksen työaikatilastossa tehty työaika sisältää myös poissaolot Tilastokeskuksen oman määritelmän mukaisesti :

"Tehty viikkotyöaika kysytään erikseen pää- ja sivutyöstä. Siihen luetaan mukaan myös palkalliset ja palkattomat ylityötunnit. Toisaalta lomat, arkivapaat ja poissaolot muista syistä (esim. sairaus) lyhentävät tehtyä viikkotyöaikaa."

Siihen ei siis tarvitse erikseen alkaa laskea miesten ja naisten työstäpoissaoloja lomien tai sairauden vuoksi, vaan lukemat ovat suoraan vertailukelpoiset.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #15

Ja tässä uutinen bruttotuntipalkkaerosta :

http://www.talouselama.fi/uutiset/miesten+ja+naist...

Tässä vertailussa lasketaan kullekin tilastoitavalle oma tuntipalkka tehtyjen työtuntien ja siltä ajalta aansaittujen palkkatulojen perusteella.

Palkkaero on lopultakin vain indikaattori työelämän segregaatiosta ja tavoite on supistaa se maltillisesti 15 prosenttiin ohjelman mukaisilla toimilla. Eli naisten työmarkkina-asemaa parantamalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset