jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Ennakkoluulo ei ole tiedon väärti

Wikipedian mukaan ennakkoluulolla tarkoitetaan tavallisesti perusteetonta torjuvaa tai tuomitsevaa ennakkokäsitystä.

Ennakkoluulo on käsitys kohteesta ennen kuin on tutustuttu kohteeseen. Ennakkoluulo muodostuu tarkkailijan omien käsitysten ja arvostusten tai muualta saatujen tietojen perusteella. Tavallisesti ennakkoluulolla tarkoitetaan käsitystä, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Ennakkoluuloa on myös kaavamainen, virheellisesti opittu, käsitys erilaisista ryhmistä, mistä seuraa yleensä vääränlaista normitusta ja kategorisointia. Hallitseva luokittelu ja kategorioiden erilainen kohtelu johtaa pahimmillaan apartheidiin, rasistiseen käyttäytymiseen, vähemmistö- ja muukalaisvihaan ja seksismiin.

Sukupuolistereotypioiden vahvistaminen korostamalla miesten ja naisten "luonnollista" arvojärjestystä tai sukupuolen ontologisiksi miellettyjä tarkoituksia heti varhaislapsuudessa johtaa vääjäämättä yhteiskunnan jakautumiseen erillisiksi mies- ja naisalueikseen, vastakkainasetteluun ja loputtomalta tuntuvaan vääntöön palkkaeron kaltaisten sukupuolistuneiden ilmiöiden olemuksesta.

Uusimpien neurologisten tieteellisten tutkimusten mukaan vastasyntyneet ovat hyvin androgyynisiä, heidän aivojensa plastisuus sallii lähes "rajattomat" kehityslinjaukset ja oppimisen avulla tapahtuvan verkottumisen. Vastasyntyneiden ja aivan pienten lasten tyypillinen sukupuoliero näkyy korkeintaan poikien tilastollisesti merkittävänä toiminnallisuutena, poikien on havaittu suosivan leluja, joita voi ohjata, työntää, heittää tai josta saa puremalla irti pieniä sieraimeen mahtuvia palasia.

Varhaiskasvatuksessa haitallisten sukupuolistereotypioiden sosiaalistumista lapsen identiteetin osaksi  voi helposti torjua sukupuolisensitiivisillä menetelmillä, mistä terveyden- ja hyvinvoinnin laitos kertoo mielellään lisää :

thl sukupuolisensitiivisyys

 

 

niin?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Krääsämarkkinoita ruokkivia sukupuolistereotypiat ovat kovasti vallanut alaa viime aikoina. Jotkut jopa uskovat, että joka pikkutytön kehitykseen kuuluu joku prinsessakausi, jolloin hörhelöhepenet ovat ihan must. Ja siltä pohjalta on sitten helppoa kuvalehdissä markkinoida vähän isompienkintyttöjen rakastamia ihania turhuuksia.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Lelujakin markkinoidaan vanhempien käsitysten perusteella (markkinat kohdentuvat vanhemmille itse asiassa), ja siksi olisikin erityisen oleellisen tärkeää, että mainonnassakin pyrittäisiin purkamaan turhaa tyypittelyä.

Prinsessaleikkien rinnalla pitäisi olla tarjolla yritysjohtaja-insinööri-leikkejä asiaankuuluvine leluineen myös tytöille.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jos olet tarpeeksi nokkela, rikastut vielä leluillasi.

Sixten Korhonen

Olisi ennakkoluuloista, ellei peräti rasistista uskoa uskontoihin, joiden lävistämissä kulttuureissa kotikasvatukseen kuuluisi tyttöjen kasvattaminen tottelevaisiksi veljilleen.

Juho ! Ei se sieraimeen jumittaminen ole vaarallista, henkitorveen on.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

No, joissain kirjallisissa yhteyksissä on todettu tämän "sukupuolineutraalin varhaiskasvatuksen" vertaantuvan aivopesuun ja siten myös suljetuissa yhteisöissä vahvana sukupolvien yli siirtyvälle kritiikittömälle (dogmaattiselle) uskonnollisuudelle.

Sensitiivisyys on tässä avainsana ja tietenkin varhaiskasvatuksen tulisi sisältää myös yhteiskunnan jo kertaalleen hyväksymät yhdenvertaisuusperiaatteet,- tarkoitan tällä sitä, että tästä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen lanseeraamasta varhaiskasvatuspedagogiikasta pitää käydä arvioivaa keskustelua ja huomioida myös "samanlaisuuden suvaitseminen". Pojat ja tytöt voivat halutakin joissain yhteyksissä käyttäytyä "stereotypioita vahvistavasti".

Uskonto ja vakaumus tosiaan kuuluvat vihapuheelta suojattuun ihmisryhmää identifioivaan joukkoon etnisyyden, alkuperän eli rodun jne.. kanssa, mutta silti pidän uskontojen kehyskertomuksia vain dramatisoituina moraalikoodeina kirjallisessa muodossa ja sitä myöten uskonvakaumusta vähintään hankittuna identiteetin piirteenä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minähän aikoinani yritin, tyrkytin pojalle nukkea, mutta ei kelvannut, leluautoilla vaan päristeli. Päiväkodissa joutui häpeämään sukkahousujaan kun muut 2-3v pojat jo käyttivät maskuliinisia kalsareita.
Mutta itkeä osasi, ehkä vieläkin, häpeämättä.

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Kuten on nähty, niin kierrehattuisista savolaisista on vielä tänäkin päivänä monenmoisia ennakkoluuloja:D Matkailu tässäkin voisi avartaa maailmankuvaa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Erityisesti, kun matkailee tyystin erilaisen kulttuurin omaavissa maissa, jossa arvomaailma on vähemmän yksilökeskeinen, alkaa kummasti arvostaa Suomen oloja taloustaantumasta ja korkeista työttömyysluvuista huolimatta.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Piti ostaa tytölle pikkuautoja kun poika omii kaikki.

Ennakkoluuloja on monenlaisia. Ne voivat olla tarkkoja ja epätarkkoja siinä missä mikä tahansa luulo. Varmaa on että kaikilla niitä on ja että emme osaisi ikinä reagoida yhtään mihinkään, jos niitä ei olisi. Ihmisen aivot keskiarvoistavat kaiken. Luulo ei ole tiedon väärti, mutta parempi kuin ei mitään.

Yksinkertaiset ihmiset luottavat yksinkertaisiin ja karkeisiin ennakkoluuloihin. Se ei tarkoita, että vähemmän yksinkertaiset ihmiset olisivat ennakkoluulottomampia. He vain ovat tarkempia.

Toisaalta, pienellä otannalla, kahta lasta katsellessa toinen ei ole ennakkoluuloinen mitään kohtaan ja toinen kaikkea.

Vastasyntyneet ovat varmasti vaikka mitä, mutteivat todellakaan "valmiita" ja vielä vähemmän todiste siitä, että kaikki on puhtaasti sosiaalista konstruktiota. Ihminen syntyy keskeneräisenä verrattuna muihin nisäkkäisiin. Erikoistumista kuitenkin tapahtuu. Ennen syntymää, syntymän jälkeen. Aivan alkuvaiheessa ihmislapsesta ei voi kuvan perusteella harjaantumaton silmä kertoa edes mitä lajia . Lapsi voi aivan hyvin oppia kävelemään vaikka neljällä jalalla. Tai jos hänelle ei puhuta, ne kohdat hänen aivoistaan, jotka tuottavat puhetta, jäävät loppuiäksi kehittymättä ja jälkeen muista. Kaikkea kuitenkaan ei voi oppia.

Olen varmaan kysynyt tätä ennenkin, mutta miksi sukupuolistereotypioihin sosiaalistuminen on haitallista? Ajatteletko, että "vaihtoehtoinen sosiaalistuminen" ei tuota stereotypioita? Mistä tietää, että se on haitatonta? Vai eikö tavoitteena ole haitattomuus?

Ok, sanoit, että johtaa loputtomaan vääntämiseen. Sekö se on traagisin seuraus ja suurin yhteiskunnallinen epäkohta? Mitä vikaa on loputtomassa vääntämisessä? Olisiko yhteiskunta jotenkin ratkaisevasti parempi, jos mistään ei enää väännettäisi? Väitän, että vääntäminen ei lopu koskaan ja se, mistä väännetään kertoo yhteiskunnan tilasta. Se tila, se ei ole koskaan kiveen hakattu vakio, eikä sen suunta ole koskaan varma. Paitsi selvännäkijälle. Moista en ole vielä tavannut.

Mistään luonnollisesta arvojärjestyksestä en tiedä mitään. Suurin ongelma omassa kasvatuksessani on se, että siinä missä tuo tyttö on minun pikku kultahippumussukka jolle tekisi mieli sallia kaikki, poika on sellainen "kiritettävä", jolta odottaa koko ajan enemmän ja jolle ei tee mitään vaikeutta sanoa "ei". Äidilleen se taas näyttäisi olevan ihan päin vastoin. Kompensointini on sitä, että koitan olla tytölle kovempi ja pojalle pehmeämpi. Se on silti kompensointia. Näytöstä. Valetta.

Oppinevatko lopulta vain sen, että isi kompensoi, näyttelee ja valehtelee. Oppivat kompensoimaan, näyttelemään ja valehtelemaan.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Noihin tunnettuihin rooleihin tai sukupuolistereotypioihin sosiaalistuminen ei varmaankaan (nykyisen Suomen oloissa) merkitse kovinkaan dramaattista tai edes lopullista kiinteytymistä tiettyyn malliin yksilön kohdalla, sillä yhteiskunta on jo avautunut ja sallii individualismia (joittenkin mielestä liian kanssa yhteisöllisyyden kustannuksella). Aikuisiälläkin pystyy muuntumaan haluamaansa tai omaksi tuntemaansa suuntaan, jos vain itsetuntoa riittää.

Varhaisella lapsen ominaisuuksien monipuolisella tukemisella kasvuvaiheessa oletetaan lieventävän esimerkiksi myöhemmän oppimisvaiheen eriarvoisuutta, peruskoulussahan erot sukupuolten välillä revähtävät omaksumiskyvyissä ja oppimismotivaatiossa.

Eräs keskeinen ongelma nykyään on myös poikien sosiaalistuminen varhaisella iällä jatkuvaan valmiuteen väkivallan varalle jäykän sukupuolijärjestelmän seurauksena, mistä mekin ollaan joskus joku sana vaihdettu (blogini aiheesta "jätkämarssi" yhteydessä ainakin). Tästä aiheesta sain äskettäin vahvistusta käsityksilleni Radio Puheen ajankohtaisohjelmasta, jossa Roman Schatz ja erikoistutkija Markku Heiskanen kertoilivat omia kokemuksiaan ja tutkimushavaintoja miesten ja poikien kokemasta väkivallasta. Molemmat olivat sitä mieltä, että kouluiän jälkeen aikuistuessa väkivallan uhan määrä vähenee oleellisesti suurimmalta osalta miehistä, mutta valmius puolustautua säilyy. Itse muistan vielä ammattikouluaikoinani olleeni lähes jatkuvasti valmiudessa turpiin saamisen pelossa, armeijaan mennessä tällainen pelko sitten jo hellitti jostain syystä ja jokseenkin paradoksaalisesti.

Sukupuolisensitiivisen mallin toivotaan lisäävän varhaisteinien vuorovaikutustaitoja ja erilaisuuden sietoa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Siitä jatkuvasta vääntämisestä vielä, mistä jo tänäänkin osittain kirjoitin toisaalle kutsuen sitä vivutustaktiikaksi poliittisena strategiana. Neuvotteluyhteiskunnassa asiat palaavat yhä uudelleen neuvoteltaviksi samojen tai uusien neuvottelijoiden kesken,ja sosiologiset muutokset ovat tunetusti aina hitaita, koska ihmisten muutosvalmius on rajallinen ja tavotteita pitää vähän väliä tarkistaa ja vahventaa.

Täällä Puheenvuoroissa tuo vääntäminen konkretisoituu, samat teemat kiertää lähes muuttumattomina vuodesta toiseen ehkä pienillä nyansseilla uudistuneina. Tämäkin blogikirjoitus on uusinta :)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #9

Kyllä. De ja vu tulee yhä useammin, enkä ole kuin 10 vuotta nettikeskustelua aktiivisesti seurannut - ja vähän käynytkin. Mutta siinä samalla voi aina tarkistaa onko oma kanta muuttunut.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Riippuu kasvatuksesta onko sitä itsetuntoa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #14

Tosiaankin, kasvatuksesta on paljolti kiinni, millä tavalla ihminen jäsentää omat kykynsä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ihminen reagoi asioihin olennaisesti aikaisemman kokemuksen perusteella.
Ihmisen toiminta ei ole tietenkään pelkkää reagoimista, vaan ihminen generoi.
"Ihmisen aivot keskiarvoistavat kaiken"
Mistä olet Ukkonen saanut sellaisen luulon päähäsi? Vaikka kun lukee tätäkin julkaisua voisi tosiaankin luulla, että näin on.

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Ennakkoluulo ei ole tiedon väärti. Ei ole ei.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Luulo on tiedon alku. Ennakkoluulo aseenteena tuhoaa tiedon.

Ilkka Huotari

Otsikko on ihan totta, mutta ennakkoluulo ei ole ainoa tämänkaltainen käsite:

    Käsitys on havaintoon, kokemukseen tai ajatteluun perustuva asenne. Sana käsitys voi viitata seuraaviin asioihin: mielikuva, tieto, ajatus, ajattelutapa, näkemys, mielipide, asenne, vakaumus, luulo, arvelu, vaikutelma, kuvitelma.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4sitys

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Kommunikaatio ja sosiaalinen käyttäytyminen perustuvat tietystikin ennakointiin ja opittuihin malleihin, ennakkoluulolla on semanttisesti silti epäjohdonmukainen tai puutteelliseen tietoon liittyvä merkitys.

Ilkka Huotari

"ennakkoluulolla on semanttisesti silti epäjohdonmukainen tai puutteelliseen tietoon liittyvä merkitys."

Hyvinkin voi olla. Mutta mikä on ennakkoluuloa ja mikä on perusteltua käsitystä, sitäpä ei ole kovin helppo sanoa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulle käsitys ja asenne on eri asia. Tarkoitan asenteella pysyvää ts. ennakkoon mallinettua suhtautumistapaa.
Minusta on olennainen ero suhtautuuko esim. johonkin ihmiseen asenteellisesti tai avoimen kiinnostuneena.

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen

" Seinään kiinnitettävien liikennevalojen kautta voi esimerkiksi hallita päiväkodin äänitilaa siten, että meluntuottajaa ei tarvitse yksilöllisesti nimetä ja leimata, vaan aikuinen voi eri valoja osoittamalla kannustaa koko lapsiryhmää hiljentymään. "

Tarkoittaako tämä käytännössä sitä että kun punainen valo palaa ja kaikki muut ovat hiljaa paits tyyppi B joka kerta meluaa, niin punaista valoa vilkutetaan vaikka tunti putkeen ja kun tyyppi B ei hiljene vieläkään, niin sanotaan että "punainen valo palaa ja se tarkoittaa ole hiljaa" ja tätä toistetaan koko porukalle ikään kuin muut eivät ymmärtäisi, että tyyppi B on aina se joka ei osaa olla hiljaa? :D

Jos se tätä käytännössä tarkoittaa, niin aika säälittävää lasten aliarvioimista tai kuvitelmaa siitä, etteikö lapsi itse keksisi että on se tyyppi B, joka ei osaa olla hiljaa ja paikallaan. Etteikö hän ja muut lopulta tietäisi, että kyse on aina hänestä eli tyyppi B:stä.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Tuskinpa vain tuntikausia yritetään pelkillä valoilla saada yksittäinen meluaja hiljenemään, ja eiköhän ne valot ole muutenkin ihan ohjeellisia muistuttajia. Siinä vaiheessa, kun huomataan yhdellä lapsella olevan ylimääräistä tarvetta ja energiaa riehumiselle ja häirinnälle, niin voisi kuvitella yksilökohtaisen ohjaavan kuuntelemisen ratkaisevan tilanteen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Säälittävää on sekin, että pakotetaan lapsia olemaan pitkiä aikoja hiljaa paikoillaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset