jiihooantikainen wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

Syrjäytyminen ja syrjintä

Yhteiskunta ei ole tasalaatuinen edes tasapäistäväksi tasa-arvon mallimaaksi kutsutussa Suomessa, sosioekonomisten kerrosten suhteellinen ja reaalinen ero on edelleen huima. Köyhyys, matala koulutusaste, työttömyys luovat irtipäästämättömän kehän ja johtavat helposti yhteiskunnan ulkopuoliseen ja jopa rikolliseen elämäntapaan.

Syrjäytymiskehitystä vauhdittavat valmiit ennakkoasenteet ja ulkopuolinen syrjintä, mikä kohdistuu useinkin vähemmistöasemassa olevia kohtaan. Esimerkiksi romanivähemmistö on kautta kansakunnan kirjoitetun historian kokenut syrjintää ja eristämistä, ja sen seurauksena väestöryhmän assimilaatioaste on jäänyt matalalle tasolle. Tällainen kierre on ylisukupolvisena jatkumona vaikea katkaista myös yhteisön omien kulttuuriperinteiden vuoksi.

Assimilaatioastetta nostaa tutkitusti tehokkaimmin lasten koulutus, mihin romaneiden kohdalla on riittävällä tarmolla kiinnitety huomiota vasta muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana. Tuki- ja erityisopetuksen sekä koulun ja kodin yhteistyötä lisäämällä romanilasten peruskoulussa omaksuma oppimismotivaatio onkin lisääntynyt selvästi, kuten myös jatkokoulutukseen hakeutuminen.

romanioppilaiden peruskoulutuksen arviomuistio

Koulutusasteen nostaminenkaan ei pikaisesti paranna työmarkkina-asemia etenkään tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa harvemmiksi käyvistä työpaikoista kilpailevat myös vapaan liikkuvuuden mahdollistamina ulkomaiset työntekijät. Myös asenteet jarruttavat romaneiden työllistymistä - erään arvion mukaan ainoastaan reilu puolet työnantajista olisi valmis palkkaamaan romanin, jos tämä on pätevä avoimeen työtehtävän!?

 

Asenteissa on siis vielä rutkasti parantamisen varaa, puolin jos toisinkin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Köyhyys on lisääntynyt melkoisesti viime aikoina Suomessakin. Työttömien joukkojen kasvun lisäksi moni ennen kohtuullisesti toimeen tuleva eläkeläinen on tippunut alle köyhyysrajan leikatun indeksin takia.
Kuluttajahintaindeksi ei lähestulkoonkan mittaa pienituloisen elinkustannuksia. Perusruoka maksaa 30%-100% enemmän kuin vuosi sitten.
Lukuunottamatta jotkut indeksituotteet kuten makaronit ja limsat.
Alvi vie köyhän tililtä suhteellisesti enemmän kuin varakkaan
Ansituloveron progressio on jyrkkä alle köyhyysrajan ansioluokissa.
Köyhä ei todellakaan ole tasa-arvoinen rikkaan kanssa.
Tuottavuuden kasvustakaan ei tipu muruja köyhälle. Päinvastoin viimeisetkin viedään.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Suhteellinen köyhyys siis on lisinyt, ja kotitalouksien velkaantuneisuuden vuoksi myös keskituloisillakin käteen jäävä ansio on ostovoimaltaan entistä pienempi. Perustulolle on näiden indeksien mukaan perusteet olemassa, silloin (taloudellinen) turvaverkko olisi tiheämpi.

Tuo tuloerojen kasvu ei silti antane oikeutusta syrjinnälle ja huono-osaisten keskinäiselle kateudelle, mielestäni.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kuvasin kommenttissani joitakin köyhyyden suhteuttamattomankin lisääntymisen
keinoja jolla nykyisillä tuloilla saa entistä vähemmän elintarpeita.
Palvelutkin lopetetaan. Vaikka tuloerojen kasvu ei oikeuta syrjimiseen, se on sinänsä jo syrjimistä.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #3

Joko mainitsin perustulon?

Köyhyys nyky-Suomessa on eriskummallista tai ainakin erilaista verrattuna menneisiin aikoihin. Vielä 70-luvun köyhällä oli ajoittain todellinen nälkä ja terveys mitä sen mukaisesti mitä sattui, nykyään pystyy sentään tyydyttämään perustarpeet ja terveydenhoitoakin saa kohtuullisesti, vaikka sitten viruttamalla tk-maksut ulosottoon.

Raha ja tarve eivät aina kohtaa oikeudenmukaisesti, taloudellisen tasa-arvon puutteesta kärsii sitten myös hyvinvoivakin väestön osa vähintään kallistuneina maksuina, veroina ja hintoina.

Tein tämän aloituksen ulkomaisten romanikerjäläisten ja samalla kotimaan romaneiden kulttuurisen aseman nyt noustua puheenvuorojen keskusteluihin. Tosiasiahan on, että romaneitakaan ei voida hallinnollisin tai oikeudellisin keinoin pakottaa muuntumaan yleisesti normitettun elämäntyyliin - universaalit ihmisoikeudet ja perustuslaki takaavat kaikille yhtäläiset oikeudet eivätkä ne jätä mahdollisuutta poiketa etnisen väestöryhmän osalta niin, että heidän oikeutettuja vapauksiaan rajoitetaan olennaisesti. Syrjintäkielto näes.

Ainoita kestäviä ratkaisumalleja tässä tilanteessa ovat romanilasten koulutusmotivaation ja -asteen nostaminen ja siten romanien yhteiskunnallisen statuksen muuttuminen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #4

Monet jonottavat leipäjonoissa todellisesta tarpeesta.
On se köyhyys tosiaankin erinäköistä kun ennen; komeet kuteet ja hienot hepenet saa ilmaiseksikin, vaikka roskisdyykkari.
Hymystä se paistaa silmiin, köyhyys.
Kerjäläiskeskusteluun olen pistellyt kommentteja muilla palstoilla.

Kimmo Ålander Vastaus kommenttiin #4

"Ainoita kestäviä ratkaisumalleja tässä tilanteessa ovat romanilasten koulutusmotivaation ja -asteen nostaminen ja siten romanien yhteiskunnallisen statuksen muuttuminen."

Mitkä ovat omat ratkaisumallisi tavoitteen saavuttamiseksi?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #6

Ainakin yksi juttu joka on kaikille mahdollinen on yrittää omalta osalta murtaa romskujen eristäytymistä.

Kimmo Ålander Vastaus kommenttiin #7
Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #8

No minulle se on ainakin helppoa kun asun alueella missä on paljon romaaneja. Miten nyt yleensä eristäytymistä estetään kaikkialla sen pitäisi olla selvää Kimmollekin, nykyään sitä sanotaan verkostoitumiseksi.

Kimmo Ålander Vastaus kommenttiin #12

"No minulle se on ainakin helppoa kun asun alueella missä on paljon romaaneja."

Kuinka tuo omalle kohdallesi osunut helppous on ilmennyt käytännössä?

"Miten nyt yleensä eristäytymistä estetään kaikkialla sen pitäisi olla selvää Kimmollekin, nykyään sitä sanotaan verkostoitumiseksi."

Minkälaisen verkostoutumisen avulla romanien eristyneisyyttä voidaan purkaa?
Tarkennan jo nyt, että viittaan aiempaan kommentiisi:

"Ainakin yksi juttu joka on kaikille mahdollinen on yrittää omalta osalta murtaa romskujen eristäytymistä."

Eli, käsittäksi puhut eristäytymisen purkamista muiden kuin romanien itsensä aloitteesta.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #13

Miten niin. On aivan sama kuka verkostoitumisen aloittaa, kysymys on aktiivisuudesta niin kuin aina kaikessa verkostoitumisessa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #15

Pohjoismaiset romaanit ovat hyvinkin verkostoituneita. Enemmän kuin valkolaiset yleensä, luulisin.
Vaikka olen tuntenut jonkun yksinäisyydestäkin kärsivän romaanin, niin yleensä heillä löytyy seuraa.

Kimmo Ålander Vastaus kommenttiin #15

Siten niin, että tuo aktiivisuudesta ja verkostoitumisesta jankuttaminen ei selvennä yhtään sitä mitä tarkoitit kirjoittamalla: "Ainakin yksi juttu joka on kaikille mahdollinen on yrittää omalta osalta murtaa romskujen eristäytymistä.". Etenkään, koska et jostain syystä pysty/suostu esittämään konkreetista esimerkkiä romanien eristätymistä murtavasta verkostoitumisesta.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #17

Rautalangasta: joko otat itse ensi askeleen tutustumusessa tai kun sinuun yritetään tutustua tulet vastaan. Jotenkin outoa että et ymmärrä.

Kimmo Ålander Vastaus kommenttiin #18

Kyllä minä tuon ymmärrän, mutta kaipasin mainostamaasi verkostoitumiseen liittyvää konkretiaa ja oletin sinulla olevan omakohtaisia kokemuksia eristäytymisen murtumisesta, kun katsoit aihelliseksi kertoa asuvasi seudulla, jolla on runsaasti "romskuja". Oletko ottanut mainitsemiasi ensi askeleita tai tullut vastaan? Jos, niin onko se kantanut hedelmää?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #19

Onko hedelmä jotenkin selkeämpi veraus kuin verkko? En ymmärrä ollenkaan Kimmo mitä tarkoittaa "kantanut hedelmää".
Minä olen esimerkiksi kiittänyt romaaninuoria kun ovat minulle kovin kohteliaita. Heitä kun kasvatetaan kunniottamaan ikäihmisiä. Ehkä sekin on vähäsen hedelmää tuottanut; huomaavat, että valkolaisillekin kannattaa olla ystävällinen.

Kimmo Ålander Vastaus kommenttiin #20

"Onko hedelmä jotenkin selkeämpi veraus kuin verkko?"

On.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21

Selvitä sitten mitä tässä yhteydessä tarkoitat sillä, niin että muutkin ymmärtävät.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #19

Taidat olla persu kun et tajua että verkostot eivät ole mitään millä rehvastellaan ja joita levitellään somessa noin vaan. Romanit ovat keskuudessamme siinä missä muutkin. Jos on pienenä peloteltu että Kalle Hagert tulee ja ottaa niinkuin montaa meistä vanhoista ihmisistä on peloteltu on terveellistä muistuttaa itseään ja muita että romaneiden eikä minkä muunkaan vähemmistön eristäytymistä ei missään nimessä kannata pitkittää. Sen minä olen tuolla pienellä ketjumme alkukommentilla tehnyt. Ota tai jätä, toivon että otat.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18
Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #7

Keitä romaaneja tarkoitat? Kotimaisia vai ulkomaisia?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #9
Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #6

Tuolla aloitustekstien seassa on linkki opetushallituksen tuoreehkoon arvioon romanilasten peruskoulutuksen nykytilanteesta ja kehitystarpeista toimenpide-ehdotuksineen.

Malli perustuu siihen, mihin muukin syrjäytymisen estäminen eli lasten oppimismotivaation nostamiseen. Suomessa(kaan) romanilasten koulunkäyntiin on kiinnitetty tehokasta huomiota vain parin vuosikymmenen ajan ja sillä kokemuksella voi todeta suunnan olevan hyvä. Ammattikoulutukseen hakeutuu nyt kaksinkertainen määrä romaneita mitä reilut kymmenen vuotta sitten.

Muunlaisia hankkeita voisivat olla positiiviset esikuvat julkisuudessa, politiikassa, työelämässä joiden imussa nuoremmat hakeutuisivat vaihtoehtoisemmille elämänurille.

Tämän hallituskauden aikana ei radikaalia toisaalta ennätä tapahtua ja on myös muitakin erityisryhmiä, joilla varhainen syrjäytymisriski on korkea. Joidenkin opetushallituksen tutkimusraporttien mukaan jopa 10 prosentilla yhdeksäsluokkalaisista pojista olisi huomattavia luku- ja kirjoitustaidon puutteita, ja heistä valtaosa kuuluu ns. valtaväestöön.

Kimmo Ålander Vastaus kommenttiin #10

"kokemuksella voi todeta suunnan olevan hyvä. Ammattikoulutukseen hakeutuu nyt kaksinkertainen määrä romaneita mitä reilut kymmenen vuotta sitten."

Yhtälailla voisi todeta, että toimet ovat olleet riittämättömiä, mistä johtuen kehitys on jäänyt noin vähäpätöiseksi.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #14

Voi sanoa monella muullakin tavoin, kuten että kehitys on ollut suotuisaa ja vastaa realistisia tavotteita.

Tosiasiallisesti koulutusjärjestelmä on sen mainitun parikymmentä vuotta tehostetusti kohdentanut voimavaroja romanilasten erityistarpeisiin, asenteet muuttuvat sukupolvien myötä, mihin perustan arvioni kehityksen kiihtymisestä uusien sukupolvien aikuistuessa vastuullisiin asemiin.

Mustalaiset vertautuvat saamelaisiin monessakin mielessä ja myös saamelaisten oma ääni pääsi kuuluviin heitä ja heidän elintapaansa liittyvissä kysymyksissä niinkin myöhään kuin 1970-luvulla. Pitkän aikaa toisen maailmansodan jälkeen saamelaisia "assimiloitiin" pakolla suomalaisiksi, lapset eristettiin sisäoppilaitoksiin, joissa saamen kielen puhumisesta rangaistiin jne...

Vanhemmilla elossa olevilla sukupolvilla on hyvin muistissa koettu syrjintä, mikä hankaloittaa aina luottamuksen kehittymistä, mutta parikymppiset saamelaiset jo ovat synnynnäisesti itsetuntoisia suomalaisia ja pystyvät liikkumaan molemmissa kulttuuripiireissä. Romaneilla sama kehityslinja on vasta alussa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset